Vapaamuurarit on maailman tunnetuin "salaseura". Sen juuret ovat luultavasti renessanssin ja valistuksen ajan aatevirtauksissa. Vaikka nykyiset vapaamuurarit ovat sangen avoimia toimissaan, on kuitenkin asioita, joita he eivät halua julkisuuteen - mikä salaseura niin haluaisi? Historiantutkija Samu Nyström on päässyt ensimmäisenä tutkijana perehtymään kaikkeen vapaamurarien toimintaan tutkijan etiikalla. Syntyy rikas historiallinen kuva myös syrjitystä järjestöstä maailmanhistorian kulussa.

Unkarin vallitsevaa poliittista järjestelmää kutsutaan myös nimellä "kansallisen yhteistyön järjestelmä". Eihän se pahalta kuulosta, mutta asian ydin on siinä, että normaalit oikeusvaltiolliset ja liberaalidemokratian prosessit ovat nyt uhanalaisia. Samalla Unkarista on tullut paha ongelma EU:lle; niin dramaattisiksi erot ovat kasvaneet. Valtio-opin yliopistonlehtori Heino Nyyssönen on tarkastellut itäisen Euroopan politiikkaa yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hän valottaa ydinkysymystä, miksi demokratia ei enää maistu ja kansat edelleen haikailevat vahvoja johtajia.

Verkkouutisten kommentointi ei ainakaan pintapuolisesti vaikuta kaikkein hohdokkaimmalta touhulta. Tutkija Veera Kangaspunta on tarkastellut aihetta jo useita vuosia, ja hänen tutkimuksensa avaavat myös valoisampia tekstimaisemia. Vaikka verkko on täynnä erilaisia provokaattoreita, tutkimuksessa alkaa paljastua sääntöjä ja tapoja, jotka verkkokommentoinnista nousevat esiin. Jotkut haluavat kantaa kortensa kekoon yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitämiseksi; toiset korjaavat asiavirheitä, ja jotkut vähän pilailevat, mikä on aina riski verkkokommentoinnin maailmassa.

Kapitalismi on toiminut kehityksen moottorina ainakin viimeiset puoli vuosituhatta, toki eri tavoin eri ajoissa ja paikoissa. Varhaiset Amsterdamin ja Lontoon kapitalismin vaiheet ovat tutkijoille tuttua, mutta miltä tämä näytti periferiasta käsin, siis Suomen nykyisen maantieteellisen aseman perspektiivistä? Suomen alue oli keskuksista kaukana, mutta ei suinkaan kokonaan eristyksissä. Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomi alkoi kehittyä teollisesti omaan muotoonsa. Professori Markku Kuisma on perehtynyt tarkasti tähän kehitykseen ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Yliopistojen autonomia ja itsenäisyys ovat muuttuneet kaksituhatluvulla. Vaikuttaa siltä, että demokratian alaa on järjestelmällisesti kavennettu. Apul. prof. Hanna Kuusela haluaa haastaa tällaisen yritysjohtoisen kehityksen ja kehottaa meitä pohtimaan, miksi annamme demokraattisen ja sivistyksellisen perintömme surkastua - ja voisiko asiaa enää korjata.

Tiede kehittyy nopeasti, ja ihmiset elävät yhä pidempään. Kuinka pitkään tällainen suopea tilanne voi jatkua, ja mitä kaikkea ihmiset ovatkaan olleet valmiita tekemään saadakseen lisää, kenties ikuisen, elämän? Tietokirjailija Tiina Raevaara kertoo niin vampyyreista kuin kantasoluhoidoista ja geenieditoinnistakin. Loppujen lopuksi hän pohtii, onko halummemahdollisimman pitkäänm elämään vain elämää pilaava pakkomielle. Tiina Raevaara on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Salaliittoteoriat vaikuttavat nousseen marginaalista laajempaan poliittiseen keskusteluun. On tärkeä huomata, että ne eivät ole enää mitään harmittomia pikkujuttuja ja naurun aiheita, vaan niillä todella tehdään politiikkaa ja hämärretään yhteiskunnallista keskustelua. Joskus salaliittoteorioilla levitetään valheellista tietoa, mutta ehkä kimurantimpaa on se, kuika aito tiede ja tiedonvälitys pyritään kyseenalaistamaan. Yliopistotutkija Niko Pyrhönen on tutkinut ilmiötä laajasti ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Valtionraja ei ole yksiselitteinen asia. Toki se erottaa toisistaan eri valtiot, mutta samalla rajaa ylläpidetään ja sen toimintaa säädellään kaupan, energian ja muiden rajoja ylittävien asioiden suhteen. Suomen ja Ruotsin välinen raja syntyi Haminan rauhassa 1809. Aiheesta väitellyt Sami Pekola avaa nyt tämän "rajattoman rajan" monenlaisia muotoja ja käytännöllisiä asioita, joista piirtyy esiin Suomen historiaa autonomian ajasta nykypäiviin.

Apokalypsis on kreikkaa ja tarkoittaa salaisuuden verhon paljastamista, jonkin aivan uuden ilmestymistä sekä maailmanlopun tulkitsemista. Apokalypsi ei kuitenkaan ole vain teologinen kummajainen, johon monoteistiset uskonnot usein viittaavat. Se on myös mitä suurimmassa määrin politiikkaa, sodan oikeuttamista ja terrorin kieltä. Venäjän kulttuurihistorian dosentti Elina Kahla taustoittaa, miten voimakkaita ja verisiä kertomuksia tuhansia vuosia vanhat tekstit edelleen ovat. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Nokia esitteli vuonna 2003 maailmalle pelipuhelimensa N-Gagen. Vähän kaikki meni mönkään, ja laitteesta tuli naurunaihe. Floppi oli ensimmäinen oire kännykkäjätin ongelmista. Menneitä ei aina kannata hävetä, ja voikin arvella, että N-Gage oli osaltaan auttamassa suomalaisen pelialan nykyistä korkeaa tasoa. Peleihin erikoistunut historiantutkija Heikki Jungman on nyt Kalle Haatasen vieraana

Ranta, meren ranta, on innoittanut monia kirjailijoita niin elämäkerrallisesti kuin kirjallisuuden metaforana, mielentilana tai näyttämönäkin. Yleisen kirjallisuustieteen dos. Sanna Nyqvist on perehtynyt kirjalijoiden käsityksiin merestä ja siihen, miten ranta voi toimia esimerkiksi rajana, yllätyksellisyytenä, esteenä tai sosiaalisena pelinä.

Seppo Toiviainen (1944-2005) nousi Suomen kommunistisen puolueen vähemmistön sivistyneistöjohtajaksi, kansanedustajaksi ja Taisto Sinisalon seuraajakandidaatiksi. Toiviainen oli ristiriitainen henkilö, ja vaikuttaa, että hänelle ei aina ollut helppoa pitää kiinni sekä ideaaleistaan että päivänpolitiikasta. Lopussa viina vei kauniit toiveet. Lauri Hokkanen oli Hokkasen ystävä ja poliittinen kumppani. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Voisi väittää, että rahan hyödyntäminen oli melko yksinkertaista toimintaa aina 1600-luvulle asti, kunnes keksittiin järjestelmiä, joilla kultakolikoista ja muista siirryttiin velkakirjoihin. Se tarkoitti, että velkaa voitiin ottaa myös sellaista varallisuutta kohtaan, jota ei ollut. Taloustoimittaja Hannu Sokala kertoo tarinaa tästä eteenpäin, nykypäiviin. Keskeinen ja provokatiivinen lopputulos on, että rahaa ei oikeastaan ole. Pankit luovat uutta rahaa tyhjästä Hannu Sokala on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vain muutama vuosikymmen sitten internetin povattiin avaavan tiedon kaikille ja vähentävän yhteiskunnallisia ja sosiaalisia hierarkioita. Internet kyllä tuli, valtavassa mittakaavassa, mutta vapaus ei enää ole ensimmäinen asia, joka siihen liitetään. Nyt kannetaan huolta valtavista informaatiomääristä, joita meistä kerätään. Pontus Purokuru näkee verkkotodellisuuden myös tavallaan kaventavan ihmisen autonomiaa, sillä me itsekin alamme kategorisoida itseämme verkon todellisuuden mukaisesti. Kyse ei kuitenkaan ole vääjäämättömästä dystopiasta, vaan nykytilannetta voi vielä rakentaa toisinkin. Pontus Purokuru on nyt Kalle Haatasen vieraana.

John Stuart Mill (1806-1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin ja alistumista yleisen mielipiteen valtaan. Maailmanpolitiikan prof. Teivo Teivainen valottaa J.S. Millin ajattelua keskittyen erityisesti vapauden yksityisten ja yhteisten piirteiden analyysiin.

Valistusaatteena tunnetaan erityisesti 1700-luvulla kukoistanut ajatus siitä, että ihminen voi vapautua irrationalismista, taikauskosta ja "alaikäisyydestä", kuten Immanuel Kant asian muotoili. Oli aika käytää omaa järkeään. Valistus ei kuitenkaan jäänyt aatehistorian unohduksiin, vaan se on keskeinen osa modernin ihmisen maailmankuvaa. Dosentti Hemmo Laiho avaa nyt Kalle Haatasen ohjelmassa valistuksen perintöä ja toivoa pitää se edelleen hengissä.

Kesän 1918 jälkeen Dragsvikin punavankileirille alettiin tuoda laittomasta kommunistisesta toiminnasta tuomittuja. Siitä tuli maan suurin vankila, jonka alkuaikoja leimasi väkivalta ja kulkutaudit. Vankilan jälkimaine on kuitenkin yllättävä. Usein puhutaan jopa Tammisaaren akatemiasta, koska vankilaan oli keskittynyt huomattava osa vasemmistolaisesta älymystöstä, ja osa vangeista päätyi suurlähettiläiksi ja ministereiksi. Osa kuoli Stalinin vainoissa. Opettaja ja tietokirjailija Sture Lindholm on kerännyt suuren määrän muistitietoa punavankilasta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen jakoi julkisuudessa mielipiteitä. Hänen oma toimintansa oli kuitenkin systemaattista: hän vaikutti kommunismin vastaisissa organisaatioissa puolustaen demokratiaa ja markkinataloutta. Vasemmistossa hänet nähtiin lähinnä sysimustana äärioikeistolaisena. Dosentti Marko Paavilaisen tutkimuksessa keskeiseksi nousee vuoden 1968 presidentinvaalit, joissa Virkkunen haastoi Urho Kekkosen. On perusteltua väittää, että ne olivat Kekkosen kauden ainoat vapaat, demokraattiset vaalit. Marko Paavilainen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Juhliminen on aina ollut tärkeä osa kaupunkilaiselämää ja helsinkiläisyyttä, jota tänään vieraana olevan Laura Kolben kanssa tarkastellaan. Ylioppilaiden merkitys on ollut suuri, ja kokonaisia kaupunginosiakin on nimetty opiskelijoiden suosimien ravintoloiden mukaan. Helsingissä tällainen on esimerkiksi Kaisaniemi. Näin vappuna juhlilla on ollut myös poliittisempi puoli, mutta loppujen lopuksi vappukin on leimautunut ennen kaikkea kevään juhlaksi ja siten samalla kaupunkijuhlaksi. Alkoholitarjonnan kontrollin pitkä historia on kuitenkin muuttanut ravintolakulttuuria ja piirtänyt liiallisen synkän kuvan ravintolaelämästä. Laura Kolbe sanookin, että Alkon olisi aika pyytää anteeksi tärkeän elinkeinon ja elämäntavan tukahduttamista. Näillä mielillä suunnataan kohti vappua Euroopan historian prof. Laura Kolben kanssa, joka on tänään Kalle Haatasen vieraana.

Rooman ensimmäinen keisaridynastia tunnetaan nimella Julius-Claudiukset, noin sata vuotta kestänyt hajanainen sukulinja keisari Augustuksesta keisari Neroon. Koska keisarivallalla ei vielä ollut mitään selkeää perimysjärjestystä, monet keisarit olivat näiden sukujen lapsia, joita esimerkiksi adoptoitiin ja kasvatettiin keisarivaltaan. Naisten osallistuminen vallanjakoon oli suuri. He olivat aktiivisia toimijoita, joilla oli omaisuutta ja valtaa. Myöhemmät kirjoittajat antiikissa ovat kuvanneet heitä melkoisen tarkoitushakuisesti. Antiikin historian dosentti Marja-Leena Hänninen on erikoistunut antiikin Rooman historiaan ja on nyt Kalle Haatasen vieraana

Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen tarkastelee kriittisesti Suomen turvallisuuspolitiikan lähimenneisyyttä. Vailla kummempaa jälkiviisautta on ällistyttävää, kuinka määrätietoisesti Venäjä nosti itsensä Euroopan suurimmaksi turvallisuusuhaksi, usein silkalla härskiydellä. Samalla Himanen pohtii presidentin ja valtioneuvoston voimasuhteiden ongelmaa Suomen perustuslaissa. Hannu Himanen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vaikka kalevalamitta tuntuu iskostuneen jonnekin takaraivoon, antiikin tekstien metriikka tai muoto-oppi on vieraampaa. Siitä huolimatta klassisia tekstejä on suomennettu monin eri tavoin. Joskus käännökset ovat olleet yleviä ja tarkasti mitassa - toisinaan juoni on nostettu mitan edelle, ja esiin on noussut jonkinlaista arkikielisyyttä. Tämä ei kuitenkaan ollut kreikkalaisille mitenkään vierasta. Kyse saattoi olla muistamisen tekniikoista, aivan kuin meille tutussa Kalevalassa. Klassisten kielten kääntämisestä on puhumassa Joona Lahti. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Raportointia on pidetty lähettilään tärkeimpänä tehtävänä. Lähettiläältä vaaditaan kontaktiverkostoa, huomiokykyä sekä kykyä löytää totuus tietotulvasta. Tutkija Jussi Pekkarinen on perehtynyt Suomen itsenäisyyden alkuvuosien poliittiseen raportointiin. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Mitä on neurotehostaminen? Voiko stimulanteilla ja psykedeeleillä tehostaa älyä ja tunteiden hyvinvointia? Yht. tri Aleksi Hupli on tutkinut laajasti tätä ilmiötä ja käsitellyt sitä väitöskirjassaan. Hän nostaa esiin myös tiettyjen psykoaktiivisten aineiden jo tunnettuja antidepressiivisiä vaikutuksia. Aleksi Hupli on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Etelä-Afrikka on ristiriitojen maa. Sen luonnonvarat ovat valtavat, mutta alueen omistus ja valta ovat olleet pitkälti harvojen käsissä. Valt. tri Raakel Inkeri on tutkinut maata ja sen historiaa. Hän antaa laajan kuvan väestöerojen välisistä suhteista, onnistuneista ja epäonnistuneista yhteiskunnallisista projekteista sekä Etelä-Afrikasta mahdollisena globaalin etelän menestyjänä maailmanpolitiikassa.

Suomen kielestä löytyy paljon ranskasta peräisin olevia lainasanoja, joita on kulkeutunut niin merimiesten matkoilta kuin hovietiketin mukana. Tuija Vertainen on kirjoittanut pienen esseekokoelman, jossa näitä sanoja esitellään ja sidotaan asiayhteyteensä. Kaikki sanat eivät kirjaan eivätkä ohjelmaan mahdu, mutta mainittakoot tässä esimerkiksi essee, frotee, metri, palttoo ja tusina.

"Varhaiskasvatuksen sisältöalue" kuulostaa hieman epämääräiseltä. Asiaa auttaa, kun ymmärtää, että kyseessä on yksinkertaisemmin sanottuna "leikki". Sana 'kampus' tuo opiskelun mieleen, mutta se tarkoittaa nykyään myös vankilaa. Jargonille voi nauraa, mutta toiset se saa raivon tai itkun partaalle. Suomen kielen asiantuntija Laura Niemi kertoo jargonin aikakaudesta, mutta kysyy myös haastavaa ajatusta siitä, voiko jargonista jopa olla satunnaisesti hyötyä.

Räähkä, espanjantauti, aasialainen, hongkongilainen, sikainfluenssa ja korona. Kas siinä ohjelman anti tänään. Suomea ja maailmaa on kohdannut kuusi pandemiaa, kun luvusta jätetään huonommin luokiteltavissa olevat rutto- ja muut epidemiat. Näiden pandemioiden taustalla on ollut luonnossa syntynyt uudenlainen virus. Valt. tri Jari Hanski kertoo näistä kiertolaisista ja mitä niistä on opittu, mitä puolestaan unohdettu. On mielenkiintoinen ristiriita, kuinka pandemioita koko ajan pelätään ja odotetaan, mutta samaan aikaan ne toistuvat melkein samanlaisissa muodoissa.

Lohikäärmeen kulttuurihistoria kulkee läpi dynastioiden ajan Kiinan sekä keskiajan Euroopan. Lohikäärmeen vetoava hahmo on taipunut moneksi, joskus siunaukselliseksi, joskus taas petomaiseksi viholliseksi. Filosofian tohtori Otto Latva on tutkinut lohikäärmemyyttien historiaa. Niiden vaikutus on ollut niin suuri, että keskustelu kulkee samalla läpi vuosituhansien ja ympäri maailman. Otto Latva on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Maailmanpolitiikka tuntuu olevan hurjassa liikkeessä, ja Kiina on yksi suurista tekijöistä. Kiinan talouskasvu on ollut valtavaa, vaikka kone kenties pikkaisen nyt yskii. Kiina on globaalin kaupan jättiläinen, ja moni eurooppalainen kiroaa ja miettii, miksi olimme niin naiiveja Kiinan suhteen Erikoistutkija Matti Puranen purkaa tätä problematiikkaa ja tuo esiin kiinalaisen nationalismin voiman.

Modernin teknologian historiassa muistuu usein mieleen vaikkapa Edison ja Tesla. Yksi nimi kuuluisi kuitenkin samaan joukkoon: suomalainen Eric Tigerstedt. Tigerstedt oli ajan hermolla ja kehitti tekniikkaa, joka myöhemmin löytyy muodossa tai toisessa vaikkapa äänielokuvan, kännykän ja television taustalta. Hän oli kuitenkin epäonninen, usein rahapulassa, ja terveyskin horjui. Tietokirjailija Markus Hotakainen nostaa kirjassaan esiin tämän tuntemattomaksi jääneen suuren suomalaisen elämän.

Saksalaisuutta on melko hankala lähestyä, määrittelyistä puhumattakaan. Yhtäältä maalla on raskas historiallinen taakka nationalistisesta ja militantista yhtenäisyyden kirouksesta, toisaalta Saksa on ollut aina myös hajallaan, moninainen mutta kulttuuriltaan aina merkittävä. Kirjailija Jukka Koskelainen on kirjoittanut esseekokoelman saksalaisuudesta ja lähestyy sitä niin maantieteellisesti kuin ennen kaikkea Saksan kulttuurin syvien virtojen kautta. Jukka Koskelainen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Mitä suomalaiset ajattelevat ranskalaisten käytöksestä; entä ranskalaiset suomalaisten kohteliaisuudesta? Kohteliaisuuden tutkiminen on melko uusi tutkimusaihe. Ranskan kielen dosentti Johanna Isosävi on alan asiantuntija, ja hän on perehtynyt myös suomalaisten ja ranskalaisten käsityksiin toisistaan. Johanna Isosävi kertoo tutkimusalastaan ja tarjoaa herkullisia esimerkkejä mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Toimittaja Antti Järvi sai muutama vuosi sitten soiton sedältään, jota vaivasi oman isoisänsä kohtalo rajan taakse jääneessä Karjalassa. Tämä vanhempi Antti Järvi ei lähtenyt evakkoon, vaan jäi aloilleen poliittisista, ideologisista ja kenties lisäksi aivan muistakin syistä. Nuorempi Antti Järvi kuvaa kirjassaan huonosti tunnettua historian joukkoa kadonneista ihmisistä, joiden kohtaloa on usein hävetty mutta joita on varmasti myös jääty kaipaamaan.

Sananvapaudessa ei ole kyse poliittisesta kannasta, yksimielisyydestä puhumattakaan. Itse asiassa konflikti ja erimielisyys ovat sananvapauden sydämessä. Tietokirjailija Osmo Tammisalo on perehtynyt erityisesti viimeaikaisiin puheenvuoroihin ja sananvapautta nyt uhmaaviin ilmiöihin. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kauneus, terveys ja sairaus muodostavat kumman kolmikon. Kauneus tuntuu saavan historian kulussa mielivaltaisiakin muotoja, eivätkä kauneus ja terveys kulje käsi kädessä. Oli kyseessä sitten kehon parantelu, korsetit tai jalkojen sitominen, jokin kummallinen logiikka tuntuu ohjaavan kauneuskäsityksiä. Rationaalisuutta lienee melkein turha etsiä, mutta valta kyllä muokkaa vartaloita. Tiedetoimittaja Juha Matias Lehtonen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Toimittaja Sonja Saarikoski kuvaa vankilalaitosta, siellä esiintyvää valtaa ja sen käyttöä. Hän on perehtynyt taustoihin, tehnyt lukuisia haastatteluja, myös vankilassa toimittajan ominaisuudessa asuen. Kymmenien naisvankien kertomuksissa nousee esiin rikollisuuden syklejä ja periytyvyyttä, mutta myös toivoa ja tavallisuuden kaipuuta. Sonja Saarikoski on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kokeneen diplomaatin Pasi Patokallion muistelmat asettavat krittiseen valoon ulkoministeriön toimintaa, kärkipoliitikkoja sekä Suomen ja maailman tapahtumia Kekkosen ajasta aina Ukrainan sotaan asti. Itseäänkään Patokallio ei aina päästä helpolla. Hän edusti Suomea lukuisissa suurlähetystöissä ja lisäksi hän oli keskeisessä asemassa asevalvontaneuvotteluissa.

Vasemmistolainen julkaisutoiminta oli myrskyisää 1900-luvun alkupuolella. Ensin haettiin sananvapautta, mutta kohta Stalinin puhdistukset jo tekivät tuhojaan Neuvostoliiton puolella suomalaisten toimittajien murhissa. Valkoisessa Suomessa vankeus oli yleisin huoli. Sotien jälkeen tilanne vaihtui taas, kun vasemmistolaisuus nousi aivan uudenlaiseen asemaan vaaran vuosien jälkeen. VTM ja tietokirjailija Elias Krohn kertoo näistä epävakaista ajoista. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Francisco Franco oli Länsi-Euroopan viimeinen diktaattori. Yllättävällä tavalla Espanja ja Suomi kuitenkin jakoivat historiaa ja maailmanpolitiikkaa aivan erilaisissa olosuhteissa. Sisällissodan jälkeisessä Espanjassa kunnioitettiin talvisotaa ja Suomen anti-kommunistista eetosta. Franco oli säälimätön diktaattori. 1960-luvulle tultaessa turismi ja kauppa avasivat kuitenkin Espanjan ovia muulle lännelle. Alkoi prosessi, jossa Espanja avautui ja uudenlainen kulttuuri-ilmapiiri synnytti Espanjaa sellaisena kuin me sen nyt tunnemme. Alue- ja kulttuurintutkimuksen prof. Jussi Pakkasvirta on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Moni Euroopan suurkaupunki tuhoutui toisen maailmansodan valtavissa pommituksissa. Miksi Neuvostoliitto ei kuitenkaan onnistunut pyrkimyksissään, ja miten Helsinki selvisi massiivisesta hyökkäyksestä? Poliittisen historian dos. Ville Jalovaara on tutkinut tarkkaan, mitä noina viikkoina tapahtui. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Karjalankannaksen huvilapitäjät olivat vilkas osa 1900-luvun alun Suomea. Miljoonakaupunki Pietarin talous ja eurooppalaiset kulttuurivivahteet toivat kesäisin alueelle jopa satatuhatta kesäasukasta. Sisällissota teki kuitenkin pian tuhojaan, ja sodan raaimpiin kuuluvissa puhdistuksissa huvilaseudulla surmattiin lähes tuhat ihmistä. Toimittaja ja tietokirjailija Antti Rämänen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Salaliittoihin uskomista voi kenties vähentää sivistyksellä ja lukeneisuudella. Mutta se on vain hyvin pieni osa salaliittojen houkutuksesta. Itse asiassa aivomme ovat melko mukavuudenhaluisia eikä niitä aina kiinnosta totuus, kun tarjolla on helpompiakin tuntemuksia. Psykologian dosentti Jukka Häkkinen kertoo, kuinka aivojen väärät tulkinnat saattavat olla merkki hyvin toimivista aivoista.

Mikä rooli diktaattorien vaimoilla oli miestensä rinnalla? Miksi Stalinin vaimo ajautui itsemurhaan? Kuinka paljon rahaa Imelda Marcos saattoi tuhlata? Tietokirjailija Veera Jääskeläinen kertoo traagisista, joskus surkuhupaisista naishahmoista, ja siitä, kuinka valta korruptoi.

Tuntemamme Kalevala ei syntynyt autenttisesta materiaalista Lönnrotin keräämästä materiaalista. Lönnrot editoi voimakkaasti tekstiä, teki siitä siveellisesti kelpoisampaa ja rakensi kokonaisia tarinoita ajalliseen ja juonelliseen muotoon. Kalevala syntyi historiallisessa tilanteessa, jossa suurella kansalla tuli olla kansalliseepos, kansanhenki. Niin kansalla voisi olla myös suuri tulevaisuus. Mutta ei Lönnrot mikään härski väärentäjä ollut. Oli suurtyö olla sekä perinteenkerääjä että lahjakas editori ja sanojen keksijä. Juha Hurme korostaa, kuinka perinteen kerääminen oli tärkeää mutta samalla surullista, koska suullinen perinne ei koskaan suostu asettumaan kirjan koviin kansiin.

Kesällä 1942 Laatokalle syntyi historian merkittävin sisävesilaivasto. Se koostui saksalaisista, italialaisista ja suomalaisista aluksista ja näiden maiden miehistöistä. Sotien jälkeinen Suomi ei ole varsinaisesti pitänyt melua aiheesta, olivathan liittolaiset hävinneellä puolella sotaa. Lisäksi laivasto-osasto pyrki katkaisemaan huoltoyhteyksiä piiritettyyn Leningradiin. Merisodan asiantuntija, komentaja Ville Vänskä kertoo tästä vähän tunnetusta sotahistoriasta: suomalais-saksalais-italialaisesta yhteistoiminnasta, iskuista Neuvostoliiton saattueita vastaan ja Suhon majakkasaaren valtausyrityksestä.

Kirjallisuuden pohjalta voisi luulla, että ihmisten valtava kiinnostus taikaa ja magiaa kohtaan olisi historiallisesti keskiajan ilmiöitä. Todellisuudessa monet käsityksemme magiasta ovat kreikkalais-roomalaisen antiikin perua. Olemme vain halunneet tulkita antiikin tieteen, järjen ja taiteen ylevänä aikana. Dos. Maijastina Kahlos avaa antiikin ajattelun hämärämpää puolta ja niitä monia tapoja, joilla magia ja taikuus olivat kietoutuneet antiikin politiikkaan ja ajatusmaailmaan.

Mistä on kyse, kun hyökkäyssotaa käyvä Venäjä väittää, ettei Ukraina ole valtio lainkaan, ja Venäjä olisi alueen aito ja alkuperäinen haltija? Kyse on historiallisista myyteistä ja narratiiveista, joilla Venäjä on yrittänyt rakentaa itselleen upean historian. Tarina Moskovan ortodoksisesta ylivallasta osoittautuu kuitenkin Jukka Korpelan tutkimuksissa sangen epäluotettavaksi tarinaksi, jolle on monta ei niin ylevää vaihtoehtoa. Jukka Korpela on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Arthur Schopenhauer (1788-1860) voitti Norjan kuninkaallisen seuran palkinnon kirjoituksella siitä, voidaanko tahto todistaa vapaaksi itsetietoisuuden perusteella. Schopenhauerin kanta oli kieltävä. Kirjoituksen kääntäjä Markus Nikkarla valottaa Schopenhauerin paikoin vaikeaa filosofiaa, jossa eletään sekä kausaalilakien maailmassa että moraalin maailmassa. Ihmisellä on vajaa käsitys näistä alueista, mutta ne eivät ole kokonaan tieteen ja moraalin tavoittamattomissa. Markus Nikkarla on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Elokuva-alan ilmapiiri on ollut hankala naisille aivan viime vuosiin saakka. Kun mittarina on täyspitkät elokuvat, joiden tuotantokustannukset ovat suuret, naiset ovat saaneet ällistyttävän vähän tuotantotukea, etenkin vuosina, jolloin Suomessa tehtiin vuodessa vain muutama elokuva, jos sitäkään. Toimittaja Jaana Semeri on perehtynyt näihin vuosiin ja nostaa samalla esiin aivan viime vuosien naisten tekemiä elokuvia, jotka ovat jääneet koronan takia katveeseen. Jaana Semeri on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Autonomian aikana ylioppilaat lähtivät runonkeruuseen, koska kansanrunojen katsottiin heijastavan aitoa ja totta suomalaisuutta. Runoja kyllä kertyi, mutta ylioppilaiden kokemukset maaseudun rahvaasta saattoivat järkyttää "oikeaa Suomea" etsineitä ylioppilaita. Perinteentutkija Ulla Piela on tutkinut ylioppilas-stipendiaattien matkakertomuksia. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

J.K. Paasikiven reaalipoliittinen linja kuulostaa pelottavan osuvalta tilanteessa, jossa suurvallat katsovat jälleen pienempien kansallisvaltioiden yli. Kansainvälisen politiikan professori Juhana Aunesluoma keskustelee nyt Kalle Haatasen kanssa paasikiviläisestä ajattelusta. Keskustelu pohjautuu äskettäin edesmenneen politiikan tutkija Osmo Apusen viimeiseksi jääneeseen, nyt julkaistuun kirjaan.

Jose Ahonen on loistava mentalisti. Hän kykenee luomaan illuusioita ja saamaan ihmiset kokemaan asioita, joita oikeasti ei ole. Samalla hän on show-mies, joka ei koskaan väittäisi temppujensa ja suggestioidensa kumpuavan mistään oikeasti paranormaalista ilmiöstä. Nyt Jose Ahonen kertoo tutkimusmatkastansa salatieteilijöiden joukkoon. Ihmeitä ei matkalta löytynyt mutta pohdittavaa ja mukavia ihmisiä sitäkin enemmän. Jose Ahonen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Eläimet, joita nyt kutsumme lemmikeiksi, ovat eräänlaisen yhteisevoluution tulos. Koirien - siis entisten susien - kanssa olemme liikuskelleet yhdessä jopa 30000 vuotta, kissojen kanssa muutaman vuosituhannen vähemmän. Mutta eläimistä ei ole koskaan kadonnut kokonaan niiden villit juuret ja alkuperä. Toimittaja Kaisa Pulakka kertoo tähän liittyvistä myyteistä ja kehityksistä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta asettaa tuottajia, kuluttajia ja mediaa vastakkaisille puolille. Ikiaikaiset kiistat kaupunkilaisten ja maalaisten eroista ovat edelleen käypää valuuttaa keskustelun tärvelemiseksi. Toimittaja Minea Koskinen analysoi ilmastonmuutoksen voittajia ja häviäjiä tiedostaen itsekriittisesti median taipumuksen vahvistaa näitä raja-aitoja. Minea Koskinen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Jo pelkkä pohjoisuus on kantanut mukanaan maagisuuden merkkejä rautakaudelta lähes nykyisyyteen. Historioitsija Karolina Kouvola on tutkinut, millaista magiaa viikingit harjoittivat, millainen oli kylänoita, ja miten kateellisessa kansassa jonkun onni oli aina toiselta pois. Karolina Kouvola on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Voisi luonnehtia, että seksitaudit eivät koskaan ole olleet vain lääketieteen alaa. Niihin liittyvät moraaliset, yhteiskunnalliset ja kansanterveydelliset ainekset, ja siten myös stigma. Tietokirjailija Antti Parpola kertoo, miten suomalainen yhteiskunta suhtautui näihin tauteihin 1900-luvulta eteenpäin. Antti Parpola on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Moni on huolissaan tieteen kohtalosta, kun propaganda, disinformaatio ja yksinkertaisesti tyhmät uskomukset saavat yhä enemmän tilaa. Professori Matti Vuento ei tyydy vain kumoamaan väitteitä. Hän kulkee niiden alkujuurille, joissa usein on lähdetty hyvää tarkoittavasta melkein tieteellisestä asiasta, kunnes jotain on mennyt pahasti pieleen. Niinpä Vuento kertoo lampaista, jotka ovat vihanneksia; vedestä, jolla on muisti; ja kasveista, jotka ulvovat öisin. Matti Vuento on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tekoälystä on puhuttu pitkään eikä aihe siten ole uusi. Nyt vuonna 2023 aihe tuntuu olevan kuitenkin koko ajan ja kaikkialla esillä. Tekoälyä parannetaan ja käytetään nyt uudenlaisissa sovelluksissa, jotka tulevat tavallisellekin käyttäjälle läheisiksi. Taustalla on huikea teknologinen kehitys, ja yksi sen erityisistä piirteistä on kielellinen oppiminen ja kommunikaatio. Tietokirjailija Jukka Kolari on nyt Kalle Haatasen vieraana, kun he puhuvat inhimillisesti koneista.

Suomessa oli sotien jälkeen esiintynyt huumeiden ongelmakäyttöä, mutta vasta 1960-luku avasi eräänlaisen kulttuurisen muutoksen. Murroksessa olivat niin yhteiskunta, lainsäädäntö, hoitomuodot kuin käyttäjätkin. Filosofian tohtori Katariina Parhi on tutkinut ajan haasteita ja haastatellut hoitomuotojen silloisia asiantuntijoita.

Passiivinen vastarinta voi olla ällistyttävän viekasta. Historiantutkija Reetta Hänninen on tutkinut, kuinka kovaa peliä saatettiin käydä Suomessa Venäjän sortokausien aikana. Mitättömiltä tuntuvat seikat niin kuin karamellikääreet ja postimerkit saivat itsevaltaisen Venäjän raivoihinsa. Kapina ja kiusanhenki nousevat esiin Reetta Hännisen tutkimuksessa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana

Toisen maailmansodan loputtua muiden muassa Jean-Paul Sartre, George Orwell ja Istvan Bibo pyrkivät esseissään erittelemään juutalaisten kansanmurhaan kulminoituneen antisemitismin syntyä ja olemusta. Tuomas Laine-Frigren ja Anssi Halmesvirta ovat nyt kääntäneet ja koonneet nämä kolme klassikkoesseetä yhdeksi kirjaksi "Antisemitismin kirous". Nämä esseet toimivat nyt pohjana keskustelulle, jossa Tuomas Laine-Frigren on Kalle Haatasen vieraana.

Historioitsija Perttu Immonen on tutkinut Suomen historiaa kolmen eri suvun kautta, eräänlaisena mikrohistoriallisena prosessina. Nyt hän kartoittaa tietä kohti nykyaikaa samojen sukujen naisten kautta keisariajalta aina 2000-luvulle. Kutojatar Huittisista, tilattoman tytär Rantasalmelta ja helsinkiläistynyt piika elävät elämäänsä ajassa, jotka myöhemmin tunnettaisiin keisariaikana, itsenäistymisenä ja sotien aikana kohti modernisoituvaa Suomea. Perttu Immonen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Raamattu on muovautunut jatkuvasti ja pitkän ajan kuluessa kirjurien ja tekstilöytöjen moninaisuudessa. Kirjurit tekivät myös virheitä ja muokkasivat tekstejä ajan oppien mukaisiksi. Esimerkiksi monijumalaisuudesta on vielä jälkiä tuntemassamme kirkkoraamatussa. Myös naisten asema varhaisessa kristinuskossa vaikuttaa hämärtyneen vuosisatojen saatossa. Lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille. Tämä ei ole mikään mysteeri tai suuri huijaus vaan Raamatun tekstien tutkijoiden hyvin tuntema ilmiö. Teologian tohtori Ville Mäkipelto on alan asiantuntija ja hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Lapsuuden tutkiminen on haastavaa työtä, jo senkin takia, että käsitykset siitä, mitä lapsuus on, ovat muuttuneet aikojen saatossa. Haastava aihe on kenties synnyttänyt erityisen rikkaan tutkimustradition. Lapsuuden tutkimusta tekevät niin arkeologit, etnologit, historioitsijat kuin yhteiskuntatieteilijätkin. Akatemiatutkija Kaisa Vehkalahti on koonnut arvokkaan teoksen, jossa käsitellän lapsuuden tutkimuksen alaa ja tutkimusmetodeja

Eläinten tunteiden tutkimus nykymuodossaan on vain n. 30 vuoden pituinen tieteenala. Lähes kaikki eläinten tunteita koskevat luulomme perustuvat 1930-luvun tutkimuksiin, joilla yksinkertaisesti ei ollut välineitä kohteidensa tutkimiseen. Eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänranta kertoo, kuinka lemmikit ja niiden eriytyminen evoluutiossa vaikuttavat eläinten tarpeisiin. Vaikka esimerkiksi suden ja villikissan käyttäytyminen on täysin erilaista kuin nykyisten lemmikkiemme, myös lemmikkiemme sielunelämä pohjautuu esi-isiin, ja niiden tukahduttaminen on vääryys. Helena Telkänranta on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Omistaminen saattaa olla lähes anonyymia ja näkymätöntä, kun esimerkiksi osakeyhtiön arvo on hajautettu laajalle piensijoittajajoukolle. Näin ei ole aina. Esimerkiksi perheyritykset voivat toimia vaikka kuinka monetta sukupolvea, ja yrityksen omistaminen näkyy selkeästi liiketoimintamalleissa. Äärimmillään omistaminen on väkivaltaista. Erilaisissa nurkanvaltauksissa riittävän suuri omistajataho voi mediankin avustuksella heiluttaa yhtiön rakenteita tai pilkkoa yhtiön osiin, koska sen osien arvo ylittää kokonaisuuden arvon. Hallitustyöläinen Timo Leino on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kun ihmistä rangaistaan, häneltä viedään yksilölle normaalisti kuuluvia oikeuksia ja hänelle tuotetaan kärsimystä. On selvää, että tällaisten rangaistusten tulee olla tarkkaan muotoiltuja ja perusteltuja, jottei oikeusmurhia pääsisi tapahtumaan. Väitöskirjatutkija Esko Yli-Hemminki kertoo, kuinka rangaistuksia perustellaan esim. rikosten estämisen muotona, eräänlaisena kostona ja jonkinlaisena yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäjänä. Esko Yli-Hemminki on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kielitiede tuo esiin muun muassa eri kielten sukulaisuuksia ja etymologiaa.Vapaa pulina ja hölötys katkeavat kummasti, kun alkaa kiinnittää huomiota sanojen merkityksiin eikä vain anna niiden soljua virtana. Kielitieteilijä Janne Saarikivi lähestyy itselleen rakkaita sanoja ja samalla kertoo sekä itsestään että tieteen tarjoamista perspektiiveistä. Näissä sanoissa kaivetaan esiin vaikkapa poliittisesti virittyneitä kansallisuuksia koskevia ajatuksia tai sitten kaikkein läheisimpiä sanoja niin kuin äiti ja rakkaus. Janne Saarikivi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomalaissyntyinen upseeri J. F. Aminoff oli kuningas Kustaa III:n luottomiehiä Ruotsin hovissa. Hän oli hyvin lojaali kuninkaalle ja joutui vankilaan sijaishallintoa vastaan suunnitellusta salaliitosta. Vapauduttuaan hän siirtyi uuteen autonomiseen Suomeen monien muiden upseerien tavoin. Suomessa hän toimi ylimmissä hallintoelimissä, muun muassa Turun Akatemian sijaiskanslerina. Aminoffin elämä kertoo, kuinka tiiviisti 1700-luvun aatteet vaikuttivat myös Suomessa autonomian ajan alussa. Suomen historian professori Charlotta Wolff on kirjoittanut Aminoffista ja kustavilaisuudesta elämäkerrallisen kirjan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Todistajan muistikuvat voivat olla oikeusprosessin keskeisin todiste. Samalla tiedetään, ettei muisti toimi kuin videokamera, joka kertoo totuuden. Siksi tietoa muistista on syvennettävä, kertoo oikeuspsykologi Julia Korkman. Hän valaisee muistin toimintaa tapauskertomuksina aina noitavainoista Olof Palmen murhaan. Erityinen teema on lasten käyttäminen todistajina. Julia Korkman on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vuoden 1918 sisällissodan taustalla oli vuosien vihapuhe. Agitointityö punaisten parissa oli voimakasta, mutta sodan syttyessä käynnissä oli tavallaan kaksi vapaussotaa: valkoisen vallan taistelu itsenäisyydestä ja legitiimistä vallasta, sekä punaisten käsitys proletariaatin vallankumouksesta. Väkivaltainen puhe säilyi vuosikausia, mutta prof. Touko Perko korostaa myös valtakunnallisen demokratian nopeaa edistymistä. Touko Perko on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Uskonnonvapaus Suomessa täyttää sata vuotta. Aiemmin lähes kaikki syntymään, sivistykseen, avioliittoon ja kuolemaan kuuluvat asiat olivat kirkon monopoli. Yllättävää on se, että niin moni asia ei ole muuttunut. Nämä tärkeimmät elämän murroskohtiin liittyvät asiat ovat edelleebn valtionkirkon sanelemia, vaikka Helsingissäkin alle puolet kuuluu enää kirkkoon. Päätoimittaja Esa Ylikoski kertoo eriarvoisuudesta, joka yhä jatkuu uskonnottomien ohittamisena. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Anna Jokinen katosi tanssi-illan jälkeen Torontossa vuonna 1913. Keuruulaispiika löytyi henkitoreissaan lähes kolme viikkoa myöhemmin ja kuoli ennen lääkärin saapumista. Tuottaja ja tietokirjailija Jenni Stammeier on tutkinut Anna Jokisen kuolemaa ja sen ympärillä niin lehdistössä kuin suomalaissirtolaisten parissa käytyä huolestunutta keskustelua. Mysteerin keskeltä nousee aikaa valottavaa kulttuurihistoriaa, joka kertoo moraalisesta ilmastosta ja siveellisyyskäsityksistä suomalaisuuden ja uuden maailman kohdatessa. Jenni Stammeier on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vuonna 1968, kun neuvostopanssarit vyöryivät Tsekkoslovakiaan, moni uskoi, että myös Suomen turvallisuus oli uhattu. Varusmiesten lomia peruttiin, kovia ammuksia jaettiin ja valmiutta nostettiin. Mutta sitten tuleekin vastaan iso sana MUTTA. Näin ei oikeasti tapahtunut. Tuon ajan painostava ilmapiiri on värittänyt monien muistoja, ja jotkut satunnaiset yksittäistapaukset ovat saaneet historiassa väärän sijan. Ei kuitenkaan ole mikään ihme, että ilmapiirin painostavuus tuotti vääriä muistoja. Maan johto oli äärimmäisen paineen alla. Pääministeri Koivisto itki automatkan Tamminiemeen, ja presidentti Kekkonen suorastaan lamaantui ja katsoi koko historiallisen työnsä valuneen hukkaan. Tutkija Pekka Turunen valottaa tuota aikaa, mutta samalla koko tämän radiokeskustelun taustalla kaikuu Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen melske.

Aristoteles kutsui keski-ikää ihmisen huippukaudeksi. Viisaus alkaa jo karttua, ja elämä käy helpommaksi. Yleensä ihmiselämää on hahmotettu kolmiportaisesti nuoruudeksi, keski-iäksi ja vanhuudeksi. Vaikuttaa silti monestakin syystä, että nämä käsitteet eivät ole ikuisia; keski-ikä on noussut ja rajat muutenkin liuduntuneet. Myös kulutusmaailma tarjoaa tuotteita ja identiteettejä aivan uusille jatketun nuoruuden muodoille. Kulttuurihistorian prof. Hannu Salmi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kaikella elollisella on nälkä, ja ihminen yhtenä eläimistä on kietoutunut monimutkaiseen nälän, ruoan, kivun ja nautinnon verkostoon. Vaikka asetelma on niin moninainen, se ei estä luovimasta eettisesti. Dokumentaristi ja kirjailija Riikka Kaihovaara pohtii ihmisen osaa tässä maailmassa. Hän ei tarjoa käskyjä eikä anna selkeää toimintaohjeistoa, sillä sellaista ei ole. Sen sijaan elämässä voi pysähtyä miettimään tekojensa merkitystä ja miettiä niitä taas uudelleen. Riikka Kaihovaara on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tarmo Kunnas on tutkinut Nietzscheä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, erityisesti Saksassa ja Ranskassa. Uusimmassa tutkimuksessaan hän haluaa tavoittaa Nietzschen kirjoitusta: monimerkityksellistä usein salaa moraalista tekstiä, jossa viljellään yllättävänkin usein komiikkaa. Tarmo Kunnas tuo nyt myös Suomeen Saksassa käytävää debattia Nietzschen seksuaalisuudesta. Filosofialle usein vieraat runous ja traagisuus piirtyvät esiin olennaisina osina Nietzschen ajattelua. Tarmo Kunnas on nyt Kalle Haatasen hastateltavana.

Suomi oli 1980-luvulla monimutkainen maa. Tuloerot olivat pieniä, mutta edessä lymysi nousukausi ja aivan uudenlaiset tavat osoittaa julkisesti menestymistä. 1980-lukua kohtaan tunnetaan nostalgiaa, ei aivan vailla komiikkaakaan. Kenties 1980-luku radikaaleimmillaan särki ja syrjäytti yhtenäiskulttuurin. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss on tutkinut 1980-lukua ajan henkenä ja olennaisena osana suomalaista aineellista kulttuuria. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tutankhamon on nykyään Egyptin tunnetuin faarao, koska hänen hautansa löydettiin lähes koskemattomana sata vuotta sitten, vuonna 1922. Dosentti Minna Silver valottaa tutkimusta arkeologisesta näkökulmasta. Samalla paljastuu runsaasti tietoa esineistöstä, uskonnoista ja hallitsijoista. Lisäksi aivan uusimmat tutkimusmetodit tuovat jatkuvasti lisää tietoa Egyptistä ja sen tavoista ja riiteistä. Minna Silver on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tunteiden historiallinen tutkiminen on vaikeaa muttei onneksi mahdotonta. Rakkaudesta riutuminen on saanut kirjoittavat ihmiset läpi historian tunnustamaan hurmautumisensa. Usein tuo kummallinen tila on myös tulkittu sairaudeksi. Sana 'passio' voi viitata sekä intohimoon että kärsimykseen. Ovatko ne viime kädessä sama asia tai mikä niitä erottaa? Aihetta tutkinut kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäki on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kalevi Sorsa johti maan suurinta puoluetta SDP:tä 12 vuotta, toimi pääministerinä kymmenen vuotta ja ulkoministerinä kolme vuotta. Presidenttiä hänestä ei koskaan tullut, vaikka ajatus siitä ei ollut Sorsalle vieras. Historian prof. Henrik Meinanderin tutkimus perustuu laajaan ja aiemmin käyttämättömään Kalevi Sorsan henkilöarkistoon. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Modernin ajan porteilla yhteiskunta oli liikkeessä. Historiantutkija Johanna Annola kertoo tavoista, joilla piiat ja pikkuvirkamiehet sekä sotilaat ja suutarit pyrkivät kohti sosiaalista nousua ja pyrkivät vastaavasti välttelemään köyhyyttä ja sosiaalista vajoamista vanhan säätyjaon ulkopuolella. Ruohonjuuritasolla piirtyy esiin murroksia ja katkoksia, kun yhteiskunta lukemattomin eri tavoin kulkee arjessa ja perheissä kohti modernia aikaa.

Maantieteilijä Klaudios Ptolemaioksen (n.150 jaa.) mukaan tunnettu maailma jakaantuu seitsemään vyöhykkeeseen. Pohjoisessa oli seitsemäs vyöhyke, johon Itämeren maailma ja varhainen Suomikin kuuluivat. Dos. Mikko Huhtamies tarkastelee kirjassaan Itämeren ja erityisesti Suomenlahden historiaa 1200-luvulta 1600-luvulle. Laajaan historiaan mahtuvat mm. Hansaliitto ja Vaasa-dynastian keskusjohtoinen merivaltio.

Yläneellä sijainnut tyttökoti, Huvitus, oli tarkoitettu siveellisesti hairahtuneille tytöille. Sen kuri oli kovaa, joskus mielivaltaistakin, ja Jaana Skytän haastattelemat asukit eivät tunnu vieläkään toipuneen kokonaan kokemuksistaan. Tuskin toipuvatkaan - muistot ovat jääneet kipeästi muistiin. Tyttökoti lakkautettiin vuonna 1979. Jaana Skyttä kirjoittaa yksityisten kokemusten väliin kulttuurihistoriaa, jossa Suomen arvot olivat syvässä murroksessa, ja Yläneen tyttökoti alkoi näyttäytyä sellaisena historian kammottavuutena, jota se nykylukijassa tai -kuulijassa edustaa. Erityisen lähelle kipeää aihetta tuo se, että kirjoittajan oma sisar oli yksi potilaista, ja hän on nyt kuultavissa yhtenä kertomuksen päähenkilöistä.

Joskus filosofia on kuin irrallaan maailmasta ja kovin abstraktia. Niin sen joskus kuuluu ollakin. Liian usein syynä on kuitenkin huonot kirjoittajat, kääntäjät ja täsmentymättömät käsitteet. Saksassa filosofi Wolfram Eilenberger on ottanut viime vuosina taakakseen filosofian popularisoinnin ja onnistunut siinä tyylikkäästi. Kirja "Vapauden tuli" kertoo filosofiasta toisen maailmansodan alla ja aikana. Esiin nousee neljä vapautta tavoittavaa naisfilosofia: Simon de Beauvoir, Hannah Arendt, Simone Weil ja Ayn Rand. Heidän filosofinen ajattelunsa kumpuaa eri traditioista, mutta kiivas pyrkimys ymmärtää vapautta suhteessa historiaan, Jumalaan ja orjuuteen tekee heistä aikalaisia. Tommi Uschanov on kääntänyt kirjan sujuvuudella, joka vastaa alkuperäistä laitosta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kilpailu parinvalinnasta on uskomattoman monipuolista. Jotkut koiraiden kosintatavat ovat riistäytyneet käsistä, ja jopa Charles Darwin sanoi riikinkukkojen kuvottavan häntä. Biologi ja Korkeasaaren kuraattori Ulla Tuomainen kertoo, miksi sorsilla on korkkiruuvipenikset ja kuinka tietyt hämähäkit syövät uroksen jo parittelun aikana. Lapsille kannattaa teroittaa, että tunnetun elokuvan "Nemoa etsimässä" kertomus on epärealistinen. Luonnossa vuokkokala, joka menettää vaimonsa, itse asiassa vaihtaa sukupuoltaan, hankkii itselleen uroksen ja näin perheidylli voi taas jatkua. Ulla Tuomainen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tuntuu siltä, että sekä fiktiossa että erilaisissa tulevaisuusskenaarioissa dystopiat ovat voitolla. Älykkäät koneet kääntyvät ihmistä vastaan, ja ihminen on vain biomassaa. VTT Mikael Wahlström tutkii tulevaisuutta toisenlaisella otteella. Koneiden avulla voimme hallita logistiikkaa ja tehokkuutta yhä paremmin. Kaiken tämän hyvän kehityksen taustalla on kuitenkin reunaehto: älyteknologiaa tulee kehittää ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Mikael Wahlström on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Muinainen Lähi-itä on ensimmäinen todellisten suurvaltojen koti. Esimerkiksi Sumerin, Babylonian ja Assyrian perintö kulkee läpi vuosituhansien tähän päivään asti. Kirjoitustaito ja maanviljely tarjosivat perustan voimakkaille kulttuureille ja niiden tieteille ja taidoille. Assyrologian dosentti Saana Svärd on yhdessä tutkijaryhmän kanssa valaissut näiden varhaisten suurvaltojen politiikkaa, uskontoa, arkea ja kansallisuutta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana

Seksin ostaminen nähdään usein hyväksikäyttönä. Usein niin ikävä kyllä onkin, mutta toisaalta on olemassa suuri joukko, joka ostaa seksipalveluita vapaaehtoisilta ammattilaisilta. Tietokirjailija ja toimittaja Paula Tiessalo on haastatellut seksinostajia ja seksipalveluiden myyjiä, ja hän korostaa, että uhripuhe saattaa usein pikemminkin vaarantaa tai huonontaa seksipalveluiden myyjien ja ostajien asemaa. Paula Tiessalo on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kun toimittaja ja tietokirjailija Noora Mattila sai lapsen, kävi ilmi että hänen amerikkalainen anoppinsa vastustaa rokotteita ja löytyi muitakin yllättäviä mielipide- tai pikemminkin faktatietoeroja. Noora Mattila kiinnostuu asiasta, ja anopin kanssa alkaa laajempikin yhteydenpito näistä teemoista. Olennaisimmaksi selittäjäksi näistä eroista nousee luottamus ja sen puute. Noora Mattila on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Toimittaja ja tietokirjailija Aarno Malin on tutkinut internetin kätketympää puolta, ns. Tor-verkkoa ja "pimeää verkkoa". Teknologisesti nämä alustat mahdollistavat lähes täydellisen anonymiteetin, ja sitä käytetään jatkuvasti aivan rehellisesti, esim. toimittajat tai tuomioistuimet, jotka haluavat suojata tietolähteitään. Anonymiteetti tuo kuitenkin mukanaan ison ongelman, joka on alkanut leimata koko Tor-verkkoa: rehottavan rikollisuuden. Aarno Malin on tutkinut huumekauppaa ja sadistista lapsipornoa ja on nyt Kalle Haatasen vieraana. HUOM! Ohjelmassa käsitellään aiheita, jotka saattavat järkyttää lapsia ja osaa kuulijoista.

Tähtitieteen parissa on työskennellyt paljon naisia, jotka ovat tehneet huomattavaa tutkimusta, mutta joiden saavutukset ovat jääneet liian vähälle huomiolle Osin tämä johtuu ajatuksesta, että naiset eivät muka kuulu tieteen pariin, ja siihen, että professorit ja opettajat, joskus sukukin, ovat ottaneet tuloksia omiin nimiinsä. Tietokirjailija Markus Hotakainen korjaa osaltaan tätä tieteenhistorian vääristymää ja avaa uuden perspektiivin tähtitieteen historiaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Anni Swan käytti tuotannossaan usein hänen elämäänsä liittyviä ihmisiä sekä luontoa. Hän edusti myös osin modernia naistyyppiä - ylioppilaaksikin kirjoitti, mikä ei tuohon aikaan ollut naisille yleistä. Taidehistorian professori Riitta Konttinen on tutkinut Anni Swanin elämää ja tuotantoa, niin julkaisuja kuin kirjeenvaihtoakin. Samalla hän valaisee viime vuosisadan vaihteen kulttuurista muutosta. Riitta Konttinen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomen ja NL:n suhteet hoidettiin kahta kautta: muodollisesti diplomaattiyhteyksien kautta, mutta myös verhojen takana NKP:n ja KGB:n kanavia pitkin. Valt. tri Alpo Rusi tutkii suomettumisen aikaa 1980-luvulla, jolloin edelleen NL:n tavoite oli pitää Suomi erossa lännen taloudellisista blokeista ja sotilaallisista rakenteista. Alpo Rusi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Joskus kansainvälisen politiikan tapahtumat kulkevat niin hurjalla vauhdilla, että takautuvasti on hankalaa ymmärtää, mitä oikein tapahtui. Vielä Neuvostoliiton hajotessa 1991, moni asia tuntui riskinotolta Suomessa. Kuitenkin jo tammikuussa 1995 Suomi oli EU:n jäsen. Valt. tri Jukka Tarkka on kirjoittanut aikalaiskronikan noista vuosista ja korostaa erityisesti Itämeren merkitystä tulevissa turvallisuusratkaisuissa. Jukka Tarkka on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Historia on vaikea ja laaja-alainen tiede, jonka metodeja ja tutkimuksia on pyritty mm. populismin ja nationalismin nimissä apinoimaan. Siksi historiassa täytyy aina muistaa lähdekritiikki. Juuri nyt, kun Venäjä hourii ikiaikaista myyttistä menneisyyttään ja julistaa toisia kansakuntia olemattomaksi, historian poliittinen käyttö on erityisen näkyvää ja irvokasta. Kulttuurihistorian dos. Reima Välimäki on tutkinut laajasti sepitehistoriaa oikean historian marginaaleissa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

1900-luku Suomessa tunnetaan sotien ja kriisien mutta myös elintason kasvun ja hyvinvoinnin aikakautena. Vähemmän on kuitenkin tutkittu lapsuutta ja leikkejä sekä sitä, kuinka ne ajan kanssa muuttuivat.Suomen Akatemian tutkijatohtori Antti Malinen on tutkinut lapsuutta ja leikkejä Suomessa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomen talouden muutokset ovat olleet jyrkkiä ja muuttaneet koko maata. Mutta onko eriytyminen mennyt sille asteelle, että eri yhteiskunnan ryhmät eivät enää ymmärrä toisiaan? Viestinnän professori Anu Kantola on työryhmän kanssa tutkinut suomalaisten syviä tarinoita - sitä miten suomalaiset itsensä ja maansa hahmottavat. Anu Kantola on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Muiden eläinten kommunikaatiokyvyt ovat nousseet esiin luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Asiaa voi kuitenkin tutkia myös toiselta kannalta, siitä, miten ihmiset puhuvat muista eläimistä ja millaista kieltä ihmiset käyttävät. Millaisia pronomineja eläimistä käytetään ja kuinka tuotantoeläimiltä riisutaan yksilöllistävät nimet? Muun muassa näitä teemoja Rea Peltola kollegoineen on tutkinut. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kirjailija ja tutkija Tiina Raevaaran keskustelu kuvaa ihmisen rinnakkaiseloa toisten eläinten kanssa. Miksi toisten ihmisten seura on joskus niin rasittavaa, mutta eläimen läsnäolo pikemminkin rauhoittaa? On tärkeää huomata, että ihmisen evoluutio koirien ja kissojen lähellä ei ole yksisuuntaista. Samalla ihminen on domestikoitunut, muuttunut lauhemmaksi. Tiina Raevaara on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomi näyttäytyi Moskovan silmissä moniulotteisena 1920- ja 1930-luvulla. Mitä neuvostoulkopolitiikka tavoitteli? Mitä Neuvostoliitto Suomen suhteen pelkäsi? Tutkija Aappo Kähönen avaa laajalla ja uudella lähteistöllä tätä epätietoisuutta. Hän suhteuttaa Suomen asemaa muihin länsi- ja lähimaihin ja kertoo, kuinka Moskova yritti sekä edistää globaalia vallankumousta että toimia kyynisen reaalipoliittisesti kuin mikä tahansa suurvalta. Aappo Kähönen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Syksyllä 1944 Suomessa elettiin epävarmoja aikoja. Puna-armeijan pelättiin valtaavan Suomen lopullisesti NL:n valvontakomission silmien alla. Suomessa oli saksalaismielisiä tahoja. Yhtäältä Saksa oli vanha kulttuurimaa, toisaalta Saksa oli näytellyt keskeistä roolia Suomen itsenäisyyspyrkimyksissä ja toki ollut asevelimaa. Tietokirjailija Martti Backman on kirjoittanut kahdesta saksalaismielisestä henkilöstä, SS-pataljoonan kapteeni Jouko Itälästä ja lottajohtaja Ruth Munckista. Backmanin kirja yhdistelee faktaa ja fiktiota. Martti Backman on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Hippokrates oli jo antiikin aikana legendaarinen hahmo. Myöhempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että vain osa hänen nimeään kantavista kirjoituksista vaikutti olevan saman henkilön kirjoittamaa. Hippokraattisen lääketieteen vaikutus näkyy ja kuuluu nykyäänkin lääketieteellisessä sanastossa. Samoin ideaalit ja tavoitteet lääkärin työstä ovat pysyneet hämmästyttävän samankaltaisina. Klassillisen filologian dos. Marke Ahonen on suomentanut edustavan valikoiman Hippokrateen keskeisistä kirjoituksista. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Alli Paasikivi oli kaupunkilainen virkanainen ja presidentin puoliso. J.K. Paasikiven maine miehenä, joka sai raivokohtauksia ja oli monin tavoin pelottava, kepeni Alli Paasikiven ja hänen huumorinsa avulla. Alli Paasikivi oli myös aktiivinen kolmannen sektorin vaikuttaja. Yhdessä Arvo Ylpön kanssa hän perusti Lastentautien tutkimussäätiön ja Lasten päivän säätiön. Professori Aura Korppi-Tommola on tutkinut Alli Paasikiven elämää. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Arkkitehti Wivi Lönn ja kauppaneuvos Hanna Parviainen tapasivat vuonna 1911 ja vaikuttivat toistensa elämään kuolemaansa saakka. Yhteisiin vuosiin mahtuu paljon: töitä, laajaa matkailua ja rakkauttakin. He olivat monin tavoin vastakohtaisia elämänasenteeltaan, mutta kenties molemminpuolinen vetovoima perustui tähänkin. Etenkin he edustivat uutta, modernia Eurooppaa ja naisten asemaa siinä. Leena Virtanen on tutkinut heidän tarinaansa, ja hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Nykyinen uskontojen, rajatiedon ja ateististen debattien sekamelska saattaa jättää alleen pyhyyden paljon pidemmän historian. Professori Tarmo Kunnas etsii kulttuurisia syvempiä tasoja, joissa pyhyyden kokemukset nousevat edelleen jatkuvasti esiin, vaikka ne eivät aina näyttäydy minkään tietyn uskonnon oppina. Kenties pyhyys on ihmiselle myötäsyntyinen kokemus. Tarmo Kunnas on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Sadat miljoonat ihmiset länsimaissa uskovat, että elämä oli parempaa 50 vuotta sitten. Se on ihmisen perustunteita ja liittyy kenties valikoivaan muistiin. Nostagia on myös vahva poliittinen voima. Se esittää esimerkiksi populismin hahmossa, kuinka joskus asiat olivat järjestyksessä, mutta sitten tapahtui jokin murros, ja nyt kontrolli on muka menetetty. Nostalgian ilmiötä vastaan on turha hyökätä, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten sitä käytetään. Tutkimusprofessori Antto Vihma on tehnyt aiheesta laajaa tutkimusta ja hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

1970-luku oli politiikan ja aatteiden kannalta erilaisten aallonpohjien ja toisaalta nousun aikaa. Suomi suomettui ja integroitui taloudellisesti länteen varsin systemaattisesti. Pitkän vuuosikymmenen aloitti vuoden 1968 radikalismi, ja toisaalta jo saman vuoden syksyllä Prahassa koettiin Neuvostoliiton moraalinen vararikko. Suomettumisen aikana Urho Kekkosesta tuli näennäisesti korvaamaton, ja lähes kaikki puolueet olivat hänen takanaan. Normaali parlamentarismi oli kuitenkin 1980-luvun alkuun tullessa nousussa. Poliittisen historian dosentti Ville Pernaan teos perustuu uusimpaan tutkimukseen ja arkistoaineistoon. Ville Pernaa on nyt Kalle Haatasen vieraana

Euroopan unionia on luonnehdittu historian onnistuneimmaksi rauhanprojektiksi, eikä ajatus tunnu mitenkään kaukaiselta korviimme. Dos. Timo Miettinen on tehnyt laajan poliittisen ja kulttuurihistoriallisen esityksen Euroopan syntymisestä. Tämä syntyminen ei tapahtunut vain toisen maailmansodan jälkeen, vaan Euroopan rauhanyhteisö on satoja vuosia vanha idea. Timo Miettinen on nyt Kalle Haatasen vieraana

FT Mari Purola on tutkinut kauppoja pirun kanssa suomalaisissa uskomustarinoissa. Ihmisen heikkoudet ovat tuttuja: halu saada lisää rahaa, mainetta, avio-onnea ja kunniaa. Purolan aineistossa pirutarinat tuntuvat joskus kovin suomalaisilta, mutta toisaalta teema sielun myymisestä paholaiselle on tuttu kaikkialla länsimaissa. Esiin nousee myös taso, jossa kristinusko ja kansanperinne kulkevat rinnakkain, aina välillä toisistaan ammentaen.

Urheilu on ollut Kiinalle keskeinen pelinappula kansainvälisen suurvaltapolitiikan areenoilla lähes läpi maan vallankumouksen jälkeisen historian. Aina Helsingin olympialaisista eteenpäin Kiinan merkitys on kasvanut, vaikka maan sisäiset kumoukset ovat välillä johtaneet eristyksiin. Nyt urheilu on Kiinassa myös valtava bisnes, ja Kiina on valtansa tunnossa. Se liikuttaa niin urheilijoita kuin rahoitustakin eikä enää niele helpolla kritiikkiä. Mikko Knuuttila on tutkinut tarkasti laajaa aihetta niin kotimaassa kuin Kiinassakin. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Historioitsija Herodotos asui vilkkaassa Ateenassa sen kultakaudella, 400-luvulla eaa. Pääteoksessaan Herodotos tutkii persialaissotia ja Persiaa, tuon ajan ensimmäistä suurvaltaa. Hän ei kuitenkaan tyydy luettelemaan hallitsijoita, vaan Herodotos kirjoittaa historiaa ihmisten tekona, jossa voidaan erottaa ajallinen rakenne sekä syy ja seuraus. Herodotos myös matkusti laajasti ja haastatteli aikalaisia. Lähdekritiikkiäkin hän harjoitti, eikä suinkaan uskonut kaikkia lähteitä. Tässä mielessä Herodotos on ollut katkeamattomasti läntisen maailman historiankirjoituksen innostaja. Yleisen historian professori Christa Steinby on tehnyt mittavan työn, joka antaa tietoa Herodotoksen ajattelusta ja sen ajan maailmasta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vuonna 2021 tulee kuluneeksi 300 vuotta Uudenkaupungin rauhasta.ja 500 vuotta Kustaa Vaasan johtamasta Ruotsin vapaussodasta Tanskaa vastaan. Tuona aikana Ruotsi nousi suurvallaksi, joka vaikutti ratkaisevasti Euroopan kehitykseen kolmekymmentävuotisessa sodassa. Romahdus koitti Suuressa Pohjan sodassa sekä sitä seuranneissa rauhoissa, lopulta Uudenkaupungin rauhassa 1721. YTT Risto Volanen on tutkinut kattavasti tuon ajan Eurooppaa lukuisissa kirjoissaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kun Suomi kävi kolme sotaansa vuosina 1939-1945, erilaiset uskonnolliset ja hieman vaietummin yliluonnolliset kokemukset olivat yleisiä niin etujoukoissa kuin kotirintamallakin. Ihmiset saivat enteitä, aavistuksia ja suoranaisia ohjeita rankoissa oloissa. Tyypillisesti jokin merkki kertoi tulevasta kuolemasta, toisaalta jotkut tunsivat suojeluksen ympärillään. Kultturiantropologi Satumaarit Myllyniemi on käynyt läpi laajan arkistoaineiston, jossa sodan hieman epävirallisempi puoli - pikemminkin hauraus kuin sankaritarinat - saavat äänensä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Akatemiatutkija Sakari Salonen on perehtynyt maailmanlopun mahdollisuuksiin. Asiaa helpottaa se, että kun katsomme ajassa taaksepäin, on ihme, että maapallo on näinkin pitkälle päässyt. Voimme näin aavistella, missä muodossa maailmanloppu kerran koittaa. Asteroidit ja tulivuorenpurkaukset ovat piiskanneet maata, ja nyt kohtaamme myös ihmiskuntana omat tekomme, jotka haastavat tulevaisuuden.

Miksi jotkin tiedot ja tieteet arvioidaan tarpeelliseksi ja tieteen niukka rahoitus kohdistuu vain niihin? Kuka tekee valinnat ja millä mittarilla? Taina Saarikivi on yhdessä Janne Saarikiven kanssa toimittanut kirjan turhasta tiedosta - tutkimuksen osista ja pätkistä, joita ei koskaan julkaistu syystä tai toisesta. Niissä kaikuu kuitenkin tieteenteon ilo. Taina Saarikivi on nyt Kalle Haatasen vieraana

Antiikin Rooman sotamenestys oli vaikuttava. Olennainen osa tätä menestystä oli verotus. Kyse ei ole historiallisesta oikusta, vaan historian dos. Antti Kujala kertoo kirjassaan, kuinka menestyneet valtiot ovat aina vaatineet menestynyttä verotusta, ja kuinka demokraattisuus astuu mukaan kuvaan, kun kansa ja virkamiehet saavat yhä selvemmin ilmaista kantansa verotukseen ja asiainhoitoon. Antti Kujala on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Puutalo Oy:n tarina on yllättävän huonosti tunnettu, vaikka se on ollut yksi menestyneimmistä suomalaisista arkkitehtuurin vientituotteista. Monet tunnetut arkkitehdit osallistuivat sen toimintaan, mutta koska kyseessä oli talojen teollinen tuotanto, nimet eivät ole nousseet samalla tavalla esiin kuin normaalisti arkkitehtuurissa. Maailmanpolitiikassa Puutalo Oy nousee esiin monta kertaa. Sen avulla Suomessa asutettiin evakkoja, mutta Saksan armeija ja myöhemmin myös Neuvostoliitto olivat suurimmat asiakkaat. Kun talokauppa itään romahti 1955, apuun ehtivät vielä amerikkalaisetkin suomalaista tuotantoa auttamaan. Arkkitehti Kristo Vesikansa on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Salaliittoja ja huhuja niistä on historia täynnä. Sen sijaan salaliittoteoriat ottavat askeleen pidemmälle ja jäsentävät usein jo ihmisten maailmankuvaa. Monet salaliittoteoriat kumpuavat epäluottamuksesta valtiovaltaa, viranomaisia ja asiantuntijoita kohtaan. Mutta pitäisikö niistä huolestua, tai onko vedettävissä rajaa, jossa salaliittoteoriat käyvät vaarallisiksi? Käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Mielikuvamme ristiretkistä kaipaa päivitystä. Niin monta uskonnollista taistelua alueella on käyty. Aleksi Peura haastaa myös oman ennakkokäsityksensä puhtaan irrationaalisista ja poikkeuksellisen verisistä sodista, joita vain uskonto voi tuottaa. Kirja on myös vallan teoriaa ja vallankäytön historiaa. Paavit, vastapaavit, ruhtinaat ja kuninkaat etsivät Pyhää maataan. Ainakaan jakamattomana sellaista ei löydy. Aleksi Peura on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Feministisellä ajattelulla on pitkä yhteinen juuri filosofian historian kanssa. Voisi hieman kärjistäen väittää, että tasa-arvokysymys nousi kunnolla esiin vasta 1800-luvulla nimenomaan poliittisena kysymyksenä ja toimintana. Sen taustalla oli kuitenkin vuosisatainen kirjallinen debatti. FT Martina Reuter kertoo varhaisten feministien kirjoituksista renessanssin ajoilta aina 1800-luvulle. Ne heijastavat aikansa filosofiaa, ovat sen ytimessä, mutta tekevät myös uusia avauksia ja radikaaleja kysymyksenasetteluja. Martina Reuter on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Varhaismodernia yhteiskuntaa on tutkittu hyvin ansiokkaasti Suomessa viime vuosina. Professori Raisa Maria Toivo keskustelee uusista tutkimuslinjoista, Mikrohistoria, sotahistoria ja toisaalta laaja rakennehistoria ovat monille tuttuja. Mutta niin sanotussa uudessa yhteiskuntahistoriassa ihminen ja toimija nostetaan esiin isojen rakenteiden rinnalle. Raisa Maria Toivo on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Länsimaat usein tuppaavat pitämään itseään globaalisti edistyneinä ja maina, joita muut seuraavat. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen tarkastelee erilaisia suuria trendejä maailmassa, ja niiden avulla on hedelmällistä tarkastella myös sitä, kuinka tietyt Latinalaista Amerikkaa leimaavat käytännöt koskevat myös Eurooppaa ja muita länsimaita. Teivainen on nyt Kalle Haatasen vieraana. Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Latinalaisen Amerikan heinäkuuta.

Tietokirjailija Ari Turunen kirjoitti jo muutama vuosi sitten kirjan ylimielisyydestä, jota tässäkin radio-ohjelmassa käsiteltiin. Vuosia kului, ja näyttääkin siltä, että ylimielisyys sen kuin kasvaa. On aika päivittää tilanne. "Ettekö te vieläkään tiedä, kuka minä olen?" vie typerien diktaattorien, omahyväisten jalkapalloilijoiden ja kaikenlaisten korvaamattomien ihmisten maailmaan. Ari Turunen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Petsamossa sijaitsi maailman pohjoisin luostari. Luostari oli perustettu jo 1500-luvulla, mutta talvi- ja jatkosodan jäljet tuhosivat sen. Luostarin viimeinen johtaja oli pappismunkki Paisi. FT Elina Kahla on tutkinut jäljelle jääneitä asiakirjoja ja kertoo nyt, mitä Petsamon veljestö joutui kokemaan. Elina Kahla on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Ajatus koneesta, joka olisi älyllisesti ihmisen vertainen, on aina kiinnostanut ihmisiä. Kiinnostus on ollut niin kaunokirjallista, teknistä kuin filosofistakin. Filosofian apulaisprofessori Panu Raatikainen pohtii uusinta teknologiaa ja pureutuu kysymyksiin, mitä ajattelu on ja mitä koneen oppiminen voi tarkoittaa. Yhtä tärkeitä ovat kysymykset etiikasta ja moraalista: Onko meillä moraalisia velvoitteita älykkäitä koneita kohtaan, ja vieläpä: Voiko kone jonain päivänä olla moraalinen subjekti. Panu Raatikainen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Lauri Hokkanen on kirjoittanut omakohtaisen historiateoksen, jossa hän ruotii menneisyyttään taistolaisliikkeessä. Kuinka Prahan panssareista ja Neuvostoliiton valtapyrkimyksistä huolimatta puhuttiin rauhanliturgiaa ja todella uskottiin kommunismin olevan voittava kanta? Rauhanliturgian rinnalla laulut olivat kovia, ja militarismi valtasi rauhantahtoisten mielen. Lauri Hokkanen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kansallinen turvallisuus on laaja käsite, Se ylittää sotilaallisen toiminnan ja kehittää tietoisuutta esim. hybridiuhkista, mutta pitää kuitenkin sisällään myös asevelvollisuuden ja mahdollisen Nato-jäsenyyden tai sotilaallisen liittoutumattomuuden. Erityisen ajankohtaista on myös koronan esiin nostama huoltovarmuus, joka koetteli eri valtioita, kun syntyi kiire saada kansalaisille maskeja ja muita terveyteen liittyviä asioita. Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Kari Laitinen nostaa esiin turvallisuuskysymyksiä pohdiskelevaan tyyliin, Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Ebba Stenbock eli myrskyisällä ajalla 1500-luvun lopulla. Hänen miehensä Klaus Fleming oli Suomen vihatuin mies. Ebba pysyi lujana taistossa, jossa kilvoittelivat ylimyssuvut. Ebban serkku oli Kaarle-herttua ja sisar puolestaan Ruotsin entinen kuningatar, Katarina. Ensimmäisen suomalaisen 1500-luvun naisen elämäkerran on kirjoittanut Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Anu Lahtinen. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.‌

Vakoilua ja tiedustelua vuosikymmeniä seurannut tietokirjailija Jukka Rislakki kertoo Suomen ja Neuvostoliiton varhaisesta sotilastiedustelusta ennen toista maailmansotaa. Erityisesti latvialaissyntyinen mies, Opperput, paljasti lännelle, millaista Neuvosto-todellisuus oli. Rislakki on käyttänyt aineistonaan rinnakkain suomalaisia, venäläisiä, puolalaisia, virolaisia ja latvialaisia lähteitä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Teloitukset olivat arkipäivää keskiajalta 1800-luvulle. Suuriruhtinaskunta Suomi oli tosin edelläkävijä tuomiokäytännön poistamisessa rauhan aikana. Tietokirjailija Mikko Moilanen on tutkinut laajasti arkistolähteitä, ja 1500 tapauksen aineisto osoittaa, millaiset ihmiset ja mitkä rikokset olivat tyypillisiä aikakaudelle. Mikko Moilanen on nyt Kalle Haatasen vieraana

Iho on ruumiin suurin elin. Se tuntee ja suojaa ja pitää meidät kasassa. Molekyylibiologi Mari Tervaniemi kertoo, kuinka ihon suojausmekanismit toimivat ja häiriintyvät. Solut ovat erikoistuneet eri tehtäviin, vaikka melkein kaikki niistä sisältävät saman perimän. Ihon pinnalla on lisäksi bakteereita ja prosesseja jotka suojaavat meitä, ja tieto niistä on tarkentunut huomattavasti viime vuosina. Mari Tervaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Identiteettipolitiikka on yleistynyt suomalaisessa politiikassa, niin käsitteenä kuin politiikan varsinaisena muutoksenakin. Pitkään on puhuttu perinteisen puoluepolitiikan katoamisesta ja liberaali--konservatiivi-jaon merkityksestä. Identiteettipolitiikka vaikuttaisi olevan tästä askel pidemmälle, kohti yhä suurempaa kuppikuntaisuutta. Vapaa toimittaja Matti Virtanen on haastatellut poliittisia ääripäitä Suomessa ja samalla joutunut kyseenalaistamaan omat identiteettinsä, koska tässä kamppailussa kaikki on haastettu mukaan. Matti Virtanen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Talvisodan myötä reilut 400 000 ihmistä täytyi evakuoida ja asuttaa uusien rajojen sisälle. Pian tilanne toistui jatkosodan jälkeen. Vanhojen kielipoliittisten riitojen seurauksena on jäänyt elämään myytti, ettei karjalaisia sijoitettu lainkaan ruotsinkielisille alueille. Se ei kestä historiallista tarkastelua, vaikka ruotsinkielisillä alueilla oli omia erityispiirteitään, niin kielikysymyksen kuin toisaalta Porkkalan alueen väestön asutuksen suhteen. Historioitsija, dos. Aapo Roselius kertoo seikkaperäisesti myytistä ja todellisuudesta sen takana. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Helsinkiläinen tapa ääntää s-kirjain saa monet repimään hiuksiaan. Ilmiöstä tekee sitäkin mielenkiintoisemman, että varsinaista stadin s:ää ei välttämättä ole lainkaan olemassa. On totta, että vanhassa teatterikielessä on ruotsin vaikutuksesta etisesti lausuttu s-kirjain, joka saattaa kuulostaa teennäiseltä, mutta stadilaiseen s:ään on sidottu muitakin sivumerkityksiä. Useimmiten kyse on ollut nimenomaan naisista ja jonkinlaisesta paheellisuudesta. Suomen kielen dosentti Mia Halonen on perehtynyt stadin s-kirjaimeen ja kertoo paheksunnan yli 150-vuotisen historian. Mia Halonen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Populaarikulttuuri on vaikuttanut monen ihmisen kuvaan mustista aukoista. Ne on nähty esimerkiksi hirviömäisinä tuhoajina. Itse asiassa ne ovat paljon maltillisempia kuin tähdet. Mustien aukkojen olemassaolo on kosmologisesti ymmärrettävä laskelma ja ilmiö, ja niillä on spekuloitu hyvinkin varhain. Albert Einstein inhosi ajatusta mustista aukoista, vaikka ne istuivat täydellisesti hänen teoriaansa. Nyt tiedetään, että useimpien galaksien, myös oman Linnunratamme, keskellä on supermassiivinen musta aukko. Tietokirjailija Markus Hotakainen päivittää tietomme aiheesta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana

Orjakauppa Atlantilla paisui hurjiin lukemiin uuden ajan kynnykseltä aina 1800-luvun alkuun. FT Kalle Kananoja tutkii, miksi tietyt alueet Afrikassa olivat orjakaupan satamia ja kuinka kauppaa käytiin Kauppa suuntautui niin eteläiseen kuin pohjoiseenkin Amerikkaan, mutta niiden kulttuureissa ja historiassa on myös selkeitä eroja. Aivan olennainen aihe on myös orjuuden synnyttämä kulttuuri, yhteisöllisyys ja vastarinta. Kalle Kananoja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Aleksanteri Suuren valtakausi kesti 13 vuotta, mutta hänen maineensa on säilynyt toistaiseksi noin 2300 vuotta, eikä loppua näy. Aleksanteri Suuren esimerkki on innoittanut valtiaita, sotapäälliköitä ja kokonaisia kansoja niin hyvässä kuin pahassa. Makedonian kuningas johti armeijansa maailman ääriin saakka, ja hänen perinnöstään taistellaan edelleen mm. Kreikassa, Pohjois-Makedoniassa ja Albaniassa, niiden historiallisilla alueilla, Mutta oliko Aristoteleen oppilas panhellenistisen kulttuurin hyvän sanoman tuoja vai raakalainen, jonka teot on jälkikäteen kullattu? Aleksanteri Suurta tutkinut Jaakkojuhani Peltonen on Kalle Haatasen vieraana.

Keskiajan läntisessä Euroopassa hirviöt olivat olennainen osa maailmankuvaa, ja niistä kirjoittivat niin suuret kuin pienetkin ajattelijat. Hirviöt nähtiin maallisesti, ne olivat siis osa sen aikaista biologiaa ja maantiedettä. Usein hirviöissä yhdistyi ihmisten ja erilaisten eläinten piirteitä. Oli päättömiä ihmisiä, nelijalkaisia, koirankuonolaisia, mutta he olivat osa Jumalan luontoa ja siksi olikin huolta niiden käännyttämisestä kristinuskoon. Euroopan näkökulmasta hirviöt muuttuivat aina sitä kummallisemmiksi mitä syvemmälle myyttiseen itään kuljettiin. FT Miikka Tamminen on perehtynyt tuon ajan lukuisiin teksteihin hirviöistä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Itä-Saksan ja sosialismin lempeä lähettiläs, Nukkumatti, oli ahkera vieras myös Suomen televisiossa. Tuottaja Sakari Silvola on paneutunut Nukkumatin maailmaan ja nostaa uutuuskirjassaan esiin, kuinka Nukkumatissa esiteltiin Trabant-autoja, uusia asuinalueita ja muita itäisen Saksan saavutuksia aina avaruusvalloituksista kuumailmapalloihin. Kuumailmapallot tosin poistettiin, koska Itä-Saksan raadollisemmassa todellisuudessa niitä oli käytetty myös länteen loikkaamiseksi. Jokin Nukkumatissa kuitenkin osui täysin kohdalleen, sillä kilpaileva läntinen versio ei liikuttanut katsojia, ja Nukkumattia tehdään yhdistyneessä Saksassa edelleen. Sakari Silvola on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Teologiassa teodikealla tarkoitetaan sitä ristiriitaa, että jumalan pitäisi olla sekä hyvä että kaikkivaltainen. Miksi maailmassa on kuitenkin pahaa? Ongelmaa on yritetty kiertää monin tavoin: kenties maailma on vielä kesken, kenties pahalla on jokin rooli kokonaisuudessa, kenties koko kysymys on loppujen lopuksi väärin asetettu. Teologian tri Lauri Snellman lähestyy kysymystä jo antiikin ajoista, kuten sanonta kuuluu. Hän yhdistää kielifilosofiaa ja hyveoppia tavoittaakseen hyvän ja pahan merkitystä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Aatelin historia Suomessa on ollut erikoisen vähän tutkittu aihe aivan viime vuosiin saakka. FT Alex Snellman valottaa ohjelmassa aatelin historiaa. Mukaan mahtuu Ruotsin vallan aikaa ja Suomen aatelia tiiviissä yhteydessä muuhun Ruotsiin. Aikoja leimaa verovapaus ja osin hovielämän jäljittely. Aatelin elämäntyyli oli kuitenkin kallista. Aateli oli sääty, ei yhteiskuntaluokka. Siksi moni köyhtyi aatelisena. Varsinaisesti Suomen aatelin voi sanoa syntyneen autonomian aikana, jolloin aateli oli itsenäinen suhteessa Venäjään. Alex Snellman on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Eläinten, siis myös ihmisten, käyttäytymispiirteet ovat monimutkaisia ilmiöitä, koska niihin vaikuttavat useat geenit ja ympäristötekijät. Tutkijatohtori Milla Salonen on tutkinut kissojen ja koirien käyttäytymispiirteiden periytymistä ja ilmaantuvuutta. Tutkimuksen avulla aukeaa myös, miten kissa- ja koirarotujen hyvällä jalostuksella voitaisiin vähentää käyttäytymisen negatiivisia piirteitä, kuten pelko- ja aggressiokäyttäytymistä. Sama koskee tietenkin ympäristöolojen parantamista. Milla Salonen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kyllikki Saari katosi toukokuussa 1953 matkalla nuorisotilaisuudesta kotiin. Pitkän etsinnän jälkeen ruumis löydettiin suohon haudattuna. Sosiaali- ja terveyspolitiikan prof. Juho Saari tarkastelee, kuinka tämä murha sai aikaan niin valtavan reaktion ja kuinka Kyllikki Saaren murha ei vieläkään ole unohtunut. Suomalainen maaseutu uhkasi menettää siveellistä mainettaan, ja 1950-luvulla julkisuus, media sekä poliisien että pappien arvostelu heijasti ajallista murrosta, joka sai ikonisen muotonsa Kyllikki Saaren murhassa ja sen käsittelyssä. Juho Saari on nyt Kalle Haatasen vieraana

Monelle saattaa olla yllätys, että suomalaisen sosiologian suurin nimi ja eniten viitteitä saanut tutkija on Edvard Westermarck. Westermarck oli syvästi perehtynyt brittiläiseen valistusperinteeseen ja biologiaan ja julkaisi englanniksi. Hän oli myös sosiologian professori yhdessä Iso-Britannian kuuluisimmista yliopistoista, London School of Economicsissa. Evoluution ja moraalifilosofian alalla Westermarck jatkoi brittiläistä perinnettä, ja mitä tulee hänen tutkimuksiinsa perheesta ja insestin välttämisestä, ei liene suuri kärjistys, että Westermarck ja Freud olivat kuin toistensa vastakohdat. Ja historian kulussa Freud näyttää hävinneen. Sosiologi Heikki Sarmaja on jo pari vuosikymmentä pitänyt Westermarckin perintöä yllä suomalaisessa sosiologisessa keskustelussa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana

Varhaisia suomalaisia naistenlehtiä olivat Eeva, Hopeapeili ja Kotiliesi. Kotiliedellä oli vankka isänmaallinen linja jo ennen sotia, ja sodan alettua oli aika hypätä jo varsinaisen propagandan palvelukseen. Kotiliesi oli valkoinen, uskonnollinen ja emäntäihannetta ylläpitänyt lehti. Naisten koulutus ja muut yksilölliset pyrinnöt olivat sodan aikana turhanpäiväisiä, sillä naisten osa oli synnyttää ja säilyttää koti siveänä. Sankarius ja kallis uhraus olivat keskeisiä teemoja. Ja lopulta sodan häviäminenkin oli uskonnollisen moraalin heikkenemistä. Aiheesta vastikään väitellyt Seija Aunila on nyt Kalle Haatasen vieraana

Kuoleman kulttuuri ja kuoleman käytännöt ovat muuttuneet historian saatossa. Varhempina aikoina voimme nähdä usein eräänlaisen siirtymävaiheen, jolloin kuollut ei ollut vielä täysin poistunut keskuudestamme, ja siksi sielua tai henkeä pyrittiin auttamaan kokonaan pois kuolleitten luokse. Tässä vaiheessa myös varhainen katolinen usko ja uskonpuhdistus muuttivat asenteita. Valtiotieteen tohtori ja kuolemantutkija Ilona Pajari on tutkinut laajalti kuoleman historiaa ja kulttuureja. Monien päähän on jäänyt ajatus siitä, että kuolema on tabu. Pajari kiistää tämän hokeman. Itse asiassa me puhumme koko ajan hyvästä kuolemasta tai eutanasiasta ja kuolevien kunnioittamisesta. Hän tarkkailee myös väkivaltarikosten ja itsemurhan asemaa erityistapauksina. Ilona Pajari on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Onni on vaikea käsite, sen mittaaminen sitäkin vaikeampaa. Siitä huolimatta asia on niin tärkeä, että ihminen on aina pohtinut onnea, ja moderni kansainvälinen maailma pyrkii sitä myös mittaamaan. Ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokoski otti haasteen vastaan ja matkasi viiteen maanosaan miettimään onnellisuuden eroja ja yhtäläisyyksiä eri puolilla maailmaa. On selvää, että onnella on joitain reunaehtoja. Läntisen maailman itseapukirjat voivat toitottaa, kuinka onnellisia köyhät ovat ja että raha ei tuo onnea, mutta kyseessä on aikamoinen perspektiivivirhe. Ehkä utopiat onnellisuudesta ovat jo määritelmällisesti haaveita. Tarkoittaahan jo kreikan sana utopia paikkaa, joka ei ole olemassa, joka ei kuulu kartalle. Heikki Aittokoski on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Ihmistyön mittaaminen tieteellistyi pelkästä kurinpidosta monitieteiseksi opiksi 1800-luvun lopussa. Omien suoritusten mittaaminen, terapiakulttuuri ja tunteiden hallinta nousivat kiinnostuksen kohteiksi. Ihannetyöläinen oli tasapainoinen ihmiskone, jonka toiminnoissa ei ollut mitään poikkeavaa, ei liikaa, ei liian vähän. Nykyään psyykkinen hyvinvointi ja yhteisökeskeisyys tarjoavat oppeja, joiden varassa työ ja sen sivutuote vapaa-aika, saadaan yhä tehokkaammaksi. Kulttuurintutkija Mona Mannevuo tekee aiheesta laajalti tutkimusta. Hän on tänään Kalle Haatasen vieraana.

Valter Juveliuksella oli unelma: ratkaista Raamatusta löytyviä koodeja ja löytää niiden avulla Liitonarkki, nykyisen raamatunkäännöksen mukaan Liitonarkku. Hän ei saanut salaisella tutkimuksellaan akateemista kunnioitusta, mutta onnistui saamaan rahoitusta joukolle, joka lähti Jerusalemiin kaivaustöihin. Kaivaustyöt päättyivät skandaaliin, mutta Valter Juvelius ei ole kadonnut kokonaan historian hämäriin. Historiantutkija Timo Stewart on tehnyt laajimman tutkimuksen aiheesta. Hän on tänään Kalle Haatasen vieraana.

Talvisodan aikana lähes tuhat suomalaissotilasta jäi sotavangiksi. Pieni osa heistä luotti enemmän Neuvostoliittoon ja vaihtoi puolta. Kansallisarkiston ylitarkastaja Raija Ylönen-Peltonen on arkistotutkimuksen ammattilainen, ja hän on seurannut Reinon tarinaa. Reino oli vanhoin termein maanpetturi, ja hänen arkistotietonsa ovat monimutkaisia. Petturille ei voinut antaa sankarihautajaisia, mutta asia oli kuitenkin arka. Huhut kotikulmilla kiersivät, eikä asiaa muutenkaan voinut vain kieltää. Raija Ylönen-Peltonen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vuonna 2020 on syytä kysyä: "Mitä ihmettä maailmassa tapahtuu?" Äärioikeisto nostaa kannatustaan, vanhat kansainväliset sopimukset raukeavat, ilmastokriisin vaikutus on selvää ja Amerikka hortoilee omilla poluillaan. Joku voisi väittää, että liberalismi ja oikeusvaltioperiaate ovat juuri niitä arvoja, joita nyt tulisi puolustaa. Pontus Purokuru ja Veikka Lahtinen ovat eri mieltä. Heidän mukaansa nämä kriisit ovat synnynnäisiä liberalismille, eivätkä pienet korjausliikkeet enää auta. Veikka Lahtinen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Toisen maailmansodan aikana Virosta pakeni Suomeen tuhansia ihmisiä Saksan ja Neuvostoliiton miehityksen alta. Määränpää Suomenlahden pohjoispuolella oli Helsingin itäinen saaristo. Entiset pirtutrokarit saivat uuden tulonlähteen, sillä ihmisten lisäksi liikkeellä oli myös isot rahat. Eero Haapanen on tutkinut tuon levottoman ajanjakson ihmiskohtaloita ja maantieteellisiä paikkoja. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kannattaako romanikerjäläiselle antaa rahaa? Millaista on kaukomatkailuun liittyvä apu? Ja saako auttamisesta tulla hyvä olo vai ovatko moiset tunteet aivan toissijaisia suhteessa auttamisen tekoon? Tietokirjailija Mari Manninen kysyy kiperiä kysymyksiä auttamisesta ja ongelmista, joita siihen liittyy. Samoin esiin nousee erilaisten kulttuurien luonne ja siten auttamisen kohdistaminen tehokkaasti. Mari Manninen käy terävästi läpi eri auttamisen muotoja ja ongelmia. Perusta on kuitenkin vakaa: me ihmiset autamme toisiamme, ja niin kuuluukin tehdä.

Neuvostoliitto järjesti nuorison sosialistisia nuorisofestivaaleja lähinnä satelliittimaissaan vuodesta 1947 lähtien. Alkuvaiheessa kylmän sodan rajat hakivat vielä muotoaan, mutta spektaakkelimaiset näytökset pönkittivät Neuvostoliiton ylivoimaa. On huomattava, että Neuvostoliitto oli näihin aikoihin saakka ollut eristyksissä muusta maailmasta ja sitä tunnettiin huonosti. Suomalaisille kommunistinuorille 1940- ja 1950-luvulla tapahtumat olivat ainutlaatuisia ja miljoonakaupunkien tunnelma sodan vielä raunioittamassa Euroopassa oli vaikuttava kokemus. Rauhan ja ystävyyden retoriikan säestyksellä kilvoiteltiin urheilu- ja kulttuurilajeissa, ja ajan myötä myös kansallinen eksotiikka hämmästytti. FT Pia Koivunen on tutkinut laajalla kirjallisuusaineistolla ja haastatteluilla varhaisia festivaaleja ja suomalaisten suhtautumista niihin. Hän on tänään Kalle Haatasen vieraana.

Filosofia ja lääketiede olivat kytkeytyneet antiikissa toisiinsa monin eri tavoin. Joskus filosofian katsottiin olevan eräänlaista psyyken lääketiedettä. Monet antiikin kreikan tautinimet ovat edelleen käytössä, mutta niiden merkityksen säilyminen ja muutos vaatii tarkempaa tulkintaa. On myös huomautettava, että opetettu filosofia koski vapaita miehiä. Antiikki oli usein myös väkivaltaista, hierarkkista ja naista alentavaa aikaa. Dos. Marke Ahonen on tutkinut ja kääntänyt laajasti kirjallisuutta aiheesta. Hän on tänään Kalle Haatasen vieraana.

Tunnustuksen filosofiassa on kyse toisen ihmisen tai vaikkapa valtion arvon ja itsenäisyyden tunnustamisesta. Toinen osapuoli on mukana keskustelussa, jossa osapuolet myös muokkaavat toisiaan - osapuolet määrittyvät tunnustamisen kautta. Tämä filosofian ala kuuluu erityisesti Hegelin oppeihin, mutta sillä on jälleen osansa kysymyksissä, jotka koskevat esimerkiksi tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja poliittista dialogia. Filosofian tohtori Onni Hirvonen avaa tunnustamisen filosofian ja politiikan historiaa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Saima Rahkonen joutui loppuelämäkseen mielisairaalaan iskettyään kirveellä toista talon piikaa. Nykykriteerein hän poti skitsofreniaa. Toimittaja ja tietokirjailija Susan Heikkinen on päässyt harvinaisen lähdeaineiston pariin. Saima kätki Seilin saareen lähelle mielisairaalaa kirjeitään lasipulloihin. Jotkut kirjeet olivat selvästi harhaisia, mutta osasta löytyy ainutlaatuista tietoa Saiman elämästä. Susan Heikkinen on jäljittänyt näiden kirjeiden ja varsinaisen potilasaineiston perusteella elämäkerran, joka avaa ainutlaatuisen perspektiivin suomalaisen mielenterveyshoidon historiaan. Hän on nyt ohjelmassa Kalle Haatasen vieraana.

Hullun keisarin hovissa Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II (1552-1612) piti itsensä näköistä hovia. Hallitseminen ja uskonkiistat eivät häntä kiinnostaneet, vaan melankolinen mies vetäytyi omaan rauhaansa. Hänen todellinen intohimonsa olivat tieteet ja taiteet, ja hänen hovissaan vaikuttivat mm. huomattavat tähtitieteilijät Tyko Brahe ja Johannes Kepler. Lisäksi Rudolf II:n taidekeräily johti huomattavaan kokoelmaan, joka on nykyään palasina maailmalla. Dosentti ja historioitsija Pekka Valtonen on perehtynyt Rudolfin aikaan, hoviin ja henkilöön. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

1800-luvun loppu, fin de siècle, oli kulttuurisesti rikasta aikaa. Yhtäältä oltiin tavoittelemassa uutta ja modernia, toisaalta sen vastavirtana kiinnostus mystiikkaan ja romantiikkaan kukoisti kaikkialla Euroopassa. Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen on tutkinut spiritistisiä istuntoja eli seansseja ja laajemminkin tuon ajan sielunmaisemaa Suomessa. Spiritistiset istunnot ja erilaiset näytökset keräsivät suuria yleisöjä ja niistä kirjoitettiin purevasti ajan sanomalehdissä.

Historiankirjoituksessa ei aina kannata kirjoittaa neliosaista kirjasarjaa, jonka kuvittelisi olevan lopullinen kuva kaikesta. Hist. prof. Henrik Meinander käyttää esseistisempää otetta, jossa esimerkiksi kaupunkitila jäsentää ja tuo esiin keisarillista aikaa ja sen mielialoja. Samalla Meinander osoittaa laajempia yleiseurooppalaisia kokemuksia, joiden aiheet risteytyvät ja tuovat esii laajemman historiankuvan Suomenkin tarinaan.

Moni muistaa Etelä-Afrikan Apartheid-politiikan ja sitä vastaan esitetyt monenlaiset kansainväliset boikotit ja sanktiot. Dos. Annika Teppo on viettänyt pitkiä aikoja myös Etelä-Afrikan eurooppalaisperäisen buuriväestön kanssa. Esiin piirtyy kuva maasta, joka on etnisesti hyvin kirjava, ja ns. rodut ovat ajan myötä sekoittuneet. Myös uskonnolla on oma erityinen roolinsa Etelä-Afrikan historiassa.

Afrikkalaisen heinäkuun Kalle Haatanen: Afrikka iskelmäsanoituksissa. Vieraana Harto Hänninen. 2000-luvulla saa olla varovainen siitä, kuinka asettaa sanansa, kun puhutaan rodullisuudesta, etnisiteetistä ja eksoottisista kulttuureista. Varovaisuuteen on hyvä syy. Rasismilla on raskas ja pitkä historia. Mennyttä rasismia saatetaan kuitenkin pitää viattomuuden aikana, mutta tämä käsitys on kyseenalaistettu voimakkaasti viime vuosina. Harto Hänninen on tutkinut suomalaisten kappaleiden Afrikka-tulkintoja 1920-1960-luvuilla. Laulut ovat humoristisia ja nykykorvaan tavattoman rasistisia. Vaikka tällainen iloittelu ei kestä historian tarkastelua, on luultavasti tärkeää huomioida, että nykyrasismin lisä vanhalle on viha, ja vihassa ei ole mitään ilakoivaa tai hauskaa.

Kalle Haatanen Psyykkisesti ja fyysisesti aivan terve ihminen voi kokea harha-aistimuksia ja outoja näkyjä. Esimerkiksi unen ja valveen rajalla ihminen voi nähdä ja kuulla omituisia ilmiöitä ja olentoja. Myös voimakas suru voi aiheuttaa hallusinaatioita. Yksi yleinen hallusinaation laji on vainajakokemukset. Sureva ihminen voi nähdä kuolleen läheisensä hahmon hyvin todellisena ja elävänä. Tutkijat arvelevat, että nämä kokemukset johtuvat siitä, että ihmisen aivot jatkavat tunnesidettä läheiseen ihmiseen vielä tämän kuoltuakin. Aivot tavallaan kopioivat niitä tuttuja tilanteina ja kuvia, jotka toistuivat vainajan vielä eläessä. kokemukset ennustavat koko ajan jokapäivisissä toiminnoissamme tilanteita ja tapahtumia sen mukaan, kuinka ne ovat aiemmin tapahtuneet. Vainajakokemukset ovat joskus niin todellilsia, että ihminen voi jopa keskustella vainajan kanssa. Psykologi Jukka Häkkinen on perehtynyt hallusinaatioiden taustoihin ja syntymämekanismeihin. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana. 1. läh pe klo 10:00 2. läh pe klo 22:05

Ari Turunen on kirjoittanut yhdessä Petri Laukan kanssa kattavan esityksen historian pahimmista herjaajista. Juurisyitä löytyy niin uskonsodista, luokkavihollisista, kateellisista taiteilijoista kuin nykyisestä verkkokiusaamisesta. Selviytymiskeinona näistä riesoista voisi käyttää vaikkapa Mauno Koivisto -sitaattia älä provosoidu, kun provosoidaan. Kuunteleminen kannattaa.

Uskonnon nimissä on tehty paljon julmuuksia ja väkivaltaa. Senhän me kaikki tiedämme. Mutta onko uskonnollinen ajattelu itsessään sellaista, että se synnyttää väkivaltaa, ja väkivalta on kiinteä osa kaikkea hengellistä ajattelua? Filosofian professori Timo Airaksinen on analysoinut uskonnollista ajattelua ja hän erottaa toisistaan henkisyyden ja hengellisyyden. Henkisyys on ihmisen pyrkimystä hyvään ja itsensä toteuttamiseen, mutta se saattaa langeta hengellisyyteen, joka on on aina kiinteä oppi, joka sulkee toiset ulkopuolelleen. Airaksinen ei ole vakavikko, mutta hän mielellään jo jättäisi Jumalan menneisyyden kiroksi.

Uskomukset ufoista kattavat koko yhteiskunnan. Populaarikulttuurissa ne ovat tutumpia kuin arkielämä, ja erilaisiin uskontoihinkin ne voidaan hyvin liittää. Jaakko Närvä kertoo nyt Kalle Haatasen ohjelmassa niin ufohavainnoista kuin niiden väärintulkinnoista sekä ihmisistä, jotka todella uskovat tulleensa avaruusolioiden sieppaamiksi. On mielenkiintoista huomata, kuinka ufohavainnot heijastavat omaa aikaansa, kylmästyä sodasta aina hippimäiseen pasifismiin.

Antiikin kreikan filosofia ei ollut vain teoreettista pohdintaa. Siinä oli usein myös pedagoginen, opettava sävy, ja siinä saatettiin korostaa mielen ja älyn harjoitusta. Juhana Torkki on kääntänyt ja koonnut yhteen Plutarkhoksen tekstejä nimellä "Mielen tyyyneydestä". Näissä teksteissä Plutarkhos johdattaa eroon liiasta uteliaisuudesta ja uutisten nälästä. Niin myös äkkipikaisuudesta ja liiasta surusta. Vaikka antiikin Kreikka ja nykyaika ovat aivan eri maailma, ei voi olla toteamatta, kuinka ajankohtaisia Plutarkhoksen ajatukset edelleen ovat.

Sukupuoli ja sukupuolisuus on ollut suuri keskustelunaihe, joka usein herättää voimakkaita tunteita. Riitely kuitenkin peittää alleen sen, että suomalainen yhteiskunta on usein melko liberaali. Hämmennyksen tunne saattaa olla suurempi tekijä, etenkin, jos pelkää käyttävänsä vääriä sanoja monenlaisten identiteettien viidakossa. Susi Nousianen on kirjoittanut aiheesta kirjan ja kertoo nyt Kalle Haatasen ohjelmassa, miten sukupuolisuus ja sen muodot kohdataan kouluissa, lääkärillä tai vaikkapa hierojalla.

Television poliittinen satiiri Suomessa on melkein yhtä vanhaa kuin itse televisio.Satiirin luonne on kuitenkin muuttunut ajan myötä. Joskus oltiin kovin kilttejä, myöhemmin hyvin poliittisia. On ollut myös ylilyöntejä. Esimerkiksi 1990-luvulla Martti Ahtisaaren kävelyn ja painon pilkkaaminen katsottaisiin nyt liian henkilöön käyväksi.On myös mielenkiintoista, että brittiläinen satiiri toimii Suomessa, vaikka nämä maat ovat yhteiskunnallisesti hyvin erilaisia. Joskus myös poliitikot haluavat innolla mukaan ohjelmiin niin kuin tapahtui Iltalypsyssä ja Hyvät herrat -sarjassa. Tällainen symbioosi ei kuitenkaan ole ongelmatonta satiirin kannalta. Kalle Haatasen vieraana keskustelemassa huumorintutkija Janne Zareff.

Kun harmonikka levisi 1800-luvun jälkipuoliskolla Suomeen tanssimista alettiin kontrolloida meillä ensimmäisen kerran. Tarvittiin vain mies, jakkara ja harmonikka ja nuorison kontrolloimattomat nurkkatanssit olivat pystyssä. Tälläiset aukotoriteetittomat tapahtumat erosivat suuresti aikaisemmista sosieteetin ja sotaväen tanssiaisista. Kun Suomen kansa kärsii silloin ei tule kenenkään iloitella on ajatus, joka puolestaan toistuu ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan ja toisen maailmansodan jälkeen tanssin kritiikissä ja vastustamisessa. Kalle Haatasen kanssa keskustelemassa kielletyistä leikeistä on historian tutkija Marko Tikka.

Länsi-Rooman valtakunnan tuhosta on esitetty monta tulkintaa. Mihin Länsi-Rooma kaatui? Tuhosivatko sen roomalaiset itse vai barbaarit? Etenkin kun roomalaiset olivat ulkoistaneet sotavoimansa barbaareille ja Rooman laki koski kaikkia kansalaisia. Barbaareista oli tullut roomalaisia valloitusten myötä. Kaikki muukalaiset olivat antiikin Roomassa barbaareita. Keitä he oikeasti olivat? Kun yksi nimi barbaari voi tarkoittaa yli sataa eri kulttuuria. Historioitsija Maijastina Kahlos on perehtynyt uusimpaan kansainväliseen tutkimukseen Rooman valtakunnasta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu alue Krimin sodasta eli vuodesta 1856 lähtien Se tarkoittaa sitä, että Suomi ei saa rakentaa maakuntaan puolustuslaitteita tai varustuksia eikä viedä sinne sota-aseita. Myös merialueiden käyttöä on tiukasti rajattu. Historian aikana Ahvenanmaan puolueettomuus ja demilitarisointi ovat kuitenkin ajoittain murtuneet. Esimerkiksi sota-aikana saarelle vietiin aseita ja se joutui sotatoimien kohteeksi. Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on perehtynyt Ahvenanmaan turvallisuuspoliittiseen asemaan. Tarkan mukaan Ahvenanmaan asema on jälleen muuttunut, kun Itämerellä sotilaallinen toiminta on lisääntynyt ja jännitys on kasvanut. Tarkan mukaan Ahvenanmaan turvallisuuspoliittinen merkitys on suurempi kuin yleensä luullaan. Suomessa ei ole juuri noteerattu sitä, että Ruotsi on kokenut Ahvenanmaan turvallisuuspoliittiseksi uhkaksi. Tarkka sanoo, että Ahvenanmaan puolueettomuus ei ole nykyaikanakaan itsestäänselvyys. Puolueettomuus ei voi säilyä ilman puolustavaa voimaa.

Yli 30000 suomalaista on sijoittanut kryptovaluutta OneCoiniin ainakin 40 miljoonaa euroa. Nyttemmin OneCoin on osoittautunut valtavaksi pyramidihuijaukseksi. Tietokirjailija Petteri Järvinen on seurannut OneCoinin tarinaa useiden vuosien ajan. Maailmalla on lanseerattu ainakin kaksi ja puoli tuhatta erilaista krypovaluuttaa, joista vain muutama on vakavasti otettava ja toimiva järjestelmiä. Suurin osa niin huonosti toimivia että, niistä ei koskaan tule käyttökelpoisia maksuvälineitä tai sijoituskohteita osa on puhtaita huijauksia. Petteri Järvinen sanoo, että jos kryptovaluuttaa ei pysty helposti vaihtamaan muuksi valuutaksi avoimella julkisella kurssilla, on syytä epäillä huijausta. Varma merkki huijauksesta ovat myös suuret lupaukset suurista ja nopeista tuotoista. Petteri Järvisen mukaan OneCoin-pyramidissa käytettiin hyväksi verkostomarkkinointia, joissa kaupiteltiin hyödyttömiä talouskoulutuspaketteja kovaan hintaan. Koulutuspaketin ostaja sai sitten optioita kryptovaluutan louhimiseen. Järvisen mukaan kryptovaluutta huijaukset ovat vaikeita selvitettäviä viranomaisille. Digitaalisesti siirtyvä virtuaaliraha ei jätä liikkuessaan paljon jälkiä. Huijatuiksi joutuneet eivät myöskään halua tehdä rikosilmoituksia, koska järjestelmä tekee myös uhreista rikollisia.

Roboteilla on yhä suurempi rooli arkipäivässämme. Tosin suurin osa roboteista vaikuttaa arkeemme tavalla, jota emme mitenkään edes huomaa. Robottien lisääntymiseen liittyy myös paljon pelkoja. On erimerkiksi arvioitu, että Suomessa robotit voisivat viedä jopa kolmanneksen työpaikoista. Robottipelon juuret ovat hyvin kaukana historiassa. Jo hyvin kaukaa menneisyydestä löytyy tarinoita, joissa pelotellaan keinotekoisen ihmisen ja inhimillisyyden luomisesta. Juutalais-kristillinen uskontokin on kammonnut ajatusta, että ihminen vois luoda älyä eli tavoittelisi jumalan kykyjä. Robottien maailmaan perehtynyt tietokirjailija Jussi Marttinen sanoo, että pelot on suurimmaksi osaksi turhia. Roboteilla ei ole kovin suurta vaikutusta työpaikkojen määrään. Esimerkiksi Suomessa on pari miljoona työpaikkaa ja vain nelisen tuhatta teollisuusrobottia. Robottien määrä on viime finanssikriisn jälkeen laskenut.

Yhteiskunnasta syrjään vetäytyneiden erakoiden elämäntapa on aina kiehtonut suurta yleisöä. Nykyäänkin tiedotusvälineet kertovat usein ihmisistä, jotka ovat hylänneet tavallisen elämän ja ovat vetäytyneet syrjäisiin asuinpaikkoihin. Tietokirjailija Milla Peltonen on tutustunut viime vuosikymmenten suomalaisiin erakoihin. Peltosen mukaan nykyaikana erakkoelämän valinta on vaikeampaa kuin aikaisemmin. Metsäautotiet ja vaellusreitit tuovat turisteja ja muita kulkijoita joka kolkkaan. Yksi tunnetummista erakoiden ryhmistä on Lapin kullankaivajaerakot. Tämä perinne on nyt loppumassa, koska lainmuutos tekee kullankaivusta kannattamatonta. Erakot ovat synnyttäneet aina myös lähes myyttisiä sankaritarinoita. Selviytyminen omavaraistaloudessa vuosikausien ajan ja myös hyppääminen ulos porvarillisesta elämäntavasta on usein nähty sankarillisina suorituksina, joihin harva kykenee.

Vaikka Suomessa oli ollut stand-up –komiikan kokeiluja jo ainakin 1960-luvulta lähtien, ei tämä estraditaiteen laji oikein kotiutunut Suomeen ennen kuin vasta 1990-lvun alussa. Yksi uuden stand-up-buumin aloittajista oli Viirus-teatteri, joka alkoi järjestää klubitilaisuuksia. Näyttelijä Markku Toikka on tehnyt lavakomiikkaa jo kolmisenkymmentä vuotta ja hän on myös kouluttanut ja ohjannut satoja alalle pyrkiviä ihmisiä. Markku Toikka arvelee, että lavakomiikan juurtuminen Suomeen on ollut vaikeaa siksi, että suomalainen kulttuuri on ollut niin voimakkaasti kirjallista. Meillä on jotenkin vierastettu, että esiintymislavalta puhuttaisiin aivan arkikieltä, mikä on stand-up –komiikan edellytys. Markku Toikka korostaa, että stand-up –komiikka jotain ihan muuta kuin vitsien kertomista. Esityksen onnistuminen riippuu täysin siitä, miten taitavasti esiintyjä pystyy luomaan suhteen yleisöönsä ja rakentamaan illuusion autenttisuudesta. Markku Toikka on pohtinut stand-up- komiikan olennaisia elementtejä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Toivo on tunne joka perustuu tulevaisuudessa odottaviin hyviin asioihin. Jo antiikin filosofit pohtivat toivon merkitystä ihmiselle. Onko toivo ihmiselle hyväksi vai haitaksi? Nykyäänkin muun muassa onnellisuustutkijat pohtivat sitä, olisiko parempi elää tässä hetkessä tulevaisuutta pohtimatta vai onko tulevaisuuden toivo onnellisuutta lisäävä ajattelutapa. Ekumeniikan professori Risto Saarinen arvelee tuoreessa kirjassaan ”Oppi toivosta”, että me tarvitsemme perusteltua ja oikeutettua toivoa ja myös arjessa vaihtuvia pieniä myönteisiä odotuksia, joiden varassa elämme päivittäin. Kalle Haatasen ohjelmassa keskustelaan toivon olemuksesta sekä sen roolista filosofiassa ja teologiassa eri aikakausina. Vieraana on professori Risto Saarinen.

Ranskalaisen filosofin Jacques Derridan teos Eläin joka siis olen on eläinfilosofian ehdottomia klassikoita. Tässä teoksessaan Derrida pohtii länsimaisen ihmisen suhdetta eläimiin ja ruotii samalla eläimiin liittyviä harhakäsityksiämme. Derrida myös purkaa eläinkäsityksiämme taustaa ja historiaa eli kuinka länsimaisen filosofia on suhtautunut eläimiin eri aikakausina. Hänen mukaansa ihminen pyrkii kätkemään oma eläimellisyytensä ja samalla kieltää eläimiltä kaiken sen, mitä hän pitää itselleen ominaisena. Derridan mukaan meidän eläinsuhdettamme ohjaa voimakkaasti jo juutalais-kristillinen perinne. Raamatun mukaan Jumala salli Adamin antaa eläimille nimet ja hän antoi eläimet ihmisen käyttöön. Samasta perinteestä lähtee myös käsitys ihmisestä luomakunnan kruununa ja usko, että ihminen on jotain ihan muuta kuin eläinkunta. Kääntäjä Anna Tuomikoski on nyt suomentanut tämän Derridan klassikkoteoksen. Hän on nyt Kalle Haatsen vieraana.

Yöpakkasina tunnettu ajanjakso alkoi syksyllä 1958, kun vastanimetty Fagerholmin hallitus ei kelvannut Neuvostoliitolle. Suomen suhteet Neuvostoliittoon kiristyivät ja Urho Kekkonen joutui lähtemään Moskovaan tilannetta ratkaisemaan. Neuvostoliiton epäilyille oli useita syitä. Suomen ja Neuvostoliiton välinen clearing-kauppa oli vaikeuksissa, koska Suomi ei öljyn lisäksi löytänyt tarpeeksi muuta ostettavaa itänaapurista. Lisäksi Kremlissä karsastettiin erityisesti sosialidemokraattien kahta ministeriä; Väinö Leskistä ja Olavi Lindblomia, jotka olivat niin sanottuja asevelissosialisteja. Kun myös kokoomus oli mukana, Neuvostoliitto katsoi että hallituksen enemmistö edustaa sille vihamielisiä voimia. Maiden välejä hiersi myös se, että Otto Ville Kuusiselle ei myönnetty viisumia, jotta hän olisi voinut osallistua SKP:n 40-vuotisjuhliin. Neuvostoliiton painostuksen Fagerholmin hallitus erosi ja tilalle nimitettiin V. J. Sukselaisen maalaisliittolainen hallitus. Ministeri Paavo Rantanen kertoo tuoreessa kirjassaan yöpakkasten taustoista ja vaikutuksesta Suomen poliittiseen elämään. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kasvavat ekstremistiset liikkeet uhkaavat yhteiskuntien vakautta eri puolilla maailmaa. Äärimmäisen jyrkät poliittiset, aatteelliset tai uskonnolliset ryhmittyvät houkuttelevat piiriinsä niin nuoria kuin vanhoja kannattajia. Ääriliikkeet näyttävät kiehtovan myös hyvin monenlaisista sosio-ekonomisista ryhmistä olevia ihmisiä. Miten ääriiliikkeet syntyvät? Mistä ekstemistiset ryhmät saavat käyttövoimansa? Kustantaja Kimmo Pietiläinen on suomentanyt J.M. Bergerin kirjan ”Ekstremismi”. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana

Unissa ihminen kokee usein negatiivisia asioita: voimakkaita pelkoja, uhkaavia tai äärimmäisen noloja tilanteita. Joidenkin unitutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että unessa ihminen käsittelee uudestaan valveillaoloajan tunnetiloja. Uni tavallaan puhdistaa ja opettaa sopeutumaan ikäviin tunnetilohin. Uudempi tutkimus on puolestaan sitä mieltä, että pahat unet valmentavat meitä kohtamaan tosielämän epäonnistumisia ja pettymyksiä. Unessa uhat ja ongelmat paisuvat usein järjettömän suuriksi, jotta me saisimme ottaa valveajan ongelmat vakavasti. Amerikkalainen tutkija Kelly Bulkeley on rinnastanut unet eläinpentujen leikkeihin, joissa harjoitellaan niitä taitoja, joita eläimet tarvitsevat täysikasvuisina. Kirjailija Anna Tommola on perehtynyt unitutkimukseen. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suurin osa maapalloa jaettiin muutaman suuren siirtomaavallan välillä 1800-1900-luvuilla. Kolonialismilla on huono maine ja sen varjo on pitkä. Kolonialismi hyväksyi avoimen rasismin ja orjakaupan. Kolonialismi on muokannut länsimaita ja länsimaista ajattelua merkittävästi. Kolonialismin perinne näkyy edelleen maailman taloudessa ja poliittisissa suhteissa. Dosentti Antti Kujala on perehtynyt kolonialismin historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Talous, työelämä ja bisnes ovat muuttuneet paljon digitalisoinnin ja globalisaation seurauksena. Hyvä koulutus ei enää takaa hyvää tulotasoa kuten se teki vielä muutamavuosikymmen sitten. Monien työura koostuu pätkätöistä, joilla ei aina tule toimeen, vaikka tekisi kahta tai kolmea työtä. Kirjailija Pontus Purokuru kuuluu vuonna 20118 perustettuun Työstäkieltäytyjäliittoon ja hän on ollut mukana kirjoittamassa Työstäkieltäytyjän käsikirjaa. Purokuru, on sitä mieltä että työn merkitys ja arvostus pitäisi määritellä aivan uudelleen. Koko yhteiskuntamme on rakennettu palkkatyön ympärille Vanhat käsitykset työn merkityksestä ihmiselle ja yhteiskunnalle eivät kuitenkaan toimi enää nykymaailmassa. Työstä on tullut kontrolloinnin muoto. Työpaikka on tapa hallita ihmistä ja hänen ajankäyttöään. Sekään ei pidä enää paikkaansa että palkkatyö olisi vaurauden ja lisäarvon rakentaja. Esimerkiksi Googlen tai Amazonin todellisen arvon muodostavat käyttäjät. jotka luovat alustoille sisältöjä tai asiakastietoa ilman palkkiota. Työ- ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt, kun työtä tehdään vapaa-ajallakin sähköpostin tai somen kautta. Purokurun mielestä toimeentulon takaamiseksi pitäisi kehittää kansalaispalkkajärjestelmiä. Hyvin rakennettu kansalaispalkka voisi jopa lisätä tuottavuutta, koska yhä useamman kansalaisen innovointipotetiaali voi tulla paremmin hyödynnetyksi. Toisaalta ilmastomuutoksen vuoksi meidän pitää pohtia myös sellaista vaihtoehtoa, että vähennämme palkkatyötä ja tuotantoa koska ne väistämättä lisäävät päästöjä. Pitäisi pohtia, kuinka suuri osa työstä on itse asiassa haitallista yhteiskunnalle.

Maailmanpolitiikassa on tapahtunut 2010-luvulla suuria muutoksia. Some, valemediat ja aivan uudet arrogantit poliittiset ryhmittymät ovat muuttaneet politiikan tekotapoja ja myös kansainvälisen politiikan pöytätapoja. Pitkän uran diplomaattina tehnyt Jukka Valtasaari analysoi uusimmassa kirjassaan ”Lännen jälkeen” maailmanpolitiikan uutta järjestystä. Meidän aikakautemme merkittävä muutos on myös se, että Euroopan painoarvo on laskenut ja Kiina pyrkii todelliseksi globaaliksi voimatekijäksi. Samaan aikaan monet suuret kansainväliset ongelmat odottavat ratkaisua. Eurooppa ei ole onnistunut luomaan yhteistä turvallisuuspolitiikkaa ja pakolaiskriisille ei löydetä ratkaisua. Kalle Haatasen ohjelmassa keskutellaan siitä, miten sodan jälkeisestä integraation ja kylmän sodan maailmasta ollaan tultu nykyiseen hämmennyksen ja uusien ristiriitojen aikaan.

Sata vuotta sitten Britannia on maailman johtava suurvalta jonka imperiumiin kuului neljännes maapallon asukkaista. Toisen maailmansodan jälkeen Britannia piti arvioida maan ulkopoliittinen asema uudestaan. Winston Churchill oli sitä mieltä, että Britannian on tehtävä muun Euroopan kanssa yhteistyötä, jotta maailmansotien kauheudet eivät enää toistuisi. Kuitenkaan Britannia ei ollut uuden eurooppalaisen yhteistyön johtava voima. Britannia velkaantui maailmansodissa rankasti ja sotien jälkeen oli selvää, että maa ei pysty enää hallitsemaan entisen kaltaista globaalia imperiumia. Toisen maailmansodan jälkeen Britannia alkoi määrätietoisesti kehittää uutta hyvinvointivaltiota, jonka päämääränä oli, että kaikilla kansalaisilla oli turvallisuuden tunne ja luottamus tulevaisuuteen. Koko 1900-luvun poliittinen kehitys on muokannut maaperää myös niille suuntauksille, joiden johdosta Britannia on nyt hankkiutumassa eroon Euroopan Unionista. Tutkija ja Marko Kantola on perehtynyt Britannian poliittiseen historiaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Murhat ja väkivalta ovat koko ajan näkyvästi läsnä kulttuurissamme. Lehdet uutisoivat murhista näkyvästi ja viihdeteollisuus suoltaa meille koko ajan rikoskirjoja, -sarjoja ja -elokuvia. Niinpä moni luulee, että elämme erityisen väkivaltaista aikaa. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Länsimaissa henkirikosten määrä on ollut laskussa jo useita vuosisatoja ja lasku vain jatkuu. Tietokirjailija Petri Pietiläinen on perehtynyt murhien historiaan. Käsitys siitä, mikä on murha ja mikä ylipäätään on rikollista väkivaltaa on vaihdellut eri aikakausina.

Säädytön pukeutuminen merkitsi menneinä vuosisatoina kirjaimellisesti säädytöntä eli sitä, että pukeuduttiin oman säätyaseman vastaisesti. Ruotsissakin hovi sääteli tiukasti sitä. miten kunkin säädyn tuli pukeutua. Ruotsista säätyjen muotikäsitykset siirtyivät luonnollisesti myös Suomeen. Esimerkiksi peruukki kuului 1700-luvulla aatelismiesten jokapäiväiseen asuun. Jos alempisäätyinen piti peruukkia siitä seurasi pilkkaa tai jopa rangaistuksia. Talonpoikien piti myös pukeutua sääntynsä mukaan. Niinpä talonpojilta oli silkkiset ja samettiset asusteet suorastaan kielletty. Dosentti Arja Turunen on perehtynyt pukeutumisen historiaan ja eri aikakausien muotiin ja pukeutumissääntöihin. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

On sanottu, että Suomessa kateus voittaa kiimankin. Yhtenä todisteena syvään juurtuneesta kateudesta on pidetty muun muassa sitä, että rikkaiden ja julkkisten verotietoja märehditään lehdissä monta päivää. Kalle Haatasen ohjelmassa puhutaan suomalaisesta kateudesta ja naapurivihasta. Vieraana on kirjalilja Lasse Nousiainen.

Venäjä käy informaatiosotaa sekä maan sisällä että myös ulkomaan kansalaisia vastaan. Kotimaassa informaatiosodan kohteina ovat kriittiset toimittajat, tutkijat, oppositioaktivistit ja kansalaisjärjestöt. Informaatiosodan välineitä käytetään mustamaalauskampanjoita, vakoilua ja perusteettomia oikeusjuttuja. Venäjän informaatiosotaan perehtynyt toimittaja Jessikka Aro sanoo, että Venäjä käyttää myös huomattavan paljon voimavaroja länsimaita kohtaan suunnattuun informaatiosotaan. Venäjällä on suuri nettitrollaajien armeija, joka pyrkii ohjailemaan ulkomailla käytävää some-keskustelua ja vaikuttamaan siihen. Trollaus voi kohdistua aivan yksittäisiin ihmisiin, mikäli Venäjä kokee heidät itsensä vihollisiksi. Venäjä on kehittänyt tehokkaita trollausmenetelmiä, joilla pyritään vaikuttamaan jopa länsimaisten vaalien tulokseen.

1600-luvulla elänyt Malin Matsintytär oli niitä harvoja Ruotsin valtakunnassa eläneitä naisia jotka poltettiin elävältä roviolla. Malinin rikos oli noituus. Laajamittaiset noitavainot alkoivat Ruotsissa vasta 1600-luvulla. Malin Matsintytär oli muuttanut Pohjanmaalta Tukholmaan. Tampereen yliopiston pohjoismaisen historian dosentti Marko Lamberg on tutkinut nuoren suomalaisnaisen traagista tietä noitaroviolle. Malin Matsintyttären antoivat ilmi hänen omat tyttärensä, joita itseään oli jo aiemmin syytetty noituudesta ja vierailuista Kyöpelinvuorella.

Monet väistämättömät globaalit kehityskulut muuttavat merkittävästi elinolosuhteitamme ja elintapojamme. Ihmiskunnan suuria haasteita ovat muun muassa ilmastonmuutos, väestökehitys, eriarvoistuminen ja digitalisaatio. Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen arvioi, että moni arkipäiväinen asia muuttuu radikaalisti jo lähi vuosikymmeninä. Esimerkiksi liikenteen ja liikkumisen kehityksessä on vielä paljon tehtävää. Liikkuminen todennäköisesti automatisoituu monin eri tavoin ja varsinkin liikenteen sujuvuutta yritetään parantaa uusilla teknologioilla. Robotisaatio etenee monilla arjen alueilla, esimerkiksi hoivatyössä. Robottien lisääntyminen ei kuitenkaan pelkästään vie työpaikkoja. Robottien etäohjaaminen voi tarjota aivan uudenlaisia töitä esimerkiksi vammaisille tai henkilöille jotka haluavat tehdä töitä kotonaan. Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen on perehtynyt elämää ja arkeamme muuttaviin megatrendeihin. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Venäläis-yhdysvaltalainen Ayn Rand on vaikuttanut merkittävästi monien yritysjohtajien ja myös taloustieteen tutkijoiden ajatteluun. Rand oli kuitenkin oikealta ammatiltaan elokuvakäsikirjoittaja ja romaanikirjailija Ayn Rand oli puhtaan kapitalismin puolestapuhuja, ja hänestä tuli USA:ssa oikeiston tärkeä talousvaikuttaja. Hänen talousajattelustaan on ruvettu puhumaan myös Suomessa etenkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Randin ajattelussa korostui individualismi. Hän näki kaiken julkisen vallankäytön haitallisena ja jopa sortona yksilönvapautta vastaan. Niin sanottu ”yövartijavaltio” oli hänen ihanteensa. Filosofian tohtori Jussi Jalonen on perehtynyt Ayn Randin elämään, ajatteluun ja vaikutukseen. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä tuhannet suomalaiset muuttivat Neuvosto-Karjalaan. Suomalaisia punaisia pakeni rajan taa sisällissodan jälkeen. Myöhemmin Karjalaan matkasi vapaaehtoisia sosialismin rakentajia sekä Amerikasta että Suomesta. Myös Lapuan liike muilutuksineen työnsi suomalaisia Neuvostoliittoon. Aloitteleva neuvostovalta tarvitsi loputtoman paljon uutta työvoimaa, sillä Venäjä oli maailmansodan, vallankumouksen ja sisällissodan jäljiltä rappiotilassa. Niinpä amerikansuomalaisia suorastaan houkuteltiin muuttamaan Karjalaan ihan kampanjoiden avulla. Amerikansuomalaiset saivatkin Karjalassa paljon aikaan. He toivat mukaan koneita, laadukkaita työkaluja ja moderneja työtapoja. Heidän ansiostaan metsätyön ja maatalouden tuottavuus nousivat selvästi. Amerikansuomalaiset kunnostautuivat myös rakentajina ja teollisuuden kehittäjinä. Suomalaiset pääsivät merkittäviin asemiin myös v. 1923 perustetun Karjalan autonomisen neuvostotasavallan johdossa. Suomalaisten ponnistelu sosialismin hyväksi sai kuitenkin traagisen lopun. Stalinin vainoissa tuhansia Karjalan suomalaisia pidätettiin ja teloitettiin. Tekaistujen syytteiden aiheena oli usein vakoilu tai sabotaasi. Tutkijoiden arvioiden mukaan nelisen tuhatta suomalaista teloitettiin 1930-luvun aikana Karjalassa. Tietokirjailija Ossi Kamppinen on tutkinut suomalaisten vaihteita Neuvosto-Karjalassa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kautta aikain on kerrottu tarinoita naissotureista ja jopa naisista armeijoiden päälliköinä. Koska historiaa ovat useimmin kirjoittaneet miehet, leimaa naissoturitarinoita ja –myyttejä usein ihmettely siitä, miten nainen kykenee miehille varattuihin tehtäviin ja rooleihin. Tunnetuin naissoturimyytti on antiikin tarinoissa esiintyvät amatsonit. Ei ole varmuutta siitä, perustuvatko amatsoni tarinat johonkin oikeaan historialliseen naissoturiperinteeseen. Arvellaan, että tarinoiden esikuvana voisivat olla muinaiset skyytit. Skyyttinaisten tiedetään osanneen ratsastaa ja metsästää ja he osallistuivat myös taisteluihin. Antiikin Kreikan amatsonitarinoissakin korostetaan toiseutta eli sitä että amatsonit olivat kerta kaikkiaan erilainen kansa kuin kreikkalaiset. Amatsonit esitettiin barbaareina, jotka olivat sivistyneen Kreikan vihollisia. Antiikin amatsonitarinat ovat voimakkaasti vaikuttaneet länsimaiseen populaarikulttuuriin aina meidän päiviimme asti. Tietokirjailija Karolina Kouvola on tutkinut eri maiden naissoturitarinoita ja –myyttejä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Käsitys ”pimeästä keskiajasta” on säilynyt ihmeen kauan sekä populaarikulttuurissa että myös jossain määrin tutkimuskirjallisuudessa. Pimeydellä on tarkoitettu sivistymättömyyttä ja väkivaltaisuutta. Keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio sanoo, että näissä käsityksissä on mukana sekä virheellistä tietoa että oikean tiedon murusia. Keskiajan pimeys keksittiin jo renessanssin aikana, jolloin aiempina vuosisatoina kirjoitettua latinan kieltä alettiin pitää rappeutuneena ja rumana. Myös valistusajalle keskiaika oli hyvä vihollinen, koska sieltä löytyi hyviä esimerkkejä kirkon harjoittamasta sorrosta. Tahkokallion mukaan yksi keskiaikaa koskeva myytti on se, että koko Eurooppa olisi elänyt pienten ruhtinaskuntien harjoittamassa feodaalitaloudessa. Feodalismin aikakausi oli lyhyt eikä se koskenut koko Eurooppaa. Toinen virheellinen käsitys on että keskiaika olisi ollut erityisen väkivaltaista aikaa. Yhtä väkivaltaisia ajanjaksoja on ollut ennen keskiaikaa ja myös sen jälkeen. Tietysti nykyajan Euroopan tilanteeseen nähden väkivallan tekoja tehtiin paljon. Jaakko Tahkokallion on perehtynyt keskiaikaa koskeviin virheellisiin käsityksiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomen kannalta ensimmäinen maailmasota oli harjoitus toista maailmansotaa varten, sanoo Suomen itsenäisyyden ensi vuosikymmeniä tutkinut Risto Volanen. Sotien lähtökohdat ja lopputuloksetkin näyttävät Suomen suunnasta katsottuna samanlaisilta. Saksalaiset tulevat joka tapauksessa, mitä tehdään? Saksa hävisi sodan, mitä tehdään? Nuori Suomi joutui itsenäisyytensä alkuvuosina toimimaan hyvin epävakaassa ja huonosti ennustettavassa ympäristössä. Suurvaltojen turvallisuuspolitiikkaa oli hyvin vaikea ennakoida. Esimerkiksi yllättävä käänne oli se, että entiset veriviholliset Saksa ja Neuvosto-Venäjä aloittivat sotilasyhteistyön jo 1920-luvulla. Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen on uusimmassa kirjassa tutkinut Suomen turvallisuuspoliittista pelitilaa ja ratkaisuja sotien välisenä aikana.

Antiikin kreikassa psykopatia tarkoitti sielun kärsimystä. Vaikka käsitykset psykopatian luonteesta ja olemuksesta ovat muuttuneet paljon vuosisatojen aikana, on tämä kärsimyksen ajatus säilynyt siinä meidän päiviimme asti. Nykyäänkin ajatellaan että psykopatia aiheuttaa kärsimystä joko yksilölle itselleen tai yhteiskunnalle tai usein jopa molemmille. Psykopatia on aina ollut hyvin yhteiskunnallinen termi, sanoo tutkija Katariina Parhi. Se on vetänyt rajaa normaalin ja sairaan ihmisen välille. Suomessa psykopatian käyttö diagnoosien terminä lopetettiin vuonna 1968. Psykopatia-termin tieteellisyyttä alettiin kyseenalaistaa jo 1940-luvulla. Monet psykiatrit pitivät psykopatia-diagnooseja potilaita leimaavina tai hyödyttöminä. Psykopatiaa käytettiin psykiatriassa joskus ”kaatoluokkana”, johon heitettiin kaikki potilaat, joihin eivät muut diagnoosit päteneet. Toisaalta usein psykopatialle annettiin myös hyvin tarkkarajaiset määritykset. Vaikka psykopatia on poistunut tautiluokituksena, termi elää edelleen sekä kansan suussa että asiantuntijapuheessa. Tutkija Katariina Parhi on perehtynyt psykopatian historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Donald Trump on muuttanut radikaalisti USA:n politiikan kieltä ja toimintatapoja. Trumpin kausi on vaikuttanut paljon myös republikaanisen puolueeseen. Toimittaja Markus Tiittulan mukaan Trump on muuttanut puolueen herrakerhosta ääriliikkeeksi, jonka taktiikat muistuttavat fasistien toimintatapoja. Trump on saanut luotua republikaaniseen puolueeseen pelon ilmapiirin, jossa kukaan ei uskalla vastustaa häntä. Kaikki pelkäävät Trumpin uudelleen valintaa, jonka jälkeen vastustajat menettäisivät asemansa. Uskonnollisen oikeiston suhtautuminen Trumpiiin on muuttunut. Viime vaaleissa uskovien mielestä rivosuinen Trump oli pienempi paha kuin Hillary Clinton. Nyt uskonnollinen äärioikeisto ihailee Trumpia estoitta. Toimittaja Markus Tiittula on seurannut USA:n äärioikeiston nousua Trumpin presidenttikaudella. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomalaiset vaalivat mielellään itsestään sellaista kuvaa. että heillä olisi jokin erityinen suhde luontoon ja erityisesti metsään. Tietokirjailija Riikka Kaihovaaran mukaan tuo käsitys on melko romanttinen ja sen voi monin tavoin kyseenalaistaa. Luonto on pistetty myös usein palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä. Kuvataiteeseen ikuistetuissa kansallismaisemissa toistuvat tietyt samat elementit, vaikka hyvin monenlaisia maisematyyppejä olisi tarjolla. Koskematonta villiä luontoa on kauan pidetty aitona ja ihanteellisena, vaikka sitä on ollut melko vähän siitä lähtien kun metsäteollisuus tuli Suomeen. Toisaalta villi luonto ei ole jossain kaukana erämaissa vaan se on yhtä hyvin kaatopaikoilla, kaupunkien takapihoilla ja ihmisen vatsassa mikrobien ekosysteeminä. Riikka Kaihovaaran mukaan luonnon romantisoiminen johtaa helposti ajatukseen, että ihminen ei ole osa luontoa. Ihminen on paha ja luontoon sopimaton mutta luonto itse on hyvä Äiti Maa. Romanttinen käsitys luonnosta johtaa helposti petolliseen moralismiin. Riikka Kaihovaara on pohtinut ihmisen ja luonnon monimutkaista suhdetta sekä menneessä ajassa että nykyaikana.

Monet kotimaiset keksinnöt ovat muuttaneet merkittävästi suomalaisten arkipäivää. Suomalaisia keksintöjä on leimannut käytännönläheisyys. Kuivauskaapit säästivät perheenäitien työaikaa ja AIV-rehu vähensi raskasta heinätyötä. Uudet innovaatiot ovat olleet keskeinen tekijä Suomen modernisaatiossa. Itsenäisyyden ajan alussa Suomi oli vielä köyhä kehitysmaa, jossa elintaso, koulutustaso ja jopa hygienia olivat alhaisella tasolla. Uudet keksinnöt helpottivat monin tavoin työtä ja lisäsivät vapaa-aikaa. Nyttemmin suomalainen innovointi on menestynyt paremmin teollisuuden laitteiden kehittelyssä kuin kuluttajatuotteissa. Tietokirjailija Mari Heikkilä on tutkinut innovaatioiden vaikutusta suomalaisten arkeen.

Metafysiikka tutkii olemisen merkitystä ja luonnetta. Filosofit ovat jo antiikin ajoista lähtien pohtineet sitä, mitä on olemassaolo ja minkä tyyppisiä asioita ylipäätään on olemassa. Aristoteelinen metafysiikka yritti ymmärtää luontoa ja sen ihannejärjestystä. Uudella ajalla metafysiikka koetti ratkoa myös teologiasta kumpuavia kysymyksiä pohtimalla maailmankaikkeuden alkuperää ja jumalan olemassaoloa. Teoreettisen filosofian dosentti Riku Juti on perehtynyt metafysiikan historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Elokuvaohjaaja Erkki Karu perusti Suomen Filmiteollisuus Oy:n Suomi-Filmin kilpailijaksi sen jälkeen kun hän oli joutunut jättämään Suomi-Filmin. Karu sai houkuteltua uuden yhtiön johtoon elokuvasta innostuneen pankkimiehen T. J. Särkän, josta tulikin filmiyhtiön kantava voima. Vuonna 1934 perustetusta Suomen Filmiteollisuudesta tuli maan johtava elokuvayhtiö vuosikymmeniksi. Sen tarina loppui vasta v. 1963, kun television suosio murensi kotimaisen elokuvan kannattavuuden. Neljässä vuosikymmenessä yhtiö tuotti 237 pitkää näytelmäelokuvaa. Parhaimmillaan Filmiteollisuudella oli kolme elokuvastudiota eri puolilla Helsinkiä. T.J. Särkän linjana oli tehdä riittävästi kepeitä yleisöön meneviä elokuvia, jotta niiden tuotolla saatettiin kustantaa myös taiteellisesti kunnianhimoisempia tuotantoja. Kalle Haatasen vieraana on Suomen Filmiteollisuuden vaiheita tutkinut Juha Seitajärvi.

-Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ongelma on se, että tutkimustieto ei juurikaan ohjaa sitä. Näin sanoo ekonomisti Heikki Pursiainen. Hän on kirjoittanut kriittisen pamfletin suomalaisesta keskustelukulttuurista otsikolla ”Olette kaikki väärässä”. Pursiaisen mukaan suomalainen dialogi on usein nurkkapatrioottista ja sisäänpäin lämpiävää. Usein keskustelussa tulee esille uskomus, että Suomi on jokin muusta maailmassa erillään oleva itsenäinen saareke. Ulkomainen tutkimus tai ulkomaiset näkökulmat tulevat hyvin harvoin mukaan keskusteluun.

USA:n suuri lama 1920-luvulla synnytti miljoonien kulkureiden joukon. Yhdysvaltain ja Kanadan rautateillä matkusti paikasta toiseen sesonkityöläisiä, kerjäläisä ja seikkailijoita. Nämä "hobot" matkustivat pummilla tavaravaunuissa tai junien katoilla. Junakulkurien elämäntapa oli toki syntynyt jo 1800-luvulla mutta suuren laman myötä siitä tuli yleinen ilmiö ja hobosta amerikkalainen arkkityyppi. Tässä joukossa oli paljon myös amerikansuomalaisia, jotka eivät olleet onnistuneet vaurastumaan uudessa kotimaassaan. Esimerkiksi myöhemmin Suomen pääministeriksi valittu Oskari Tokoi oli Amerikan vuosinaan elänyt kulkurina. Vaikka kulkureista on Amerikassakin sepitetty romanttisia tarinoita, oli hobon elämä todellisuudessa rankkaa ja vaarallista. Tuhansia suomalaisiakin kulkumiehiä katosi jäljettömiin tapaturmien tai rikosten uhreina. Toimittaja Jenni Stammeier on tutkinut suomalaiskulkureiden kohtaloita USA:ssa ja Kanadassa.

Suomen viimeinen pyöveli oli virassaan 1820-luvulla. Entisajan Suomessa pyöveliä pidettiin yhteiskunnan välttämättömänä virkamiehenä mutta toisaalta pyöveleitä myös karsastettiin ja pelättiin. Pyöveleitä vieroksuttiin muun muassa siksi että pyövelin virassa oli usein entisiä rikollisia ja siksi että ajateltiin, pyövelillä on hallussaan mystisiä voimia. 1700-luvulta lähtien pyövelin yhteiskunnallinen asema parani kun kuningas Kaarle XXII paransi asetuksilla pyöveleiden oikeuksia ja statusta. Ruotsinvallan aikana mestaukset olivat julkisia ja ne olivat suosittua kansanhuvia. Suomalaisissa mestauksissa yleisöä saattoi olla tuhansia. Myös valtio ja kirkko halusivat, että julkiset mestaukset toimisivat sekä pelotteena ja yhteiskuntarauhan vahvistajana.

Suomen viimeinen pyöveli oli virassaan 1820-luvulla. Entisajan Suomessa pyöveliä pidettiin yhteiskunnan välttämättömänä virkamiehenä mutta toisaalta pyöveleitä myös karsastettiin ja pelättiin. Pyöveleitä vieroksuttiin muun muassa siksi että pyövelin virassa oli usein entisiä rikollisia ja siksi että ajateltiin, pyövelillä on hallussaan mystisiä voimia. 1700-luvulta lähtien pyövelin yhteiskunnallinen asema parani kun kuningas Kaarle XXII paransi asetuksilla pyöveleiden oikeuksia ja statusta. Ruotsinvallan aikana mestaukset olivat julkisia ja ne olivat suosittua kansanhuvia. Suomalaisissa mestauksissa yleisöä saattoi olla tuhansia. Myös valtio ja kirkko halusivat, että julkiset mestaukset toimisivat sekä pelotteena ja yhteiskuntarauhan vahvistajana.

Digitaalisuus, nopeat tietoverkot ja tekoäly muuttavat koko ajan maailmaa ja arkeamme. Tekoälykään ei ole enää mikään tulevaisuuden ihme. Tekoälysovelluksia on jo myynnissä satoja ja teollisuusmaissa tekoälystä on tullut keskeinen tutkimusala. Tekoälyyn perehtynyt tietokirjailija Timo Siukonen ei näe tekoälyssä mitään mystistä tai ihmeellistä. Sen käyttöönotto on luonnollinen jatke tieteelliselle evoluutiolle. Tekoäly on väistämätön seuraus aiemmalle tietotekniikan kehitykselle. Vain tekoälyn avulla voidaan käsitellä ja hyödyntää digitalisaation tuloksena kertyviä valtavia tietomassoja. Timo Siukosen mielestä tekoäly on aivan samanlainen ihmisen apuväline kuin Raamatun Daavidin kivilinko. Tekoälynkin avulla voidaan kukistaa suurempia yksiköitä pelkästään älyn voimalla. Siukonen ei näe tekoälyä ihmiskunnan uhkana koska ihminen tulee aina hallitsemaan sitä. Tietokirjailija Timo Siukonen kertoo Kalle Haatasen ohjelmassa tekoälyn kehityksestä ja tulevaisuuden näkymistä. Kuva: EPA

Radioaallot keksittiin 150 vuotta sitten. Italialainen Guglielmo Marconi ehti ensimmäisenä hakea patentin radioaaltoja käyttävälle langattomalle lennättimelle 1800-luvun lopussa. Tämä uusi viestintätekniikka mullisti nopeasti kaupankäynnin ja talouden. Langaton lennätin teki mahdolliseksi pitää reaaliaikaista yhteyttä kauppakumppaneihin ja tavaroita kuljettaviin laivoihin. Langaton lennätin mullisti myös sodankäynnin kun joukkojen ja sotalaivojen liikkeitä voitiin johtaa kaukaa ja käskyjä voitiin antaa nopeasti. Mutta langaton viestintä muokkaa edelleen taloutta, yhteiskuntaa ja arkipäiväämme. Olemme menossa kohti aikakautta, jolloin jokainen ihminen ja jokainen laite on verkossa tuottaen ja vaihtaen koko ajan informaatiota. Digitalisaatio tarjoaa tulevaisuudessakin uusia yhä parempia tuotteita ja palveluja. Saman aikaan kasvavat myös tietoturvan ongelmat kun jokaisesta ihmisestä kertyvä kaikki data liikkuu tietoverkossa tuntemattomiin paikkoihin. Tietokirjailija Petri Launiainen on perehtynyt langattoman viestinnän historiaan ja nykypäivään. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Pohjois-Korea on ainutlaatuinen maa. Se on reaalisosialismin viimeinen ulkomuseo, joka pystyy tehokkaasti kontrolloimaan kansalaisiaan ja harjoittaa häpeilemätöntä diktaattoriensa henkilöpalvontaa. Mutta Pohjois-Koreassakin eletään murrosaikaa, sanoo Ylen Aasian kirjeenvaihtajana toiminut Mika Mäkeläinen. Valtavat talousongelmat ja 90-luvun nälänhätä ovat pakottaneen Kim Jong-uninkin sallimaan pienimuotoista markkinataloutta. Ja Etelä-Koreasta salakuljetettu kapitalistinen viihde muokkaa väistämättä ihmisten maailmakuvaa, vaikka ulkomaisen viihteen katselu ja kuuntelu ovat ankarasti kielletty. Pohjoiskorealaisten arkea on eniten muuttanut kännykkä. Niitä on maassa nykyään paljon ja niillä on suuri merkitys maassa, jossa maan sisäinen liikkuminen on valvottua. Vaikka Pohjois-Korea on sulkeutunut diktatuuri, on maalla myös uusia avautumispyrkimyksiä. Maan johto on rakennuttanut uusia turistialueita, joihin se yrittää houkutella kiinalaisia, eteläkorealaisia ja myös länsimaisia turisteja.

Maailmanhistoria tuntee paljon suuriksi sankareiksi nostettuja vaikuttajia, joilla on ollut myös pimeä puolensa. Kun menneen maailman sankareista tulee kansallisia merkkihenkilöitä, heidän virheitään ja jopa julmuuksiaan vähätellään tai niistä vaietaan. Tietokirjailija Ari Turunen on perehtynyt historian tunnettujen suurten sankarien hirmutekoihin ja muihin häpeällisiin suorituksiin. Ari Turunen sanoo, että usein sankaripatsaaksi korotettu kansallissankari onkin jo naapurimaassa kansakunnan vihollinen. Esimerkiksi 1200-luvulla elänyt Tsingis-kaani on Mongoliassa edelleen kunnioitettu sankari, vaikka hän sotajoukkoineen järjesti valtaisia verilöylyjä. Makedonialaisten edelleen ihailema Aleksanteri Suuri murhautti estoitta sekä sotilaita että siviilejä. Kun puhutaan suurmiesten historiasta niin usein hänen uhriensa näkökulma unohtuu. Che Guevaran kuvilla varustetut paidat ja julisteet menevät vielä nykyäänkin kaupaksi. Harva tietää, että tämä ihailtu kapinapäällikkö oli myös säälimätön vankien teloittaja. Ari Turusen mielestä jokaisen kansakunnan pitäisi suhtautua kriittisesti omiin sankareihinsa ja kertoa heitä myös ikävät tosiasiat.

Vuosi 1968 oli nuorison kapinavuosi sekä Euroopassa että USA:ssa. Opiskelijat osoittivat mieltään vanhoja autoritaarisia järjestelmiä vastaan. USA:ssa kansalaisoikeusliike alkoi vaatia äänekkäästi tasavertaisia menestymisen ja osallistumisen mahdollisuuksia myös afro-amerikkalaiselle vähemmistölle. Vietnamin sota synnytti laajan rauhanliikkeen ja hippiliike kyseenalaisti perinteisen kulutukseen perustuvan amerikkalaisen elämäntavan. Sosiaalipsykologian professori emerita Anja Koski-Jännes vieraili USA:ssa kesällä 1968 ja haastatteli amerikkalaisnuoria. Tuoreessa teoksessaan Musta ja valkoinen protestisukupolvi hän muistelee tuota koko amerikkalaista yhteiskuntaa muuttanutta murroskautta. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Egyptillä on vuosituhansien saatossa ollut monenlaisia hallitsijoita ja se on kuulunut moneen kulttuuripiiriin. Faaraoiden ajan jälkeen se on ollut Rooman ja Bysantin provinssi sekä sittemmin islamilaisen Arabian voimatekijä. Se on kuulunut myös Osmanien valtakuntaan ja Brittiläiseen imperiumiin. Egypti on vaikuttanut valtavasti koko arabilaisen maailman kulttuuriin. Kaikki viime vuosisadan Lähi-idän merkittävät aatevirtaukset ovat syntyneet Egyptissä. Mutta myös kristilliseen kulttuuriin Egyptillä on ollut suuri vaikutus. Esimerkiksi kristillinen luostarilaitos syntyi Egyptissä. Tietokirjailija Andrei Sergejeff on perehtynyt Egyptin värikkääseen historiaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomella on ollut 12 presidenttiä. Presidentin asema ja valta ovat olleet hyvin erilaisia eri aikakausina. Myös presidenttien suhde valtaa on vaihdellut hyvin paljon itsenäisyyden aikana. Professori Martti Turtola on uusimassa kirjassaan kuvannut Suomen presidenttien suhdetta valtaa ja myös arvioinut presidenttiemme vallanhalua. Suomaisen presidenttivallan ehdoton ennätys on luonnollisesti Kekkosen aika. Kekkosen onnistui tehdä itsestään korvaamaton maan isä, jonka vähäinenkin arvostelu leimattiin majesteettirikokseksi. Professori Martti Turtolan mukaan ennen sotia presidenteillä oli erilainen suhde valtaa kuin sodan aikana ja sodan jälkeen. Aiemmin presidentin tehtävä koettiin ennen kaikkia velvollisuudeksi isänmaata kohtaan eikä niinkään henkilökohtaiseksi menestykseksi. Vasta Mannerheim toi presidentin asemaan henkilökohtaisen vallan tavoittelun motiivin.

Suomessa tapahtuva poliittinen väkivalta heijastelee suoraan ulkomaiden tapahtumia ja kansainvälisiä kehityssuuntia, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko. Tämä pätee niin Turun puukotusiskuun kuin äärioikeistolaisiin väkivallan tekoihin. Nykyajan poliittinen väkivalta on monimuotoista ja monikasvoista. Tekijä voi olla yksittäinen henkilö, pieni ryhmittämä tai kansainvälinen terroristijärjestö. Keinot vaihtelevat lievästä uhkailusta verilöylyyn. Väkivalta saa koko ajan uusia muotoja. Järjestäytynyt poliittinen väkivalta on Suomessa edelleenkin harvinaista. Esimerkiksi Pohjoismainen vastarintaliike on tehnyt vain kymmenkunta väkivaltatekoa kun taas yksittäisiä poliittisen väkivallan tekoja poliisin tietoon tulee ainakin tuhatkunta vuodessa. Silti ilmiö on vakava, koska teot tulevat usein yllättäen ja niitä vaikea ennalta ehkäistä. Poliittisen väkivallan kitkeminen on vaikea tehtävä. On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että kovaotteiset vastatoimet usein vain lisäävät väkivaltaa eivätkä vähennä sitä. USA:n 9/11 –terrori-iskun jälkeinen terrorismin vastainen sota on siitä yksi esimerkki. Teemu Tammisen mukaan väkivaltaa voidaan vähentää vain tarttumalla sen juurisyihin.

Valtiovaltaan kriittisesti suhtautuvalla konservatismilla on Yhdysvalloissa pitkät perinteet. Jo maan perustuslaki lähtee siitä, että liittovaltion valta suhteessa kansalaisiin tai osavaltoihin on tarkasti rajattu. Merkittävä muutos tapahtui 1930-luvulla, kun Suuren laman takia valtio otti talouspolitiikasta aiempaa paljon vahvemman otteen New Deal –ohjelmalla. Konservatiivit vastustivat New Dealiä, mutta toisen maailmansodan takia vastarinta jäi vaisuksi. Usko vapaaseen kapitalismiin, uskonnollisuus ja kriittinen suhtautuminen valtiovaltaan ovat amerikkalaisen sydänmaiden konservatismin peruspilareita. Konservatiivisten sydänmaiden keskeisiä alueita ovat olleet Keskilänsi ja Etelävaltiot. Yhdysvaltain historian dosentti Markku Ruotsila muistuttaa, että konservatiivien ajattelu ei ollut vielä ollut 1960-70 -luvuilla vallannut republikaanista puoluetta. Konservatiivinen ajattelu alkoi puolueessa vahvistua vasta Reaganin presidenttikaudella. 1960-luvun arvoliberalismi oli suuri shokki USA:n sydänmaiden konservatiiveille. Aborttioikeus, koulurukousten kieltäminen ja perinteisten perhearvojen heikentyminen olivat konservatiiveille kipeitä tappioita. Markku Ruotsila näkee Donald Trumpin valtaannousun perinteisen amerikkalaisen konservatismin luonnollisena jatkumona. Monenlaisilla bisneksillä rikastunut ja arrogantisti esiintyvä Trump sopi hyvin konservatiivisen keskiluokan presidenttiehdokkaaksi. Trump voitti vaalit, koska niin moni amerikkalainen konservatiivi oli kyllästynyt molempien puolueiden eliittien sovinnaiseen puheeseen ja poliittiseen kulttuuriin.

Mitä on vapaa tahto? Tämä on filosofian klassinen kysymys, jota on pohdittu jo antiikista saakka. Vapaan tahdon olemusta on pohdittu niin filosofiassa, teologiassa kuin muissakin tieteissä. Vapaan tahdon problematiikka kuuluu myös heikkotahtoisuus. Usein ihminen tietää mitä pitäisi tehdä mutta tekee silti jotain muuta. Mutta onko heikkotahtoisuus laiskuutta vai pahe? Onko heikkotahtoinen vastuussa heikkotahtoisuudestaan, jos ei kuitenkaan voi sille mitään? Vapaan tahdon ideaa ovat vastustaneet etenkin deterministit. He on pohtineet sitä, voiko täysin vapaata tahtoa ollakaan, koska ihmisten tekoja ohjaavat monet ulkopuoliset tekijät. Perinteinen determinismi lähti siitä, että jokainen tapahtuma on jollain tavoin seurausta siitä, mitä on ennen tapahtunut, ja ihmisen tahto ei voi tätä lainalaisuutta rikkoa. Mutta osa filosofeista on sitä mieltä, että determinismi ja vapaa tahto eivät sulje toisiaan pois. Akatemiatutkija Aku Visala on tutkinut vapaan tahdon olemusta ja sen yhteensopivuutta deterministisen ajattelun kanssa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Demokratia on hyvin muutosvoimainen käsite, sanoo yliopistonlehtori Teppo Eskelinen. Se on motivoinut voimakkaasti yhteiskunnallista liikehdintää ja paremman maailman etsintää sekä 1800-luvulla että 1990-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Kuitenkin tänä päivänä demokratian käsite kärsii väljähtymisestä tai itsetyytyväisyydestä. Olemme alkaneet kuvitella että me elämme jo valmiissa toimivassa demokratiassa. Teppo Eskelisen mukaan tämä estää sekä demokratian kehittymistä että sen uhkien näkemistä. Meillä on paljon hierarkkisesti tai teknokraattisesti johdettuja järjestelmiä, jotka eivät yritäkään toteuttaa ajatusta siitä, että kaikkien äänten pitäisi painaa yhtä paljon. Usein ajatellaan että demokratian suurin uhka tulee sen ulkopuolelta, esimerkiksi niin, että jokin sotilasjuntta ottaa vallan. Kuitenkin demokratian uhkana on myös sen sisällä oleva asiantuntija- ja ammattijohtajien valta, joka ei kuuntele eikä ota huomioon poliittisen enemmistön tahtotilaa. Nykydemokratian yksi suuri ongelma Eskelisen mukaan on se, että niin suuri osa väestöstä ei tunne pääsevänsä osalliseksi päätöksentekoon. Tästä johtuu viime vuosi voimakas populismin nousu.

Tieteellisen tiedon ominaisluonteeseen kuuluu jatkuva epäily ja kyseenalaistaminen. Luotettava tieto syntyy useiden tutkijoiden työn tuloksena kun eri tutkijat päätyvät tahoillaan samaan lopputulokseen. Tieteellinen prosessi on läpinäkyvä, koska tutkijan pitää perustella tutkimuksen lähtökohta, käytetyt metodit ja esitellä myös käytetyt aineistot. Julkaistu tutkimus käy myös läpi tiukan vertaisarvioinnin. Tieteellisen tiedon pitäisi aina olla mukana poliittisessa päätöksenteossa, sano Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio. Hyvä esimerkki on ilmastonmuutos. Koko ilmiö on tullut esille tieteellisien tutkimuksen kautta. Yksittäisten ihmisten havainnot eivät paljasta ilmastonmuutoksen eri tekijöitä tai seurauksia. Vain tieteellisen tutkimuksen kautta on mahdollisuus saada selville, mitä voidaan tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tieteellisen tiedon uskottavuutta murentaa sellainen kaupallinen tutkimus, jota ohjaa yksinomaan rahoittajan taloudelliset intressit. Tästä on esimerkkejä esimerkiksi tupakka- ja öljyteollisuudesta. Öljyteollisuus on rahoittanut muun muassa tutkimusta, jotka pyrkii kyseenalaistamaan ihmisen vaikutuksen ilmastomuutokseen. Kari Raivio arvostelee sitä, että nykyään tutkimustietotoa ei enää käytetä riittävästi lainsäädäntötyössä tai eikä uusien lakien vaikutusarvioinnissa. Sote-prosessi on tästä esimerkki.

Kiinan nousu viime vuosikymmeninä maailman talousmahdiksi on kohottanut myös kiinalaisten itsetuntoa ja kansallisaatetta. Niinpä maan poliittinen johto näkee nyky-Kiinan tuhansia vuosia vanhan kiinalaisen kulttuurin suorana jatkeena. Virallisen historiankirjoituksen mukaan vasta kommunistinen Kiina pystyi vapauttamaan maan länsimaiden ikeen alta. Kiinan vahvistuminen on johtanut myös siihen, että se on ottanut entistä aktiivisemman roolin maailmanpolitiikassa. Vaikka Kiinalla on nykyään vahvat ja monipuoliset suhteet länteen, on moni asia Kiinassa on eri lailla kuin mitä meillä luullaan. Toimittaja Mari Manninen on asunut Kiinassa ja hän haluaa purkaa Kiinaan liittyviä vääriä uskomuksia. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kun Suomen suurimmat kaupungit alkoivat kasvaa 1800-luvun jälkipuolella, heijastui kaupungistuminen myös aatteelliseen keskusteluun. Jo silloin alkoi itää ajatus, että nykyaika on positiivista ja radikaalia ja vanha aika oli pysähtynyttä ja konservatiivista. Siitä rakentuivat rintamat, joissa kaupunki edusti kehitystä ja nykyaikaa ja maaseutu konservatiivisuutta. Tämä johti myös keskusteluun siitä, asuiko aito suomalaisuus maaseudulla vai voisiko myös kaupungistunut Suomi edustaa kansakunnan identiteettiä. Maaseudun ja kaupungin jännite on hyvin vanhaa eurooppalaista perua. Suomessa kuten monissa muissakin maissa kansallista identiteettiä pyrittiin rakentamaan maaseudun elämäntavan ja arvojen varaan. Kaupungit nähtiin paheellisina synninpesinä, jotka eivät kelvanneet puhtaiden ja ylevien kansallisten arvojen perustaksi. Uusimmassa kirjassaan Koti, katu, kortteli professori Laura Kolbe on tutkinut kaupunkilaisen identiteetin syntyä ja olemusta sekä kaupunkien roolia modernisaation murroksessa.

Vauvan tarve kiinnittyä hoivaajaansa on hyvin primaarinen eikä siinä ole ollenkaan kyse tunteista tai rakkaudesta, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Vauva oppii vähitellen suosimaan sellaista käytöstä joka tuo hoivaajan lähelle ja ennen pitkää myös välttämään sellaista käytöstä, joka vie hoivaajan loitommalle. Kun tämä vauvan ja hoivaajan suhde kehittyy pitemmälle, alkaa kehittyä kiintymys ja rakkaus. Lapsena koettu turvallinen kiintymyssuhde on eräänlainen elämän valttikortti. Siitä on paljon hyötöä myöhemmällä iällä. Se perustuu siihen, että lapsi on elänyt maailmassa, jossa on rutiineja ja säännönmukaisuutta. Tätä kautta lapsi oppii turvallisen ja luotettavan vuorovaikutuksen. Perinteinen suomalainen kasvatusperinne, jossa välteltiin hellyyttä ja lapsen kiittämistä, on johtanut käänteiseen ajatteluun, joka sekään ei ole välttämättä ole kovin hyvä, sanoo Jari Sinkkonen. Moni vanhan kasvatuksen saanut haluaa antaa omille lapsilleen paljon vapauksia ja haluaa neuvotella lapsen kanssa kaikesta. Kuitenkaan lapsi ei oikeasti tällaista vapautta tarvitse eikä halua. Kiintymyssuhteet ovat hyvin tärkeitä myös aikuisille. Rakkaan läheisen menettäminen voi johtaa vakaviin sairauksiin ja jopa enneaikaiseen kuolemaan. Moni sairastuu, kun hän välttelee läheisten kuormittamissa omilla sydänsuruillaan. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on perehtynyt laajasti kiintymysteorioihin ja alan tutkimukseen. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomen vuonna 1809 saama valtiollinen autonomia muutti Suomessa monia asioita. Autonomian aikaan syntyi myös niin sanottu kielikysymys eli kamppailu siitä, millä kielellä uusi kansakunta toimii. Vielä 1700-luvulla kieli ei ollut Suomessa tärkeä identiteetin määrittäjä. Tärkeämpiä identiteetin tekijöitä olivat muun muassa sääty, uskonto ja asuinpaikka. Hegeliläisen kansallisvaltioaate sai ennen pitkää Suomessakin kannatusta. Sen ihanteiden mukaan valtiossa tuli olla yksi yhteinen kansallinen kieli. Kansallisvaltioaate teki kielistäkin poliittisia. 1800-luvun jälkipuolella kielikysymys kärjistyi suorastaan kielitaisteluksi. Tämä kiista synnytti myös uuden kansallisen identiteetin: suomenruotsalaisuuden. Kalle Haatasen ohjelmassa puhutaan siitä, miten suomenruotsalainen identiteetti syntyi. Vieraana on historiantutkija Johanna Wassholm.

Nationalismi on osa modernisaatiota, sanoo professori Janne Saarikivi. Hän on uusimmassa kirjassaan Suomen kieli ja mieli pohtinut kielen, kulttuurin ja kansallisen identiteetin välisiä suhteita. Nationalismille on ominaista se, että se on ottanut suuret ihmismassat rakentamaan yhdessä yhteiskuntaa. Tämän edellytyksenä on ollut koulutus ja lukutaito. Voi sanoa, että nationalismi on lisännyt tasa-arvoa. Saarikiven mukaan kaikkien maiden nationalismi on perusteiltaan samanlaista. Kaikkien kansojen myytit ovat suurin piirtein samanlaisia: meidän kansa on työteliäs, hiljainen ja rehellinen ja rohkea sodassa. Kansalliseksi sanottu taidekin on suurin piirtein samanlaista eri maissa. Niinpä voi sanoa, että nationalismi myös globalisaatiota. Se väittää korostavansa eri kansojen erilaisuutta, mutta samalla se tekee kaikista kansoista samanlaisia. Kansallisen identiteetin syntyyn vaikuttavat hyvin monet voimat. Euroopassa yksi tärkeä tekijä oli paperin hinta. Paperin hinta laski jyrkästi 1800-luvun jälkipuoliskolla kun paperia alettiin tehdä selluloosasta. tämä helpotti koulunkäyntiä ja mahdollisti lehtien ja kirjojen levittämisen kaikelle kansalle. Sekä kirjakielet että kansalliset identiteetit ovat rakentamalla rakennettuja järjestelmiä, joiden luominen on aina myös tuhonnut kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta.

Jatkosodan aikana 1400 suomalaista sotilasta taisteli itärintamalla Saksan Waffen-SS:n joukoissa. Suomalaiset olivat osa osa SS-divisioona Wikingiä, johon rekrytoitiin ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Dosentti André Swanström on tutkinut suomalaisten SS-miesten taustoja ja kohtaloita. Swanströmin mukaan suomalaiset nuoret miehet lähtivät Saksan armeijaan monista eri syistä. Hyvin monet lähtijöistä olivat natsi-Saksan ideologian kannattajia. Arkistotietojen mukaan suuri osa oli joko IKL:n tai suomalaisten natsiryhmittymien kannattajia. Osalla motivaationa oli puhdas seikkailunhalu tai isänmaallinen ajatusmaailma. Jotkut toivoivat, että Saksan kautta heille voisi avautua hyviä uranäkymiä uudessa Saksan johtamassa Euroopassa. Swanström on sitä mieltä, että aiempi historiantutkimus on pyrkinyt vähättelemään suomalaisten SS-miesten fasismisympatioita. Vaikka Wiking-divisioona joutui rintamalla koviin paikkoihin, suomalaiset olivat hyvin uskollisia sotureita. He ajattelivat, että suomalais-saksalaista aseveljeyttä ei voi pettää. Näin oli siitäkin huolimatta, että saksalaiset upseerit simputtivat suomalaisia joskus hyvinkin raa´asti. Swanströmin mukaan on selvää, että suomalaiset syyllistyivät Saksan armeijassa myös sotarikoksiin ja siitä on myös dokumentteihin perustuvaa näyttöä.

Nuorten kaupungilla hengailusta on tullut liki uhanalaista kulttuuriperintöä, sanoo kaupunkitutkija Noora Pyyry. Varsinkin keskiluokkaisten nuorten vapaa-aika on nykyään hyvin aikataulutettua. Vanhemmat kuljettavat lapsia harrastuksesta toiseen. Nuorten hengailu on siirtynyt kaduilta kauppakeskuksiin. Tähän on monta syytä. Kauppakeskukset tarjoavat lumoavia ärsykkeitä ja toisaalta myös nuorten vanhemmat pitävät niitä katua turvallisempina tiloina, koska kauppakeskuksissa on jatkuva valvonta. Toisaalta hengailevat nuoret eivät aina ole olleet kauppakeskuksissa toivottuja vieraita, koska he eivät osta paljon. Noora Pyyryn mukaan viimeaikoina nuoriin on alettu kuitenkin suhtautua myönteisemmin. Suomessa kauppakeskuksiin on alettu rakentaa myös nuorisotiloja. Pyyryn mielestä on jossain määrin huolestuttavaa, että yhteinen julkinen tila alkaa Suomessa merkitä samaa kuin kauppakeskus. Niissä kaikki toiminta tapahtuu kuitenkin viime kädessä kaupallisuuden ehdoilla. Paras julkinen tila olisi sellainen, jonne kaikki olisivat tervetulleita ja jossa voisi viettää aikaa monin eri tavoin.

Itsenäisyyden ajan alku oli Suomessa monella tapaa ristiriitaista aikaa. Toisaalta aikaa leimasi voimakas sisäänpäin kääntynyt kansallismielisyys mutta toisaalta oli myös tarve luoda uusia kansainvälisiä suhteita ja avata yhteyksiä muuhun Eurooppaan. Molempia aatesuuntia yhdisti ajatus, että Suomi voi nousta tasavertaiseksi kansaksi kansakuntien joukkoon vain kulttuurin avulla. 1920-luvulla Suomi koki myös voimakkaan taloudellisen nousukauden, koska metsäteollisuuden tuotteet kävivät hyvin kaupaksi. Elintason nousu vahvisti myös kulttuurielämää. Kirjallisuudessa astui esille modernistien sukupolvi ja uudet aikakauslehdet avarsivat suomalsiten maailmankuvaa. Itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmenten kulttuuri-ilmapiiriä tutkinut tietokirjailija Pekka Valtonen näkee sotien välisen ajan kulttuuririntamissa yhtäläisyyksiä nykyajan kanssa. 1900-luvun alussa kansallismieliset olivat sitä mieltä, että suomalainen kulttuuri voi olla vahva vain jos se puhtaana ulkomaisista vaikutteista. Sen sijaan kosmopoliittien mielestä kansainväliset kontaktit rikastaisivat kulttuuriamme. Samanlaisilla argumenteilla käydään kulttuurikeskustelua vielä tänäkin päivänä.

1800-luvun jälkipuolella moni asia Suomessa muuttui . Nälkävuodet 1860-luvulla johtivat moniin uudistuksiin ja vuosisadan lopulla kehitys kiihtyi monella alalla. Suomi oli pitkään jakaantuneena kahteen erilaiseen kulttuuriin joiden raja noudatteli väljästi Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Raja oli muun muassa leipäkulttuureissa. Lännessä syötiin kuivaa leipää ja idässä syötiin pehmeää leipää. 1800-luvun säätyläiset pitivät suomalaista rahvasta usein takapajuisena ja ennakkoluuloisena. Esimerkiksi savupirteistä ja kaskiviljelystä luovuttiin varsin myöhään. Suomalaisten elinolosuhteita tutkinut filosofian tohtori Ulla Koskinen ymmärtää entisten sukupolvien muutosvastarintaa. Kovassa ilmastossa ja köyhissä oloissa uusien tapojen ja viljelymenetelmien omaksuminen oli aina suuri riski, joka saattoi johtaa katastrofiin. Tavallisen elinolosuhteet ennen 1800-luvun lopun teollistumista olivat Suomessa todella kovat. Nälkä oli alituinen uhka muulloinkin kuin suurina nälkävuosina. Huonoja satoja tuli tuon tuosta ja usein normaalina satovuotenakin piti turvautua pettuleipään. Tilattoman väestön elinolot olivat 1800-luvulla niin huonot, että raskas ja epäterveellinen tehdastyökin nähtiin parannuksena. Jopa lapsityövoiman käyttöä tehtaissa perusteltiin sillä, että työ takasi lapsille ruoan, toisin kuin maatyö.

Tutkimuksen mukaan ihminen voisi elää täydellisen ihanteellisissa olosuhteissa jopa 160 vuotta. Ikuinen elämä ei kuitenkaan ole ihmiselle mahdollista, sillä solujen rappeutuminen on koodattu jo ihmisen ja useimpien muidenkin eläinten geeneihin. Kuoleminen alkaa jo syntymästä. Miksi vanhenemme ja kuolemme? Kuinka evoluutio ohjaa elämän pituutta? Trondheimin yliopiston väitöskirjatutkija Marja Katajavuori on perehtynyt sekä yksilötason että kokonaisten sivilisaatioiden elinkaariin ja niiden lainalaisuuksiin. Katajavuori pohtii myös sitä, onko ihmisen tapa käyttää luonnonvaroja holtittomasti aivan lajityypillinen ominaisuus. Resurssien ylikulutusta tavataan myös muilla eliölajeilla.

Aiemmin ajateltiin että nauru on yksin ihmisen ominaisuus. Nykytutkimuksen valossa näyttää kuitenkin siltä että myös jotkin eläimet osaavat myös nauraa. Tutkijatohtori Jarno Hietalahti on perehtynyt huumorin olemukseen ja filosofiaan. Naurun ja huumorin alkuperää ja merkitystä on pohdittu jo antiikin filosofeista lähtien. 1600-luvun filosofi Thomas Hobbes määritteli, että nauru on merkki äkillisestä ylemmyyden tunteesta, jota me tunnemme heikompaa kohdetta kohtaan. Nauru liittyy Hobbesin mukaan siis valta-hierarkiaan. Sigmund Freud selitti huumoria huojennusteoriansa avulla. Freudin mukaan ihminen kamppailee jatkuvasti intohimojensa ja sivistyksen ristipaineissa. Tähän paineeseen voi huumori tuoda aika ajoin vapautuksen, joka purkautuu nauruna. Nykyään useimmat huumorin tutkijat lähtevät liikkeelle yhteensopimattomuusteorioista. Meillä on oletuksia siitä, miten asiat menevät ja kun ne eivät menekään ennakko-odotusten mukaisesti, muodostuu ristiriita, josta huumori kumpuaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi se kun mies pukeutuu naiseksi tai kun eläin käyttäytyy kuin ihminen. Huumori on ollut hyvin olennainen osa ihmisyyttä pitkin historiaa eikä ihminen ei halua luopua siitä edes ääriolosuhteissa. Siksi huumori elää jopa diktatuureissa tai keskitysleireillä.

Pohjoiset maat alkoivat jo 1600-luvulta lähtien suuntautua Atlantin kautta Amerikkaan, Afrikkaan ja muille kaukaisille alueille. Tämä varhainen globalisaatio syntyi siirtolaisuuden, kaupankäynnin ja myös tieteellisten tutkimusmatkojen kautta. Sen vaikutus oli merkittävä. Kaupan ja siirtolaisuuden mukana tuli uutta tietoa, uusia kulutustottumuksia ja myös uusia aatteita. Hollanti tuli 1600-luvulla mukaan siirtomaiden valloitukseen aiempien merimahtien, Portugalin ja Englannin rinnalle. Tämä innoitti myös Pohjoismaita, Ruotsia ja Tanskaa mukaan merentakaiseen kaupankäyntiin. Myös Ruotsi yritti luo itsestään siirtomaavaltaa. Se perusti Delawareen siirtokunnan ja nykyisen Ghanan rannikolle orjakaupan tukikohdan. Filosofian tohtori Lauri Tähtinen on tutkinut globalisaation aatehistoriaa ja Pohjoismaiden varhaisten suhteiden syntymistä kaukomaihin. Hän on Kalle Haatasen vieraana.

Propagandalla on kautta aikojen edistetty sekä hyviä että huonoja pyrkimyksiä. Nykyään propagandalla on yleisesti huono maine. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina, muistuttaa propagandan historiaa tutkinut Ville-Juhani Sutinen. Esimerkiksi sekä Neuvostoliitossa että Suomessa propaganda-sanalla oli neutraali merkitys aina toiseen maailmansotaan saakka. Natsi-Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto aiheuttivat sitten valtiolliselle propagandalle kielteisen maineen. Propagandalla on kautta historian ollut merkittävä rooli valtioiden syntymisessä ja vakiinnuttamisessa. Propagandan avulla on lietsottu vallankumouksia ja kun valta on saatu, on aloitettu kansalaisten integrointiin pyrkivä propaganda. Integraatiopropaganda on nykyvaltioissakin jatkuvasti meneillään. Se on usein näkymätöntä piilovaikuttamista johon kansalaiset totutetaan. Integraatiopropagandaan voidaan kuitenkin alkaa ujuttaa agitaatiopropagandan sisältöjä pikku hiljaa ja totuttaa tällä tavoin kansalaiset omaksumaan aivan uusia aatteita. Ville-Juhani Sutisen mukaan esimerkiksi Donald Trump toimii juuri näin. Integraatiopropanda onkin juuri meidän aikamme vaikutuskeino. Enää ei yleensä pyritä tekemään suuria vallankumouksia agitaation avulla vaan mielipiteitä muokataan väsytystaktiikalla integraaatiopropagandan keinoin.

Filosofian alkuperäisimpiä pyrkimyksiä on elää filosofian kautta hyvää elämää. Filosofia ei kuitenkaan tarjoa suoria ohjeita tai vinkkejä hyvään elämään, sanoo uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö akateeminen filosofiantutkimus voisi tarkastella oikeita elämän ongelmia. Pihlström on pohtinut moraalin merkitystä ihmiselämässä. Hänen mielestään moraalin olemusta voisi tarkastella siitä lähtökohdasta käsin, että miksi me emme yleensä pysty elämään omien moraalisten sääntöjemme mukaan. Miksi moraalin vaatimukset ovat niin ehdottomia ja loputtomia, että ihminen ei kykene niitä täyttämään? Tämän filosofisen ongelman teologinen vastine voisi olla perisynti. Moraalin paradoksi on siinä, että sillä ei ole perustaa. Ollakseen oikeata moraalia moraali ei voi alistua muille näkökulmille.

Neljä kuukautta sodan päättymisen jälkeen ensimmäinen neuvostoliittolainen kulttuurivaltuuskunta tuli Suomeen. Valtuuskunnan mukana tuli muun muassa Puna-armeijan kuoro, joka konsertoi Kansallisteatterissa ja Messuhallissa. Tästä alkoivat Suomen ja Neuvostoliiton väliset kulttuurisuhteet, joiden vaaliminen oli keskeinen osa maiden välistä uutta politiikkaa. Kulttuuri oli Neuvostoliitolle tärkeä propaganda-ase, jolla pyrittiin kääntämään entisen vihollismaan kansalaiset ystäviksi. Suomen ja Neuvostoliiton välisiä kulttuurisuhteita tutkinut Leena Sharma sanoo, että suurinta osaa kansasta tämä hymykampanja ei kuitenkaan koskaan vakuuttanut. Sitä kannattelivat etupäässä poliittinen eliitti, vasemmistolaiset kulttuuripiirit ja opportunistit, jotka haistoivat ystävyyspolitiikassa hyötymismahdollisuuksia. Kekkosen kaudella kulttuurisuhteissakin omaksuttiin vahva itsesensuuri. Taiteessa tai mediassa ei saanut arvostella Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli hyvin herkkähipiäinen ystävä, joka loukkaantui varovaisestakin kritiikistä. Niinpä suomalaiset omaksuivat idänsuhteissa liturgisen kielenkäytön. Ne jotka poikkesivat tästä linjasta, tuomittiin julkisesti.

Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on tutkinut 1800-luvun alun turkulaisten seksityöläisten elämää. Tuolloin suomalainen yhteiskunta ei suhtautunut seksin myyntiin yhtä moralistisesti kuin myöhempinä aikoina. Prostituution voimakas paheksunta alkoi vasta vuosisadan jälkipuoliskolla. Seksin myynti oli vähävaraiselle naiselle elinkeino muiden joukossa. Se oli laillista mutta sitä harjoittavien naisten piti käydä kerran kuussa poliisilaitoksen tarkatuksessa, sillä kuppa oli kansantauti. Toki seksityöllä elävien naisten vaarana oli usein saada irtolaisen status. Tällöin saattoi joutua pakkotyöhön köyhien kehruusaliin, jossa kova kuri ja ankarat elinolot. Suurin osa seksityöläisistä tuli köyhistä yhteiskuntaluokista mutta joukossa oli myös vauraammista oloista lähtöisin olevia naisia, jotka olivat onnettomien elämänkohtaloiden vuoksi ajautuneet köyhyyteen.

Psykopaatti on voimakas sana. Sitä voi käyttää loukkaavana terminä ja tautimäärityksenäkin se voi olla potilasta stigmatisoiva. Psykiatriassakin psykopatiaa on käytetty hyvin kirjavasti. Joskus sitä on käytetty jopa kaatoluokkana. Diagnoosissa saatetiin päätyä psykopatiaan kun mitään muutakaan sopivaa määritelmää ei ole löydetty. Suomessa luovuttiin psykopatian diagnosoinnista 1960-luvun lopussa. Historiantutkija Katariina Parhi on tutkinut psykopatiadiagnooseja eri vuosikymmeniltä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Erilaiset poltergeist-ilmiöt ovat tuttuja suomalaisessakin kansanperinteessä, vaikka ne ovat usein jääneet muun kertomaperinteen varjoon. Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa on runsaasti tarinoita, joissa kerrotaan, miten ilkeät tai ilkikuriset räyhähenget ovat pelotelleet ihmisiä liikuttelemalla ja rikkomalla esineitä, ääntelemällä mystisesti tai tekemällä muuta kiusaa. Suomessa yliluonnolliset ilmiöt liitettiin usein vanhaan uskomusperinteen hahmoihin, tonttuihin ja haltioihin. Mutta usein yliluonnolliset ilmiöt selitettiin myös kristinuskon mukaisesti pirun aikaansaannoksiksi. Kirkko kielsi jyrkästi olemasta yhteydessä piruun tai muihin henkiolentoihin, mutta tämä oppi meni Suomessa huonosti perille. Kun papit saarnasivat pirusta ja hänen monenkirjavista juonistaan, pirusta tuli samalla kansan mielissä mielenkiintoinen hahmo. Niinpä kansa uskoi, että tämän inhimillisen pirun kanssa saattoi tehdä liittoja ja sopimuksia ja parhaassa tapauksessa piruakin saattoi huijata. Itä-Suomessa tietäjäperinne eli paljon pitempään ja voimakkaampana kuin Länsi-Suomessa. Tietäjiä käytettiin räyhähenkien karkottajina mutta usein heitä epäiltiin myös outojen tapahtumien aiheuttajiksi. Räyhäävien henkien karkottajina käytettiin toki myös pappeja. Perinteentutkija Pasi Klemettinen on tutkinut Karjalan ja Suomen räyhähenkitarinoita. Hän on Kalle Haatasen haastateltavana.

Friedrich Nietzschen teos Näin puhui Zarathustra on monitulkintainen ja arvoituksellinen teos. Kirjan päähenkilö on persialainen profeetta Zarathustra, jonka opetuksien pohjalta on syntynyt zarathustralainen filosofia ja uskonto. Nietzsche tosin käyttää Zarathustran hahmoa hyvin vapaasti oman filosofiansa esittelyyn. Miten Nietzschen ajatukset ja filosofia avautuvat nykylukijalle? Nietzschen pääteoksesta keskustelevat Kalle Haatanen ja teoksen uuden suomennoksen tekijä kirjailija Jari Tammi.

Valokuvaaja Emma Vepsä liftasi yksin Moskovasta Afganistaniin. Vepsä halusi näyttää epäilijöille että maailma ei ole aivan niin vaarallinen paikka kuin mitä usein luullaan. Matkaa kertyi yli 7 000 kilometriä halki Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadzikistanin ja Uzbekistanin. Millaista on liftaajan matkanteko maissa, joita Suomessa pidetään epävakaina ja jopa vaarallisina? Millainen on peukalokyytiläisen maailmankuva? Emma Vepsä on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Sananvapauden merkitys alkoi kasvaa Euroopassa 1600-luvulla porvariston nousun myötä. Kauppiaiden ja käsityöläisten sujuva ammatinharjoitus vaati jossain määrin vapaata ilmaisun vapautta. Ruotsin suurvalta-aseman menetys 1700-luvun alussa johti kuninkaan vallan heikkenemiseen ja tämä loi edellytykset laajenevalle sananvapaudelle. Merkittävä virstanpylväs oli vuoden 1766 painovapauslaki, joka vapautti ennakkosensuurista kaiken paitsi uskonnolliset ja ulkomaiset painotuotteet. Laki toisin kumottiin muutaman vuoden päästä. Autonomian aikana sananvapauden rajat vaihtelivat suuresti sen mukaan kuinka vahva kulloinenkin tsaari oli ja kuinka vahva on Venäjän lainsäädännön yhtenäistämishalu oli. 1800-luvun loppua kohti suomalaisten sanomalehtien määrä kasvoi mutta samalla lisääntyivät myös sensuuritoimet. Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen on tutkinut Suomen sananvapauden kehitystä. Hän ei pidä nykyistä aikaa sananvapauden kannalta mitenkään erityisen poikkeuksellisena. Monet nykyaikana hämmästellyt ilmiöt ovat tuttuja historiasta. Sisällissodan aikana harrastettiin räikempää vihapuhetta kuin nykyään. Valelehdistöstä puhuttiin Saksassa jo 1800-luvulla. Someaikana uutta on se, että tavallisen kansalaisen mielipide tai kannanotto voi saada nopasti hyvn laajan yleisön.

Ensimmäisenä eurooppalaisena ihmesatuna pidetään Apuleiuksen teokseen Kultainen aasi sisältyvää tarinaa Cupido ja Psykhe. Teos kirjoitettiin 100-luvulla. Satu kertoo siitä, miten kaunis Psykhe joutuu voittamaan monia vastoinkäymisiä saadakseen komean Cupidon omakseen. Antiikin satujen hahmot olivat joko jumalia tai eläimiä. Keskiajalla satujen hahmoiksi nousivat taas haltijat, pirut ja peikot. Eurooppalaisen sadun perinteessä näkyy selvästi yhteiskunnan patriarkaalisuus, sanoo Helsingin yliopiston folkloristiikan professori emerita Satu Apo. Tämä näkyy muun muassa siinä, että naisen arvo on erityisesti hänen kauneudessaan. Usein toistuvat ilkeiden sisarusten tai pahan äitipuolen teemat korostavat naisellista pahuutta. Lähes kaikki satukirjailijat olivat miehiä ja se näkyy satujen arvomaailmassa. Erikoinen poikkeus on satu Kaunottaresta ja hirviöstä, joka on naisten kirjoittama. Sadun kaunotar Belle on aktiivinen nainen, joka uskaltaa tehdä omia valintoja. Kautta aikojen saduilla on ollut monta eri päämäärää. Iltapuhteen huvituksen ohella sadut ovat välittäneet sekä yhteisöjen arvoja että myös poliittisia kannanottoja. Satujen kautta voitiin tehdä pilkkaa aatelisista, kirkonmiehistä ja jopa kuninkaista. Grimmin veljesten sadut pönkittivät nousevaa saksalaista idealismia ja nationalismia. Grimmit väittivät, että heidän satunsa perustuivat saksalaiseen suulliseen kerrontaperinteeseen vaikka tosiasiassa heidän saduissaankin oli muista kielistä käännettyjä tarinoita.

Populismilla tarkoitetaan tavallisimmin poliittista aatetta tai liikettä , joka rakentaa kuvaa väheksytystä tai unohdetusta kansasta, jonka eliitti on unohtanut tai jota eliitti ei ota päätöksenteossa huomioon. Populistiset liikkeet syntyvät usein jonkinlaisesta taloudellisesta tai poliittisesta kriisistä, jolloin ihmiset menettävät uskoaan poliittiseen järjestelmään tai puolueisiin. Ensimmäiset modernit populistiset liikkeet syntyivät USA:ssa ja Venäjällä 1800-luvulla, sanoo akatemiatutkija Juha Herkman. Näitä olivat muun muassa USA:n Kansanpuolue ja Venäjän narodnikit. Varhaiseen populismiin liittyi usein maaseudun ihannointi ja maaseutuväestön oikeuksien ajaminen ja kaupunkilaiseliitin vastustaminen. Ajatuksena oli, että kaupungin eliitti on vieraantuntu oikeasta, luonnollisesta elämäntavasta. Nykyajan populismi sen sijaan pyrkii usein kyseenalaistamaan asiantuntijavallan. Asiantuntijaeliitti sanelee yhteiskunnan kehityksen suunnan ja kansa joutuu tottelemaan. Sosiaalinen media mahdollistaa vaihtoehtoisen informaation levittämisen tehokkaasti. Populismiin liittyy usein myös voimakas vastakkainasettelu sekä uhka- ja viholliskuvien rakentaminen. Juha Herkman toteaa, että populismi ei kuitenkaan ole vain populististen liikkeiden ominaisuus. Populistisia keinoja käyttävät hyvin monet puolueet ja poliitikot. Viime vuosikyymeninä popuolismista on tullut merkittävä polittinen voimatekijä. Esimerkiksi Turkissa, Puolassa ja U nkarissa populistisina kansanliikkeenä aloittanet puolueet ovat päässeet sellaisenn valta-asemaan, että ne ovat pystyneet murtamaan perinteisiä demokraattisia rakenteita. Akatemiatutkija Juha Herkman on perehtynyt populismin historiaan ja kehitykseen. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Seneca (n. 4 eaa. – 65 jaa) oli roomalainen valtiomies, opettaja ja stoalainen filosofi. Teoksissaan Seneca pohti muun muassa onnellisuutta, elämän tarkoitusta ja ihmisen suhdetta omaan kuolevaisuutensa. Teologian tohtori Juhana Torkki on suomentanut Senecan teoksen ”Elämän lyhyydestä.” Torkki sanoo, että hämmästyttävää Senecan teksteissä on niiden ajankohtaisuus. Ne puhuttelevat hyvin syvästi myös nykyajan ihmistä. Elämän lyhyydestä –teoksessa Seneca toteaa, että aika on ihmisen arvokkain omaisuus ja siksi se pitäisi osata käyttää mahdollisimman hyvin. Senecan mielestä onnellisen elämän ainekset syntyvät elämän ihmeiden uteliaasta tarkastelusta ja oppimisesta, aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnan toimintoihin sekä itsensä hemmottelusta ja nautiskelusta. Senecan mielestä nautiskelu elämän päämääränä on kuitenkin huonoin valinta. Senecan mielestä ihmisen kannattaa ottaa aikansa hallinta omiin käsiinsä, eikä aikaa pidä tuhlata muiden sanelemiin tarkoituksiin. Oman aikansa roomalaisten ihmisten tapa torjua ajatukset kuolemasta ärsytti Senecaa. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen pitäisi joka päivä muistaa kuolevaisuutensa koska se kirkastaa elämän arvon ja merkityksen.

Yksi sitkeimmistä feminismiin liittyvistä uskomuksista on se, että feministit vihaavat miehiä, sanoo kirjailija Eveliina Talvitie. Talvitie arvelee, että tätä myyttiä pidetään yllä, koska se tehokas keskustelun tyrehdyttäjä. Argumenttina sen kuitenkin huono, koska pelkästään vihan avulla on nykypäivänä vaikea vaikuttaa yhteiskuntaan. Eveliina Talvitie korostaa, että feminismin tavoitteena on yksinkertaisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta. Täydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on kuitenkin joskus otettava käyttöön ikäviltäkin tuntuvia keinoja, kuten sukupuolikiintiöt. Toinen sitkeä feminismiin liitetty myytti on ”ovenavaamismyytti”. Jotkut miehet uskovat, että feminismi hävittää maailmasta herrasmiesmäiset hyvät tavat ja kohteliaisuuden kun tasa-arvosyistä mies ei voi enää edes avata ovea naiselle. Eveliina Talvitien mielestä tämä on absurdi väite, jonka perimmäinen tavoite on vain tappaa keskustelu tasa-arvosta. Feminismiin liitettyjä harhakäsityksiä tutkinut Talvitie ei kuitenkaan ihmettele sitä, että monet pitävät feministejä ilottomina tiukkapipoina. Feminismi on kuitenkin vallankumouksellinen liike, ja asioiden muuttaminen vaatii sitä, että pieniäkin epäkohtia otetaan esille. On tarpeen tarkkailla koko ajan missä seksismi ja epäoikeudenmukaisuus pesii. -Ehkä feministien pitäisi olla enemmän iloisia ja ylpeitä tiukkapipoja.

Valtioiden harjoittama tiedustelu on yhtä vanha ilmiö kuin valtiokin. Jo faaraoiden Egypti ja antiikin Kreikka ja Rooma harjoittivat tiedustelua. 1900-luvun alusta lähtien tiedustelu on kokenut monta murrosta. Lennättimen keksiminen moninkertaisti tiedustelutiedon määrän ja olennaisen tiedon seulominen tietotulvasta tuli entistä tärkeämmäksi. Maailmansotien aikana tiedustelun menetelmät kehittyivät merkittävästi ja tiedustelulla oli suuri vaikutus jopa sotatapahtumien lopputuloksiin. Toisen maailmansodan jälkeen tiedustelun päämäärät ovat muuttuneet etenkin länsimaissa. Kun ennen hallitsija pyrki tiedustelun kautta säilyttämään oman valtansa, niin nykyään valtiollisen tiedustelun ensisijaisena tavoitteena on taata kansalaisten turvallisuus sekä ihmisoikeuksien ja demokratian toteutuminen. Rikoskomisario Mikko Porvali on perehtynyt tiedustelun värikkääseen historiaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Helsingin Sanomien omistajilla Eljas ja Aatos Erkolla olivat vahvat suhteet USA:han ja Englantiin. Myös poliittisesti Erkot olivat vahvasti suuntautuneita länteen ja läntisiin arvoihin. Kuitenkin kylmän sodan aikana Erkot joutuivat sovittamaan maailmankuvansa Kekkosen ajan realiteetteihin. Vuoden 1956 presidentin vaalien alla Eljas Erkko vastusti Kekkosta ja tämä antipatia näkyi Helsingin Sanomien sivuilla. Eljas Erkko halusi vähentää Neuvostoliiton vaikutusta julkaisemalla Helsingin Sanomissa läntisten uutistoimistojen uutisia. Erkko toi Suomeen myös Valitut Palat ja Aku Ankan. Vaaran vuosina Helsingin Sanomat ei arvostellut suoraan Neuvostoliittoa mutta muista itäblokin maista saatettiin kirjoittaa hyvin kriittisesti. Filosofian tohtori Aleksi Mainio on tutkinut Erkon dynastian suhdetta Suomen politiikkaan ja sen vaikutusta suomalaiseen mediaan. Toimittajana on Kalle Haatanen.

Kotirintaman työvoimapula ja vaikea elintarviketilanne pakottivat Suomen jatkosodan aikana siirtämään tuhansia venäläisiä sotavankeja töihin maatiloille. Vangeille tällainen komennus oli yleensä onnenpotku. Maataloissa olot olivat inhimillisemmät kuin vankileirillä ja siellä sai kunnon ruokaa. Vaikka valvovat viranomaiset antoivat tiukkoja ohjeita vankien kohtelusta, suhtautuivat isäntäperheet vankeihin mutkattomasti. Joskus vangista tuli lähes perheenjäsen tai jopa rakastettu. Sodan loputtua monessa perheessä yritettiin anoa, että tuttu vanki saisi jäädä Suomeen. Ira Vihreälehto on tutkinut suomalaisten ja maatöihin sijoitettujen sotavankien suhteita. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Oikeudenmukaisuuden tarpeesta ollaan yleensä yhtä mieltä. Mutta kun ruvetaan määrittelemään, mitä oikeudenmukaisuus on, törmätään nopeasti hyvin erilaisiin käsityksiin. Yhdelle oikeudenmukaisuus tarkoittaa ehdotonta yksityisomaisuuden suojaa, toiselle taas laajaa yhteisvastuuta. Viime aikoina Suomessakin oikeudenmukaisuuden moninaisuus on tullut esille aina kun on keskusteltu siitä, millainen nykyajan hyvinvointivaltion tulisi olla. Aalto yliopiston johtamisen filosofian professori Matti Häyry on pohtinut oikeudenmukaisuuden ja liberalismin suhdetta. Jos oikeudenmukaisuuden nimissä suhtaudutaan suvaitsevasti esimerkiksi toisiin uskontoihin niin pitääkö hyväksyä myös toisten vapautta rajoittamaan pyrkivät uskonnot? Kalle Haatasen ohjelmassa pohditaan oikeudenmukaisuuden ominaispiirteitä ja vapauden ja oikeudenmukaisuuden vaikeaa suhdetta.

Sosiologi Erving Goffmanin mukaan sosiaalinen kanssakäyminen on esittämistä. Me esitämme itseämme eri tavoin eri tilanteissa yhteiskunnan näyttämöillä. Me yritämme saada aikaan hyvä vaikutelma, jotta saisimme edistettyä pyrkimyksiämme. Yhteiskuntatieteiden tohtori Sari Kuusela on sitä mieltä, että työyhteisön tilaa ja rakennetta voi tutkia dramaturgian keinoin. Jokaisessa työyhteisössä syntyy jatkuvasti lukuisia tarinoita, jotka kertovat paljon siitä, miten yhteisö voi ja mihin suuntaan se on kehittymässä. Me jäsennämme maailmaa tarinoiden ja kertomusten kautta ja jaamme mielellämme näitä tarinoita muille. Klassisten tarinoiden roolit toistuvat usein myös työyhteisöjen sisäisissä tarinoissa. Jokaisella yhteisöllä on omat sankarinsa, auttajansa ja vastustajansa ja on voittajia ja häviäjiä. Sari Kuusela on työelämän ja johtamisen asiantuntija. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomalaisen tiedepolitiikan arvomaailma on ollut viime vuosien ajan murroksessa, sanoo Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Sari Kivistö. Nykyään korostetaan dynaamisuutta ja ketteryyttä ja yliopistolaitosta pidetään vanhanaikaisena. Kuitenkin monet tutkimuksen prosessit ovat väistämättä hitaista ja tieteen vaikutustakin voimaan usein arvioida vain pitkällä aikavälillä. Varsinkin humanististen aineiden ominaispiirre on se, että niissä tavoitellaan tietoa ja totuutta itsearvoisina eikä välttämättä pyritä ratkaisemaan ongelmia. Kaikkea tutkimusta ei voi tuotteistaa. Kivistön mukaan tutkijoiden tulee osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun mutta heidän pitää osallistua siihen kriittisesti ja omilla ehdoillaan. Nykyajan tiedepolitiikka pyrkii moniin tavoin rajoittamaan akateemista vapautta. Tieteeltäkin vaaditaan tiukkaa profiloitumista, brändäämistä ja painopisteiden hakemista. Tämä kaventaa tutkimuksen moninaisuutta ja rikkautta. Kirjallisuuden tutkija Sari Kivistö on pohtinut akateemisen sivistyksen perusluonnetta, merkitystä ja arvoa sekä Suomen tiedepoltiikkaa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomalaisten enemmistö haluaisi kuolla kotonaan. Tämä toive ei useinkaan toteudu, sillä suurin osa suomalasista kuolee nykyään hoitolaitoksessa. Terho-kodin lääkäri Juha Hänninen sanoo, että monikaan ei kuitenkaan tiedä oikeasti, mitä kotona kuoleminen merkitsee. Usein voi olla niin, kuolevan viime toiveet ja tarpeet voidaan paremmin toteuttaa asiantuntevassa hoitolaitoksessa. Työskentely kuoleman läheisyydessä saattaa muuttaa ihmisen näkökulmaa elämään, pitkään saattohoitotyötä tehnyt Juha Hänninen pohtii. Kuolevat ihmiset ovat usein mukavia. He puhuvat tärkeistä asioista ja haluavat selvittää asioita. Pienet, mitättömät asiat menettävät silloin merkityksensä. Juha Hänninen on nähnyt monta kuolemaa ja hän pohtinut kuolemaa monelta eri näkökannalta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kun Minna Eväsoja opetteli japanilaista kalligrafiaa, hän joutui tekemään pelkää suoraa viivaa kuusi kuukautta. Japanilaisessa kulttuurissa muoto on hyvin tärkeä. Kun ihminen osaa tehdä muodon mahdollisimman täydellisesti niin se samalla myös vapauttaa mielen. Saman kuvion ja liikkeen loputonta toistamista ei Japanissa pidetä luovuutta tai yksilöllisyyttä kahlitsevana toimintona. Oma persoonallisuus tulee lopulta kuitenkin tiukan klassisen muodon läpi. Tämä ajattelu sisältyy paitsi kalligrafiaan myös muihin klassisiin japanilaisiin taidemuotoihin, muun muassa teetaiteeseen. Japanissa estetiiikka ja filosofia kulkevat käsi kädessä. Estetiikka, filosofia ja myös taidehistoria limittyvät toisiinsa. Myös uskonnolla merkittävä rooli tässä yhteydessä. Japanilainen käsitys opetuksesta ja oppimisesta poikkeaa länsimaisesta pedagogiikasta. Opettajat ovat hyvin tärkeitä auktoriteetteja mutta silti opettaja on parhaimmillaankin vain suunnannäyttäjä. Oppilaan on itse löydettävä ja sisäistettävä oikea tieto. Tärkeämpää kuin itse tieto on se, että ymmärtää oma tietämyksensä rajat. Tärkeää on siis tietää, mitä ei vielä tiedä. Oppiminen on lopulta tutkimusmatka minuuteen. Filosofian tohtori Minna Eväsoja on perehtynyt japanilaiseen filosodiaan ja klassisiin taiteisiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Arjen ja mikrohistorian tutkimus on suosittu tutkimussuunta tällä hetkellä myös antiikin tutkimuksessa. Antiikin Rooman ajan kirjallisista lähteistä voi löytää vieläkin uutta tietoa esimerkiksi perhesuhteista, kansalaisten moraalikäsityksistä ja tapakulttuurista. Filosofian tohtori Jussi Rantala on perehtynyt antiikin Rooman valta- ja moraalikäsityksiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana. Antiikin Rooman perheissä isällä oli vahva rooli. Isä oli perheen juridinen pää ja pojat yleensä seurasivat isäänsä virkauralla. Naisten tehtävänä oli huolehtia kotitaloudesta eikä heillä ollut juuri mahdollisuuksia toimia julkisessa elämässä. Vain uskonnollisissa riiteissä naisilla on omat roolinsa. Tytöt naitettiin hyvin nuorina, jopa 12-vuotiaina. Roomalaista perhe-elämää leimasi sekin, että hyvin usein lapset kokivat jo pieninä vanhempiensa kuoleman, koska eliniät olivat lyhyitä. Rooman aikana orjien asema saattoi vaihdella hyvin paljon. Suurin osa orjista oli hyvin alistetussa asemassa ja heidän kohtelunsa oli huonoa. Oppineet orjat saattoivat päästä hyviin asemiin, esimerksiksi kotiopettajiksi. Tällöin heitä saatettiin pitää jopa perhenjäseninä. Vaurastunut orja saattoi jopa ostaa itsensä vapaaksi. Antiikissa seksuaalisuus käsitettiin aivan eri tavoin kuin meidän aikanamme. Miesten väliset seksisuhteet olivat yleisiä eikä niitä pidetty mitenkään erityisenä seksuaalisena suuntatuneisuutena. Seksi oli vapaille miehille yhtä arkinen asia kuin ruoka tai juoma.

Addiktioissa ristiriitaista on se, että ihminen voi toistaa sellaistakin toimintaa, joka ei tuota enää mielihyvää. Se johtuu siitä että motivaatio ja mielihyvä eivät mene ihmisen aivoissa samaa reittiä. Uhkapelin pelaajalle jokaisesta voitosta jää muistijälki. Tämä muistijälki synnyttää motivaation toistaa pelaamista pitkään senkin jälkeen kun viimeinen mielihyvää tuottanut voitto on tullut. Peliongelmaisen ja nettideittailuun addiktoituneen ihmisen riippuvuusmekanismit muistuttavat toisiaan. Tiedetoimittaja Antti Kivimäki vertaa addiktoitumista metsästykseen. Motivaatio pelaamiseen tai nettideittailuun pysyy yllä, koska toimintaa liittyy ennustettava yllätys. Pelaaja tai seuraa etsivä nettideittaaja uskoo, että joskus voitto tai etsitty sydänystävä osuu väistämättä kohdalle, vaikka osuman ajankohtaa ei voi ennustaa. Tämä virittää ihmisen saman tyyppiseen odotuksen tilaan kuin saalista odottavalla metsästäjällä. Addiktoitunut uhkapeluri ei tarvitse aina edes voittoa pelihimon ylläpitämiseksi. Myös läheltä piti – tilanteet ruokkivat addiktiota tehokkaasti. Esimerkiksi jos hedelmäpelissä voittorivi näyttää jäävän vain yhden kynnyksen päähän niin tämäkin kannustaa addiktoitunutta yrittämään uudelleen. Peliaddiktioihin liittyy aina myös illuusio pelin hallinnasta. Peliautomaattien pelaajilla on monia kikkoja, joilla pelaaja uskoo voivansa vaikuttaa koneen toimintaan.

Vapaussota on huono nimitys vuoden 1918 tapahtumille, sanoo poliittisen historian professori Seppo Hentilä. Mannerheimin johdolla tehty venäläisen sotaväen aseista riisuminen kävi varsin helposti eikä juuri aiheuttanut aseellista vastarintaa. Niinpä tätä episodia ei oikein voi kutsua sodaksi. Vapaussota-termi sopii huonosti kuvaamaan myöskään punakapinaa, sillä sosialidemokraatit olivat olleet koko ajan aivan yhtä tiekasti Suomen valtiollisen itsenäisyyden kannalla kuin porvarilliset puolueet. Vapaussota oli Hentilän mukaan keinotekoinen nimitys, joka ei kuvaa todellisia tapahtumia. Venäläisten aseistariisuminen ja punakapina olivat itse asiassa kaksi aivan erillistä tapahtumaa. Sodan jälkeen tilanne Suomessa oli ambivalenttinen. Toisaalta punaisia pidettiin pitkään vankileireillä eikä punaisten omaisten annettu edes surra vainajiaan. Toisaalta toteutettiin myös sosialistien vaatimia uudistuksia. Tampereella oli jo vuosi taistelujen jälkeen kaupunginvaltuustossa yksikertainen enemmistö. Ja saman aikaan otettiin käyttöön kahdeksantuntinen työpäivä ja torpparien vapauttamisohjelma. Historian poliittinen muisti on aina ollut valikoiva. Historian tapahtumia tulkitaan aina käsillä olevan ajan poliittista ja ideologista taustaa vasten.

Tampereen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Eeva Luhtakallio on tutkinut suomalaista lähiöelämää ongelmalähiöiksi leimatuissa lähiöissä. Alempien tuloluokkien asuttamissa lähiöissä äänestysaktiivisuus on heikompaa kuin muunlaisissa kaupunginosissa. Näissä lähiöissä politiikkaan ja puolueisiin ollaan usein pettyneitä. Monella on selvästi yhteiskuntaan kuulumattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne. Jopa työssäkäyvillä ja aktiivisilla ihmisillä on usein se peruskokemus, että yhteiskunta on jossain todella kaukana ja sen missään tapauksessa aja minun etujani. Usein epäluulot yhteiskuntaa kohtaan on opittu jo vanhemmilta, jotka myös ovat kokeneet tulleensa syrjityiksi. Eeva Luhtakallio on sitä mieltä, että lähiödemokratian kehityshankkeissa on usein epäonnistuttu. Lähiöissä on toteutettu monenlaisia osallistamisprojekteja, mutta usein niistä ei ole jäänyt asukkaille mitään konkreettista hyötyä. Kaupunkien lähiöhankkeet jakavat usein ihmiset kahteen eri kategoriaan: toimijoihin ja asukkaisiin. Toimijat ovat virkamiehiä ja järjestöaktiiveja ja asukkaat ovat toiminnan passiivisia kohteita. Usein lähiöhankkeiden vetäjät eivät edes asu kohdelähiössä. Usein hankkeet kaatuvat jo siihen että virkamiehet ja asukkaat eivät puhu samaa kieltä eivätkä ymmärrä toisiaan. Luhtakallion mielestä lähiödemokratia voi toteutua vain jos asukkaat tuntevat olevansa arvostettuja ja tulevansa aidosti kuulluiksi.

Jatkosodan aikana Suomessa tapahtui asioita, joita ei olisi voinut tapahtua missään muualla. Suomen juutalaiset taistelivat saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan ja kolme heistä palkittiin jopa saksalaisten Rautaristillä. Saksalaisia ja juutalaisia oli jopa samoilla rintamaosuuksilla. Myös ystävyyssuhteita syntyi, koska monet juutalaiset osasivat saksaa. Tietokirjailija John Simon sanoo, että Suomen juutalaisen yhteisön syntykin on erikoinen. Suomi on ainoa maa, johon juutalaisyhteisö ei syntynyt vainojen aiheuttaman pakolaisuuden seurauksena vaan juutalaiset saapuivat Suomeen Venäjän armeijan sotilaina. Aleksanteri II antoi luvan Venäjän armeijan Suomeen sijoitetuille sotilaille luvan asettua Suomeen pysyvästi. Suurimmat juutalaisyhteisöt syntyivätkin varuskuntakaupunkeihin mm. Helsinkiin, Viipuriin ja Turkuun. Tosin Suomen kansalaisuuksia juutalaisille alettiin myöntää vasta 1920-luvulla. Suomen juutalaiset olivat ammatiltaan useimmiten räätäleitä tai kauppiaita. Vaikka 1930-luvulla Suomessakin tapahtui äärioikeiston nousu, ei antisemitismi saanut merkittävää vaikutusvaltaa politiikassa. Sodan puhjettua Suomen juutalaiset lähtivät epäröimättä taistelemaan Suomen puolesta. John Simonin mielestä tämä oli ymmärrettävää, sillä he olivat jo hyvin lujasti integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Toisaalta sotaan lähtö oli myös pakko. Jos juutalaiset olisivat kieltäytyneet taistelemasta, olisi koko yhteisö leimattu epäluotettaviksi. Tietokirjailija John Simon on tutkinut Suomen juutalaisten vaiheita sota-aikana. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Uusi teknologia ja sosiaalinen media ovat vähentäneet nuorten tekemiä rikoksia, sanoo Helsingin yliopiston kriminologian yliopistonlehtori Matti Näsi. Viimeisten neljän vuoden aikana nuorisorikollisuus on suorastaan romahtanut. Nuorten asenteissa on tapahtunut suuri muutos. Sosiaalinen kontrolli on tullut voimakkaammaksi. Nuoret eivät enää hyväksy tovereidensa rikollista käyttäytymistä. Oma vaikutuksensa on myös sillä, että nuoret ovat enemmän kotona ja seurustelevat toisensa kanssa sosiaalisessa mediassa eivätkä enää liiku niin paljon ulkona. Ja sosiaalisessa mediassa halutaan näyttää terveiltä ja kunnollisilta. Näsi uskoo, että tämä kehitys vaikuttaa myös siihen, että rikosten väheneminen jatkuu tulevaisuudessakin. Jos nuoret eivät tee rikoksia nuoruudessa, he eivät tee niitä todennäköisesti myöskään aikuisiässä. Yliopistonlehtori Matti Näsi on tutkinut rikollisuuden muutostrendejä. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomessa toimi useita äärioikeistolaisia ryhmittymiä. Kylmän sodan aikaisille ryhmille oli ominaista, että ne olivat leimallisesti kommunismin vastaisia. Toinen liikkeelle paneva voima oli Kekkos-vastaisuus. Vaikka ryhmiä oli lukumäärältään paljon, ne olivat yleensä pieniä eivätkä ne saaneet aikaan kovin näkyvää toimintaa. Siitä huolimatta viranomaiset suhtautuivat niihin vakavasti varsinkin silloin kun niiden toiminnan katsottiin vaarantavan suhteet Neuvostoliittoon. Vakavimpia rikoksia olivat tuhotyöt kommunistisia kirjapainoja vastaan, joista langetettiin jopa vankeusrangaistuksia. Äärioikeistoryhmät saivat jo 1950-luvulla vaikutteita myös ulkomailta. Yksi innoittaja oli Ruotsissa perustettu natsihenkinen Nordiska rikspartiet, jolla oli yhteyksiä Suomeen. Puolueelle perustettiin Suomeen jopa haaraosasto 1970-luvulla. Tähän aikaa Suomen äärioikeiston retoriikkaan tuli yhä enemmän natsipainotuksia, ja lentolehtisissä voitiin levittää muun muassa rotuoppia. Suurimpia ryhmiä oli Lahdessa perustettu Isänmaallinen yhtenäisyysseura, jolla oli paikallisosastoja ympäri Suomea ja satoja jäseniä. Merkittävä hahmo 1970-luvulla oli Pekka Siitoin, joka käytti avoimesti hakaristitunnuksia ja järjesti julkisia natsimarsseja. Kuitenkin Suomen ääriryhmiä leimasi varsin hatara ideologinen pohdinta ja heikko teorian hallinta. Tutkijatohtori Tommi Kotonen on tutkinut sodan jälkeen syntyneitä äärioikeistoryhmiä. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomen historiassa on ollut perinne, jossa sodan johtajia ei käsitellä kriittisesti, sanoo dosentti Lasse Laaksonen. Yleensä sodan johdon henkilökohtaiset ongelmat ja alkoholismi on aina selitetty parhain päin. Dosentti Lasse Laaksonen on tutkinut armeijan ylimmän johdon alkoholinkäyttöä itsenäisyyden alusta jatkosotaan saakka. Itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmeninä Suomen armeijan upseeristossa oli hyvin ristiriitainen suhde alkoholiin. Armeijan johdossa oli täysraittiita upseereita, jotka olisivat halunneet kitkeä kaiken juomisen armeijan piiristä ja toisaalta oli upseereita, joiden mielestä viina kuului upseerielämään. 1920-luvulla oli upseerien erilaiset suhteet alkoholiin haittasivat jopa armeijan kehittämistä, koska eri leirien upseerit eivät kerta kaikkiaan tulleet toisien kanssa toimeen. Ristiriitoja tuli muun muassa 1920-luvulla armeijan johdossa oli raivoraitis Karl Wilkama ja suojeluskunnan johdossa ahkerasti juopotteleva Lauri Malmberg. Sodan aikana Mannerheim suhtautui upseereiden juopotteluun kahtalaisesti. Suosikit saivat anteeksi juopottelua, muut eivät. Esimerkiksi Mannerheim ei puuttunut kenraaliluutnantti Airon juopotteluun, koska Airo muuten suoriutui tehtävistään.

Nälänhätien perimmäinen syy ei ole luonnon olosuhteissa tai luonnonmullistuksissa, sanoo taloushistorian tutkija Miikka Voutilainen. Nälänhädän syntymiseen ovat aina vaikuttaneet myös taloudelliset olosuhteet ja harjoitettu politiikka. Voutilaisen mukaan suurin osa nälänhädistä on poliittisten toimijoiden aiheuttamia. Näyttää kuitenkin siltä , että ihmiskunta on myös oppinut ruokakriiseistä jotakin. Absoluuttinen köyhyys on viime vuosikymmeninä selvästi hävinnyt ja maailman köyhimmilläkin menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan ennen. Esimerkiksi valtavan Live Aid –liikkeen synnyttämän Etiopian 1980-luvun nälänhädän kaltaista katastrofia ei sittemmin ole tullut. Teollistuminen on kiistatta parantanut maailman ruokaturvaa vaikka vieläkin joissakin maissa on suuri aliravitsemusongelma. Tärkeä kysymys on myös se, osataanko nälkäongelma vieläkään ratkaista kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Miikka Voutilaisen mukaan on kiistatonta, että diktatuureissa eliitti käyttää kehitysapua hyväkseen ja avulla saatetaan jopa pönkittää diktatuurin säilymistä. Mutta silloin pitää kysyä, kannattako tämä hinta maksaa siitä, että pelastetaan köyhät ihmiset, jotka eivät mitenkään ole syypäitä köyhyyteensä.

Geenitutkimus on avannut sukututkimukseen aivan uusia mullistavia näköaloja. Geenitesteillä voidaan selvittää, mistä kaikkialta meidän esivanhempiamme löytyy. Suomaisiltakin löytynyt yhteisiä geneettisiä juuria esimerkiksi Amerikan tai Siperian alkuperäisväestön kanssa. Filosofian tohtori Marja Pirttivaara on perehtynyt geenitutkimukseen ja sen soveltamiseen sukututkimuksessa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Nykyään kuulee paljon valitusta siitä, että elämme itsekkyyden aikaa, sanoo kirjailija Jukka Koskelainen. Koskelainen on tutkinut itsekkyyden käsitettä filosofiassa eri aikakausina. Koskelainen on sitä mieltä, että itsekkyys on vapauden hinta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime aikoina tullut esiin kannanottoja, joissa myös puolustetaan itsekkyyttä. Esimerkiksi amerikkalaisen libertaarikirjailijan Ayn Randin ideologia on saanut myös Suomessa omat kannattajansa. Randin mukaan yksilöllä on velvollisuus pitää ensisijaisesti huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Jukka Koskelainen on pohtinut itsekkyyden olemusta ja merkitystä yhteiskunnalliselle kehitykselle. Mutta millaista on terve itsekkyys? Onko olemassa pyyteetöntä altruismia? Jukka Koskelainen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kiina alkoi avautua 1970-luvun lopulla kun Mao kuoli ja valtaan tuli Deng Xiaoping. Vähitellen Kiina siirtyi kohti  markkinataloutta. Nykyään Kiinan talousjärjestelmä on markkinatalouden ja suunnitelmatalouden yhdistelmä. Nyky-Kiinaa leimaavat valtavat varallisuuserot.  Tuloerot ovat maailman kärkitasoa. Talouden uudistuminen alkoi maaseudulta. Maanviljelijät tehostivat tuotantoaan ja alkoivat myydä osan sadosta omaan laskuun. Tämä vähensi maatalouden työvoiman tarvetta ja alkoi voimakas muuttoliike kaupunkeihin. Markkinatalouteen siirtyminen ei kuitenkaan ollut aluksi kovin suunnitelmallista vaan säännöstelyä vapautettiin ja katsottiin mitä siitä seuraa. 1990-luvun loppupuolella toteutettu asuntomarkkinoiden vapautuminen oli merkittävä talouden muutosvoima. Samalla se oli samalla valtava tulonsiirto niille, joilla oli oma asunto tai jotka pääsivät mukaan asuntobisnekseen. Kiinan taloudessa on jälleen menossa uusi käänne. Nyt Kiina pyrkii voimakkaasti nostamaan tuotteidensa jalostusarvoa ja maa aikoo tulla maailman johtavaksi innovaatioiden tuottajaksi. Kiinan talouden valta kasvu on tuottanut monia hämmentäviä ilmiöitä. Taloustoimittaja Eeva Eronen on perehtynyt Kiinan talouden moniin erikoisiin piirteisiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Itsenäistymisensä jälkeen Suomi sai varsin nopeasti rakennettua itsenäisen valtion tunnusmerkit.  Näihin tunnusmerkkeihin kuuluvat myös salainen poliisi ja tiedusteluorganisaatio. Tohtori Jukka Seppinen on tutkinut Suomen itsenäisyyden ajan alkupuolen tiedustelutoiminnan ja vakoilun historiaa ja näiden toimintojen tuloksia. Jukka Seppisen mukaan Suomi oli sotia edeltävänä aikana melko sinisilmäinen Neuvostoliiton muodostaman uhkan suhteen. Suomessa ei riittävän tarkasti nähty Venäjän ulkopolitiikan pitkää linjaa, jonka mukaan Venäjä pyrkii pohjoisen Itämeren herruuteen.  Suomi onnistui hyvin sisäisten uhkien torjunnassa mutta Neuvostoliiton sotilaallisen uhan vakavuutta ei täysin ymmärretty.

Sortokauden aikana suomalaisella sivistyneistöllä oli jo selkeä kuva suomalaisesta identiteetistä ja kansallisesta kulttuurista. Sen sijaan tavallisella kansalla ei vielä ollut yhtenäistä käsitystä kansallisesta identiteetistä. Niinpä sivistyneistö rupesi ponnekkaasti valistamaan kansaa. Tätä varten tuotettiin valistuskirjallisuutta ja brosyyrejä, joissa kansallista heräämistä lietsottiin. Valistustyössä korostettiin sekä kulttuurisia arvoja että ihmisoikeutta ja sananvapautta ja muita eurooppalaisia arvoja. Myös kansakunnan vanhat isähahmot Runeberg, Topelius, Lönnrot ja Snellman nostettiin uudestaan voimakkaasti esille. Suomalaiset toivoivat, että Nikolai II toisi poliittisesti ja kulttuurisesti vapaammat ajat mutta näin sitten käynytkään. Helmikuun manifesti osoitti viimeistään, että autonomiaa ollaan olennaisesti karsimassa. Se oli suomalaisille suuri järkytys, koska se puuttui lainsäädäntöoikeuteen. Helmikuun manifestia vastustava Suuri adressi kerättiin hyvin nopeasti ja siihen saatiin yli puoli miljoonaa nimeä. Sortotoimien vastustaminen ei alun perin ollut vallankumouksellista. Luultiin, että Venäjän keisari ei tiennyt että hallintokoneisto kohteli Suomea väärin. Vähitellen vastarinta kuitenkin voimistui ja lopulta radikalisoitui. Tietokirjailija Minna Maijala on tutkinut sortokauden vastarintatoimia ja niiden takana olleita aatesuuntauksia. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Musikaalisuutta on vaikea määrittää, koska se on hyvin monimuotoista. Se voi merkitä soitto- tai laulutaitoa, rytmitajua tai sävelten erottelukykyä. Musiikki on todennäköisesti yhtä vanha ilmiö kuin ihminenkin. Vanhin soittimen fossiili on 160 000 vuotta vanha. Kieli voi vaikuttaa musikaalisuuteen. Tonaalisten kielen puhujissa, esimerkiksi mandariinikiinaa puhuvissa on enemmän absoluuttisen sävelkorvan omaavia kuin muissa kielissä. Tonaalisia kieliä puhuvissa maissa absoluuttinen sävelkorva on 48 prosentilla musiikinopiskelijoista kun meillä se on 9 prosentilla. Kaikilla ihmisillä ei ole kykyä erottaa sävelkorvauksia. Pienellä osalla ihmisiä osa amusia eli heiltä puuttuu kyky erottaa sävelkorkeuksia. Amusian vakavin muoto on sellainen, että kaikki musiikki kuulostaa pelkästään hälyltä. Sekä musikaalisuudesta että musiikkimausta puolet on geeniperimää ja puolet on ympäristön määräämää. Lääketieteen tohtori Liisa Ukkola-Vuoti on perehtynyt siihen, miten musiikki kytkeytyy ihmisen biologiaan ja perimään. Toimittaja on Kalle Haatanen.

Kuopiolainen Joonas Tolvanen opiskeli perinteistä kiinalaista taistelulajia kungfuta Kiinassa yhteensä parin vuoden ajan. Kungfu on olennainen osa kiinalaista kulttuuriperintöä. Sitä opetetaan lukemattomissa kungfu –kouluissa ja myös monissa buddhalaistemppeleissä. Kungfu-koulut ovat sisäoppilaitoksia, joissa on usein karut asumisolosuhteet ja hyvin ankara kuri. Ruoka on huonoa ja ruumiillinen kuritus arkipäivää. Kalle Haatasen ohjelmassa Joonas Tolvanen kertoo kokemuksistaan kungfu-kouluista ja kiinalaisesta yhteiskunnasta.

Jatkosodan aikana karut rintamaolot ja raskaat taistelukokemukset johtivat sotilaiden rankkaan juopotteluun aina kun se oli suinkin mahdollista. Tietokirjailija Jonna Pulkkinen on käynyt läpi laajan arkistomateriaalin tutkiessaan rintamamiesten viinakäyttöä Jatkosodan aikana.  Armeijan jakamien annosviinojen lisäksi sotilaat hankkivat sitä kaikin mahdollisin keinoin. Viinaa keitettiin ja kiljua tehtiin jopa vähistä ruoka-annoksista. Pontikan raaka-aineeksi kelpasivat paremman puutteessa jopa ulosteet.  Korvikeviinaa tislattiin jopa bensiinistä tai konekiväärinesteestä. Sotilaita myös kuoli myrkyllisten korvikeviinojen juontiin. Lomalaiset toivat rintamalle aivan laillistakin viinaa, jolla käytiin kauppaa. Ylemmillä upseereilla oli mahdollista saada myös edustusjuomia aivan luvallisesti. Sodan aikana Alko vahvisti monopoliasemaansa eikä sitä sodan jälkeen pitkään aikaan millään tavalla kyseenalaistettu.  Kalle Haatasen ohjelmassa puhutaan alkolholinkäytöstä Jatkosodan aikana ja sodan vaikutuksiista suomalaiseen alkoholipolitiikkaan ja juomakulttuuriin.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen maailmanpolitiikassa uskottiin jonkin aikaa, että valtioiden välisiä suhteita  voidaan  hallita kansainvälisillä ja neuvottelujen kautta, sanoo  entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen. Esimerkiksi Tšekkoslovakian hajoaminen tehtiin neuvotteluteitse. Mutta Putin Venäjä on muuttanut tätä ajattelua lopullisesti. Linja on muuttunut Georgian sodasta lähtien. Venäjän mukaan myös länsimaat käyttävät voiman oikeutta. Venäjän mukaan tästä esimerkkinä on Kosovon itsenäistymisprosessi. Himasen mukaan Venäjällä ajatellaan, että Länsimaat ovat hylännyt entiset arvonsa ja nyt Venäjä puolustaa oikeita kristillisiä arvoja. Putinin kausi on ollut johdonmukaista Venäjän voiman kasvattamista, vaikka Venäjä ei vieläkään ole samanlainen supervalta kuin mitä Neuvostoliitto oli. Venäjän selitys Krimin valtaukselle on USA:n ja Naton aggressio, johon Venäjän oli pakko vastata. Venäjä ei ole valtiollisesti käynyt läpi modernisaatiovaihetta. Venäläisten tutkimusten mukaan vanhat Neuvostoliiton aikaiset arvot ovat yhä voimissaan. Homo sovjeticus elää ja voi hyvin. Esimerkiksi oikeusvaltion idea ei ole juurtunut vieläkään Venäjälle. Oikeuslaitos ei ole riippumaton vaan siihen voidaan vaikuttaa esimerkiksi lahjuksin. Suomella ei Himasen mukaan ole mitään erillisasemaa Venäjän ulkopolitiikassa. Venäjä haluaa rakentaa länsirajalleen harmaa vyöhykkeen, koska se on menettänyt kylmän sodan aikaisen puskurivyöhykkeen. 

Jatkosodan aikana Suomessa tapahtui asioita, joita ei olisi voinut tapahtua missään muualla. Suomen juutalaiset taistelivat saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan ja kolme heistä palkittiin jopa saksalaisten Rautaristillä. Saksalaisia ja juutalaisia oli jopa samoilla rintamaosuuksilla. Myös ystävyyssuhteita syntyi, koska monet juutalaiset osasivat saksaa. Tietokirjailija John Simon sanoo, että Suomen juutalaisen yhteisön syntykin on erikoinen. Suomi on ainoa maa, johon juutalaisyhteisö ei syntynyt vainojen aiheuttaman pakolaisuuden seurauksena vaan juutalaiset saapuivat Suomeen Venäjän armeijan sotilaina. Aleksanteri II antoi luvan Venäjän armeijan Suomeen sijoitetuille sotilaille luvan asettua Suomeen pysyvästi. Suurimmat juutalaisyhteisöt syntyivätkin varuskuntakaupunkeihin mm. Helsinkiin, Viipuriin ja Turkuun. Tosin Suomen kansalaisuuksia juutalaisille alettiin myöntää vasta 1920-luvulla. Suomen juutalaiset olivat ammatiltaan useimmiten räätäleitä tai kauppiaita. Vaikka 1930-luvulla Suomessakin tapahtui äärioikeiston nousu, ei antisemitismi saanut merkittävää vaikutusvaltaa politiikassa. Sodan puhjettua Suomen juutalaiset lähtivät epäröimättä taistelemaan Suomen puolesta. John Simonin mielestä tämä oli ymmärrettävää, sillä he olivat jo hyvin lujasti integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Toisaalta sotaan lähtö oli myös pakko. Jos juutalaiset olisivat kieltäytyneet taistelemasta, olisi koko yhteisö leimattu epäluotettaviksi. Tietokirjailija John Simon on tutkinut Suomen juutalaisten vaiheita sota-aikana. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Ihminen tarvitsee jatkuvasti toisia ihmisiä sekä työssä että muussa elämän askareissaan. Arkemme on täynnä yhteisen toiminnan muotoja, jota säätelevät lukemattomat kirjoitetut ja kirjoittamattomat sopimukset. Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa on pohtinut ihmisten yhteistoiminnan eettisiä perusteita ja valtarakenteita. Nykymaailmassa on paljon ristiriitoja ja hyvin erilaisia käsityksiä hyvästä. Hyvien ristiriita syntyy, kun eri päämääriä ei voida sovittaa yhteen kaikkien toivomalla tavalla. Hallamaan mukaan toisen ihmisen tunnustaminen tasaveroiseksi toimijaksi tuntuu usein olevan hyvin vaikeaa. Yhdessä toimimisen prosesseja tutkimalla voidaan löytää tapoja ratkaista kärjistyneitä ristiriitoja, esimerkiksi terveydenhoidon ja sosiaalityön kysymyksiä tai yritysmaailman ongelmatilanteita.

Myrkkyjen käytöllä on hyvin pitkä historia. Arkeologisten löytöjen perusteella arvellaan, että ihminen on käyttänyt nuolimyrkkyjä metsästyksessä jo jopa 10 000 vuotta sitten. Afrikassa myrkkyjä on jo varhain käytetty myös ihmisten tappamiseen. Jo varhaisten kulttuurien valtataisteluissa saatettiin käyttää myrkkyjä kilpailijoiden eliminoinnissa. Entisinä aikoina myrkkyjä saatiin muun muassa käärmeistä, kasveista ja sammakoista. Myrkyillä on ollut keskeinen sija myös alkemiassa. Kiinalaisessa alkemiassa yritettiin saada aikaa eliksiirejä, joilla pääsi korkeammalle henkiselle tasolle tai jopa kuolemattomaksi. Elohopea on ollut suosittu raaka-aine sekä aasialaisessa että eurooppalaisessa alkemiassa. Antiikin Roomassa tunnettiin jo laaja kirjo myrkkyjä, joita saattoi ostaa rohdoskaupoista. Roomassa myrkyttämisestä tuli hyvin yleinen murhatapa. Myrkyttämällä raivattiin tieltä sekä poliittisia että taloudellisia vastustajia. Tietokirjailija Matti Vuento on perehtynyt myrkkyjen historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Keskiajalla Suomessa oli kaksi erilaista asumiskulttuuria. Länsi-Suomessa oli voimassa sarkajako, joka kokosi talot tiiviiksi ryhmäkyliksi. Itä-Suomen kaskiviljelyalueella talot olivat kaukana toisistaan ja tyypillistä oli se, että asuinpaikkaa vaihdettiin usein uusien kaskimaiden perässä. 1600-luvun lopulla suomalaisen talonpojan asema heikkeni selvästi. Voimistuneen Ruotsin armeija alkoi rasittaa talonpoikien varallisuutta ja se johti levottomuuksiin ja väkivaltaan. Historiantutkija Perttu Immonen on tutkinut suomalaisen rahvaan elämää ja olosuhteita kolmen suvun historian kautta keskiajalta 1800-luvulle. Toimittaja on Kalle Haatanen.

Joulukuu 1917 oli Suomessa monella tapaa dramaattinen kuukausi. Punakaartit ja suojeluskunnat varustautuivat. Monin paikoin oli levottomuuksia. Suomen senaatti valmisteli itsenäisyysjulistusta, mutta osa senaatin jäsenistäkin empi ratkaisevan askeleen ottamista. Itsenäisyyden alkua tutkinut historiantutkija Janne Könönen sanoo, että ratkaisevan siirron teki lopulta saksalaiskenraali Erich Ludendorff, joka ehdotti Suomen Saksan edustajalle Edward Hjeltille nopeaa itsenäisyysjulistuksen antamista. Tämän jälkeen myös senaatin puheenjohtaja Svinhufvud alkoi voimakkaasti ajaa itsenäisyysasiaa. Miten ja millaisissa olosuhteissa Suomi lähti itsenäisyyden tielle? Kalle Haatasen vieraana on tietokirjailija, historiantutkija Janne Könönen.

Vaikka kaikilla eläimillä on jonkinlaisia kommunikaatio järjestelmiä, on ihmiskieli viestinnän välineenä monella tapaa ainutlaatuinen. Ihminen osaa sekä erottaa eri äänteitä toisistaan että kategorisoida kielen avulla ympäröivää maailmaa. Ihmiskielen erikoisuus on se, että se osaa yhdistää nämä kaksi elementtiä toisiinsa. Kieli on systeemi joka yhdistää äänen ja merkityksen systemaattisella tavalla. Aiemmin kielitieteilijätkin jakoivat hanakasti kieliä ”primitiivisiin” kieliin ja ”kehittyneisiin” kieliin. Ajateltiin esimerkiksi, että latina on ilmailultaan tarkin kieli ja siksi se sopii parhainten tieteen kieleksi. 1900-luvun kielitieteen suuri oivallus on se, että ei ole rakenteeltaan primitiivisiä tai kehittyneitä kieliä. Kaikilla kielillä pystytään ilmaisemaan mitä tahansa, kun kieltä käytetään paljon ja monipuolisesti. Kieliä kuolee koko ajan. Aina edes suhteellisen suuri kieli ei säily hengissä. Esimerkissä Andeilla puhuttu ketšuan kieli on uhanalainen vaikka sillä on miljoonia puhujia. Sen sijaan islannin kieltä ei uhkaa mikään vaikka puhujia on reilusti alle miljoona. Toimittaja Hannu Reime on perehtynyt kielitieteen teorioihin kielen synnystä ja kielten universaaleihin ominaisuuksiin.

Suomessakin on viime aikoina keskustelu siitä, kuinka paljon valtio voi puuttua kansalaisen elämään ilman että yksilönvapaus kaventuu. Länsimaissa on perinteisesti ajateltu, että valtion tehtävä on jakaa vapautta yksilöiden kesken tasa-arvoisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Filosofi Ruurik Holm on pohtinut uusimmassa kirjassa valtion ja yksilönvapauden suhdetta. Libertarismi lähtee siitä että yksiöllä on oikeus omistaa kaikki, mitä hän pysyy hankkimaan. Libertarismissa omistamisen vapaus on keskeisellä sijalla. John Stuart Millin klassinen liberalismi taas lähti siitä, että tärkeintä on yksilön kaikkien autonomisten elämänpyrkimysten edistäminen markkinatalouden kautta. Näiden pyrkimysten saavuttamisessa myös valtiolla on oma roolinsa. Kuitenkin klassisen liberalismin mukaan valtiovalta toimii parhaimmillaankin enemmistön diktatuurina ja myös tältä kansalaista pitää suojella. Ruurik Holm sanoo, että meidän yhteiskunnassamme työelämän muutos tuottaa ongelmia myös yksilönvapauden kannalta. Isolla joukolla ihmisistä on huono työmarkkianarvo, ja heille työ ei tuota vapauksia vaan ahdistusta. Holmin mukaan kaikkien kansalaisten pitäminen mukana yhteiskunnassa olisi kuitenkin edelleenkin tärkeä päämäärä. Miten yhteiskunta voi olla tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen puuttumatta silti liikaa kansalaisen elämään?

Historialliset soturiryhmät ja soturisankarit elävät yhä kirjoissa, elokuvissa ja peleissä. Tunnetuimpia soturimyyttejä  ovat viikinkisaagat ja samuraitarinat. Uskontotieteen tutkija Karolina Kouvola on tutkinut eri kansojen soturikulttuureita. Viikinkisaagoissa esiintyvistä berserkkisotureista on tutkijoillakin ristiriitaisia tulkintoja. Jotkut ovat sitä mieltä että tarinat haavoittumattomista ”berserkkiraivon” tilassa taistelevista viikinkisankareista ovat puhdasta fiktiota. Osa tutkijoista uskoo, että berserkit saattoivat olla  kuninkaiden henkivartiokaartien eliittisotilaita, joihin liitettiin yliluonnollisia ominaisuuksia. Miten myyttiset soturiheimot syntyivät, ja mitä muinaisten sotureiden elämästä oikeasti tiedetään? Tutkija Karolina Kouvola on Kalle Haatasen vieraana.

Perinteisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan tehtävän on ollut markkinariippuvuuden vähentäminen. Kun markkinatalous on eri tavoin kolhinut ihmisiä, heidän tilannettaan on pyritty parantamaan erilaisilla tulonsiirroilla ja palveluilla. Nyttemmin on alettu pohtia myös sitä mitä kaikkea hyvinvointivaltio ja sen sosiaalipolitiikka tekee ihmisille. Voiko olla myös niin että hyvinvointivaltio tuottaa myös itse osan ongelmista? Hyvinvointivaltiota kritikoivaa keskustelua on viime vuosina ollut monessa massa, myös Suomessa. Suomessakin on alettu epäillä, että sosiaaliturva voisi passivoida ihmisiä ja tehdä heistä sosiaaliturvariippuvaisia. Köyhyyttä ja sosiaaliturvaa pitkään tutkinut Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari on sanoo, että Suomessa ei ole varsinaista köyhyyskulttuuria. Tutkimuksia ei ole löytynyt yhtään sukua, joka sukupolvesta toiseen rakentaisi elämänsä sosiaaliturvan varaan. Saaren mukaan Suomen hyvinvointivaltion keskeinen kysymys on se, miten sosiaalimenojen kustannusten kasvun hillintä voidaan tehdä järkevällä tavalla. Sosiaalimenot ovat kasvaneet vuoden2008 jälkeen on kasvaneet 20 miljardia ja saaman aikaan bruttokansantuote on kasvanut vain saman verran. Suomalaiset sosiaalietuudet eivät ole mitenkään erityisen anteliaita. Ongelma on siinä että tulosiirtoja saavien määrä on kasvanut.

Suomen koululaitos on ollut kansainvälisissä PISA-mittauksissa maailman kärkeä. Kuitenkin 2010-luvulla suomalaislasten koulumenetys on alkanut laskea. Yliopistonlehtori Outi Oja sanoo, että huolestuttavinta kehityksessä on se, että parhaimpien ja heikoimpien oppilaiden väli on koko ajan kasvamassa. Näyttää myös sillä että vanhempien koulutustausta ja tulotaso vaikuttavat lasten koulumenestykseen. Ylioppilaskirjoitusten sensorina toiminut Outi Oja sanoo, että lukiolaisten suomen kielen hallinta on joillakin osa osa-alueilla selvästi heikentynyt 2000-luvulla. Ylioppilaskokeessakin näkee lauserakenne- ja kongruenssivirheitä ja jopa yhdyssanavirheitä. Ojan mukaan lukiolaisten äidinkielentaitojen heikentyminen on tapahtunut samaan aikaan kun pakollisia kursseja on vähennetty. Uusi suunnitteilla oleva äidinkielen digitaalinen ylioppilaskoe on Ojan mukaan haasteellinen sekä opettajille että oppilaille. Lukion opetuksessa lähdetään siitä, että oppilaan pitäisi tuntea ja tunnistaa kaikki mahdolliset tekstityypit ja hänen pitäisi osata analysoida niitä kaikkia. Lisäksi opetukseen on tuotu multimodaalisuuden ajatus, jonka mukaan ”teksti” on paljon muutakin kuin kirjoitettua kieltä. Laajan tekstikäsityksen mukaan ”teksti” voi olla periaatteessa mikä tahansa ilmiö, jossa käytetään kieltä. Äidinkielen digitaalinen ylioppilasikoe voi tuoda oppilaan analysoitavaksi sekä tekstiä, kuvaa että ääntä kaikissa mahdollisissa muodoissa. Outi Ojan mukaan on vaara, että oppilaiden hallittavaksi ajateltu alue laajenee liian laajaksi.

Valistusaatteiden leviäminen 1700-luvun Ranskassa johti lopulta Suureen vallankumoukseen. Juho Koivisto sanoo, että valistusfilofofia syntyi kuitenkin jo 1600-luvulla, mutta silloin se pysyi vielä pienten salaisten piirien harrastuksena. Porvariston vahvistuminen synnytti vähitellen sanomalehdistön, kahvilat ja keskustelusalongit, joiden kautta uudet aatteet levisivät nopeasti laajalle ja joissa valistusajatuksista tuli julkisia. Näillä uusilla yhteiskunnan areenoilla alettiin pohtia kriittisesti kirkon ja kuninkaan valtaa ja vanhoja oppeja ja dogmeja. Nykyajalle on tyypillistä että asiantuntijoiden ja tietoa tuottavien instituutioiden tietämystä ja auktoriteettia jatkuvasti kyseenalaistetaan. Onko kansalaisten valistaminen nykyisessä ”totuuden jälkeisessä ajassa” täysin mahdotonta? Valistusfilosofiaa tutkinut dosentti Juho Koivisto muistuttaa että eurooppalainen valistusaate syntyi nimenomaan vanhojen auktoriteettien, esimerkiksi kirkon oppien kyseenalaistamisesta. Koivisto on sitä mieltä, että meidän aikamme virallisen tai tieteellisen tiedon kyseenalaistamisen merkitystä ei pidä liioitella. Yhteiskunnan kehityksestä käydään jatkuvaa kamppailua ja keskustelussa pitää olla mukana.

Kun Suomi joutui luovuttamaan Karjalan Neuvostoliitolle Talvisodan jälkeen, jäi alueelle paljon arvotavaraa, joita Suomi ei ehtinyt evakuoida. Heti sodan jälkeen neuvostoviranomaiset lähettivät Karjalaan Leningradin museoiden asiantuntijoita arvioimaan ja inventoimaan alueen kulttuuriesineistöä. Varsinkin kaupunkeihin, Viipuriin, Sortavalaan ja Käkisalmeen jäi paljon arvokasta tavaraa: tauluja, huonekaluja, kirjoja. Monet taideaarteet ovat kadonneet jäljettömiin mutta osa päätyi venäläisiin museoihin. Esimerkiksi Pietarin etnografisessa museossa on kuutisen sataa Karjalasta vietyä esinettä. Eremitaasin arkistossa on luetteloitus useita kymmeniä Viipurista tuotuja taide-esineitä. Mutta paljon esineistöä on myös kadonnut. Esimerkiksi Viipurista kadonnutta veistosta, joka esitti Mikael Agricolan päätä, ei ole koskaan löytynyt. Jäljettömiin on kadonnut myös kauppias Wahlin arvoviulujen kokoelma. Karjalan kannaksella on lähes 90 kartanoa, joiden taide-esineistä ja arvohuonekaluista suurin osa katosi välirauhan aikana teille tietymättömille. Taideaarteiden lisäksi Suomi menetti sodassa Karjalan moni-ilmeisen ja rikkaan kulttuuriympäristön, jollaista ei muualla Suomessa ollut.

Tuntematon sotilas on käsitteenä irronnut sekä Linnan romaanista että Edwin Laineen elokuvasta, sanoo teatterintutkija Julia Pajunen.  Se on erottunut alkuperäisestä kontekstistaan muistojen ja muistien kasaumaksi. Jokaisella ihmisellä on jokin käsitys Tuntemattomaan vaikka ei olisi lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa. Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas aiheutti harvinaisen paljon keskustelua.  Keskustelua herätti se, että ohjaaja tulkitsi alkuperäistä teosta radikaalisti ja uusien teatterin keinojen avulla. Se toi Kansallisteatteriin sellaista estetiikkaa, mitä siellä ei ollut ennen nähty. Eniten keskustelua nostatti kuitenkin esityksen tapa esittää väkivaltaa. Neuvostoliittolaisia sotilaita esittivät pesukoneet, joita näyttelijät moukaroivat hajalle. Kohua herätti varsinkin näytelmän loppukohtaus, jossa nykyjulkkisten kuvia ammuttiin symbolistisesti konepistoolilla. Julia Pajunen ihmettelee sitä, että julkisen keskustelun ulkopuolelle jäi joitakin kohtauksia, joissa Linnan tekstiä tulkittiin hyvin voimakkaasti ja totutusta poikkeavalla tavalla. Tällainen oli mm. kohtaus, jossa suomalaissotilaat käyttivät seksuaalisesti hyväkseen venäläisiä naisia. Pajusen mukaan Tuntematon sotilas on suomalaisessa kulttuurihistoriassa aivan erityisessä asemassa, koska se tunnetaan niin laajasti ja sitä voidaan käyttää lähes mihin vaan. Esimerkiksi on kirjoitettu yrityksen johtamisopas, jossa eri johtajatyyppejä verrataan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoihin. Vuosikymmenten aikana käsitys Tuntemattoman sotilaan perusajatuksestakin on kääntynyt päälaelleen.   Ilmestyttyään teosta moitittiin upseerien halventamisesta ja jermumentaliteetin hyväksymisestä  Nykyään romaania luetaan kansallisen yhtenäisyyden kuvana.

Antiikin yhteiskunnissa matkustettiin varsin paljon. Antiikintutkija Ari Saastamoinen sanoo, että antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elämä oli jopa liikkuvampaa kuin elämä myöhemmin keskiajalla. Vaikka matkustaminen oli etupäässä kauppa- ja virkamatkoja ja sotaretkiä, harrastettiin jo Roomassa jonkinlaisia turistimatkoja. Ylimykset tekivät huvimatkoja kuuluisien nähtävyyksien tai kylpypaikkojen tienoille. Myös parantavien jumalten temppeleille tehtiin terveysmatkoja. Massaturismin kritiikki ei ole vain meidän aikamme ilmiö. Jo antiikin roomalaiset arvostelivat turhaa ja pinnallista matkailua. Antiikin Kreikassa ja Roomassa kirjoitettiin jo matkaoppaita. Antiikin aikana oli myös matkustamista helpottavia järjestelmiä. Matkalla yöpymistä varten tehtiin vastavuoroisia kestiystävyyssopimuksia. Sopimuksen tekijät takasivat toisilleen yösijan ja turvapaikan tarvittaessa. Majatalot olivat huonoja ja likaisia ja niissä harrastettiin prostituutiota. Varakkaampi väki pyrki karttamaan niitä.

Kalle Haatasen ohjelmassa puhutaan ruton historiasta ja ruttopandemioiden vaikutuksesta maailman kehitykseen. Vieraana on hyönteistutkija ja historioitsija Lena Huldén. Rutto vaikutti valtavasti entisaikojen yhteiskuntiin. Ruttoa pidettiin usein Jumalan lähettämä rangaistuksena. Koska tarttumismekanismia ei tunnettu, siitä oli erilaisia uskomuksia. Saatettiin uskoa että rutto levisi esimerkiksi aaveiden tai jopa unien välityksellä. Kun Böömi välttyi 1300-luvun rutolta, uskottiin että kuninkaan hurskaus pelasti kansan. Rutto oli tuhoisa tauti siksi, että uudella ajalla lääketiede kehittyi todella hitaasti antiikin jälkeen. Vasta 1800-luvulla alettiin ymmärtää kulkutautien todellista luonnetta ja myös hygienian merkitystä terveydelle. Euroopan ruttopandemia 1300-luvulla muutti merkittävästi koko maanosan taloutta. Rutto nosti työvoiman kysyntää, nosti palkkoja ja laski asuntojen hintoja. Niinpä rutto paradoksaalisesti paransi köyhimpien asemaa. Rutolla oli oma vaikutuksensa myös feodalismin katoamiseen.

Japanin vanhat keisariajan kulttuurimuodot vaikuttavat voimakkaasti nykyajan japanilaiseen taiteeseen ja yhteiskuntaan. sanoo tutkija ja tietokirjailija Minna Eväsoja. Eväsoja on opiskellut Kiotossa useita vuosia teetaidetta, no-teatteria, kukkien asettelua ja kalligrafiaa. Japanilainen perinnekulttuuri on hyvin muotosidonnaista. Perinteisessä teatterissa tai teeseremoniassa toistetaan vanhoja kaavoja ja rituaaleja pilkuntarkasti. Tiukat muodot liittyvät myös sivistyneen ihmiseen sosiaalisiin suhteisiin. Keskustelussakin pitää pitäytyä tiukasti tietyissä kohteliaissa fraaseissa. Minna Eväsoja kertoo, että japanilainen kulttuuri on länsimaiselle ihmisille monella tavalla yllätyksellinen. Eväsojalle yllätyksenä tuli muun muassa se että japanilainen perhe-elämä on hyvin matriarkaalista. Koulutetutkin naiset ovat useimmiten kotirouvia niin kauan kuin lapset asuvat kotona, mutta nainen päättää perheen raha-asioista ja kaikista kotiasioista. Usein naisen varsinainen työura alkaa vasta kun lapset ovat aikuisia.

Venäjä oli 1800-luvulla vielä laajeneva imperiumi, jonka talouskasvu oli hyvin voimakasta. Venäjän kehitys tarjosi monille suomalaisille upseereille ja teollisuusmiehille mahtavat menestymismahdollisuudet. Tähän nousukauteen pääsi mukaan myös Mannerheim, joka heikoista lähtökohdistaan huolimatta yleni lopulta kenraaliksi asti. Monia kieliä osannut Mannerheim sopi mainiosti tuon 1900-luvun alun vaatimuksiin. Professori Henrik Meinander sanoo, että Mannerheim ei luottanut Saksaan ja hän olisi halunnut sitoa Ruotsin Suomen turvallisuusratkaisuihin. Mannerheim olisi halunnut että Suomi ja Ruotsi olisivat yhdessä linnoittaneet Ahvenanmaan. Kun tästä ei tullut mitään, piti Suomen kääntyä Saksan puoleen. Mannerheimin elinikäinen toive oli bolshevismin murskaaminen. Historian paradokseja on se, että Mannerheimista tuli koko kansakunnan keulakuva, vaikka itsenäisyyden ajan alussa häntä kohtaan tunnettiin paljon epäluuloa sekä oikeistossa että vasemmistossa. Upseeristossa Mannerheimia pidettiin epäluotettavana Venäjän armeijataustansa takia ja jopa Ståhlberg vieroksui häntä. Vasemmisto inhosi Mannerheimia sisällissodan vuoksi. Mannerheim ei ollut mikään demokraatti vaan hän suhtautui epäluuloisesti parlamentaariseen demokratiaan. Toisaalta hän sai sotien välisenä pystyi luomaan vahvan auktoriteetin, koska hänellä oli vahva näkemys suursodan uhkasta ja osasi toimia myös poliitikkojen kanssa.

Eurooppa koki 1600-luvulla monta rinnakkaista myllerrystä. Samalle vuosisadalle osui sekä ympäristökriisi että talouden, politiikan, kulttuurin ja uskonnon kriisejä. Yksi 1600-luvun suurista talouden murroksista tapahtui Alankomaissa. Moni on sitä mieltä, että juuri Alankomaissa syntyi nykyaikainen kapitalismi. Vahvan kaupan ja merenkulun vuoksi Alankomaat saattoi ruveta tuomaan suuressa mitassa ruokaviljaa ja tämä mahdollisti aivan uudenlaisen erikoistumisen. Hollannin omaa maa-alaa voitiin ruveta käyttämään karjankasvatukseen ja erikoiskasvien viljelyyn. Tämä johti tuotannon tehostamiseen. Erikoistuminen tulppaanien viljelyyn johti lopulta jopa maailman ensimmäiseen pörssiromahdukseen. Tulppaanien sipuleilla ruvettiin käymään futuurikauppaa, joka johti lopulta hintojen järjettömään nousuun ja lopulta pörssiromahdukseen vuonna 1637 . 1600-luku oli myös sotien vuosisata. Tuon ajan sodille oli ominaista se, että sodat pitkittyivät. Tämä johtui siitä, että monet pikkuruhtinaat joutuivat hankkimaan lisäresursseja liittolaisilta ja rahoittajilta. Nämä kumppanit usein hyötyivät sotimisesta siinä määrin, että he eivät pyrkineetkään sodan lopettamiseen. Pienet paikalliset sodat laajenivat usein laajoiksi suursodiksi, kuten kävi kolmikymmenvuotisessa sodassa. Yksi vuosisadan kuohuntaa aiheuttava tekijä oli myös ns. pieni jääkausi, mikä aiheutti pulaa ruoasta ja sitä kautta levottomuutta. Kalle Haatasen vieraana on historiantutkija Olli Bäckström, joka on kirjoittanut kirjan "Ihmeiden huone -näkökulmia 1600-luvun Eurooppaan".

Toisen maailmansodan jälkeen idänkauppa oli ylimmillään 25 % Suomen ulkomaankaupasta. Huippuvuodet olivat 1950-luvun alussa ja vuosina 1981-83. Sodan jälkeen Suomen kauppapoliittinen tilanne oli hankala. Oli vaikea tietää miten Neuvostoliitto suhtautuisi Suomen läntisten kauppasuhteiden kehitykseen. Kekkonen onnistui kuitenkin sekä nostamaan itävientiä että myös hivuttamaan Suomea kohti Länsi-Euroopan vapaakauppajärjestelmiä. Idänkauppa oli tiukasti kytköksissä öljyntuontiin. Parhaimmillaan Suomi toi Neuvostoliitosta kaksi kolmasosaa käyttämästään ja jalostamastaan öljystä. Tärkein vientiartikkeli olivat laivat. Idänkaupan rakenne oli sikäli Suomelle edullinen, että Suomi toi raaka-aineita mutta vei pitkälle jalostettuja tuotteita. Välillä venäläiset jopa moittivat Suomea siitä, että maiden välisen kaupan rakenne muistuttaa siirtomaakauppaa. Mutta ongelma oli siinä, että Neuvostoliitto ei yksinkertaisesti pystynyt tuottamaan jalostettuja tuotteita, joilla olisi ollut kysyntää Suomessa. Idänkaupasta tuli edullista varsinkin silloin, kun öljyn maailmanmarkkinahinta nousi rajusti 1970-luvulla. Suomessa luotettiin liikaakin siihen, että hyvät henkilösuhteet ratkaisevat myös kaupankäynnissä kaikki ongelmat, sanoo professori Pekka Sutela. Niinpä Suomessa ei missään korkeakoulussa opetettu sitä, miten Neuvostoliiton talousjärjestelmä oikeasti toimii. Myös länsimainen Neuvostoliiton tutkimus oli meillä lähes tuntematonta.

Michel Foucault'n kirjoituksilla on ollut suuri vaikutus meidän aikamme yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun, historiantutkimukseen ja tieteenfilosofiaan. Foucault tutki kriittisesti sitä, miten yhteiskuntamme arkipäiväiset toiminnat ja rakenteet heijastavat vallan käyttöä ja yhteiskunnan hierarkioita.  Uusimmassa kirjassaan "Elämän politiikat" Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Ilpo Helén pohtii sitä , miten foucaultlainen ajattelu toimii globalisaation, hyvinvointivaltion, uusliberalismin tai biotalouden analysoinnissa. Foucault´n käsitykset vallasta ja sen rakenteista ovat vaikuttaneet paljon esimerkiksi tutkimukseen digitalisaation vaikutuksesta  yksilönvapauteen. 

Väite, että yhteiskuntaluokat olisivat Nyky-Suomesta hävinneet, on pötypuhetta, sanoo kansanedustaja Anna Kontula. -Tällä puheella pyritään vain peittämään eriarvoisuutta. Kontulan mukaan yhteiskunnassa on edelleen mekanismeja, jotka tuottavat joillekin köyhyyttä ja toisille liikaa varallisuutta. -Suomalainen erikoisuus on se että meillä eliitti haluaa kutsua itseään keskiluokaksi. Työväenluokalle ominaista on se, että siihen kohdistuu paljon enemmän kontrollitoimia kuin vaikkapa keskiluokkaan. - Esimerkiksi yhden henkilön toimeentulotukihakemus saattaa olla 40 sivua pitkä. Siinä hakijalta kysytään sellaisia asioita, jotka viranomainen saisi suoraan toisilta viranomaisilta. Hakijaa siis juoksutetaan turhaan virastosta toiseen hakemaan papereita. Sen sijaan hyvätuloinen voi saada monenlaisia veroetuja ihan vain oman ilmoituksensa perusteella. Kontula ihmettelee sitä, miksi hyvätuloiseen luotetaan lähtökohtaisesti enemmän kuin köyhään. - Eliitti ja keskiluokka ovat aina olleet sitä mieltä, että työväenluokkaiset ihmiset alkavat heti käyttää hyväksi köyhänapua, kun siihen annetaan mahdollisuus. - Keskiluokka ei halua antaa työväenluokalle niitä vapauksia mistä se itse nauttii. Lähetykset

Raamatun suhde sotaan ja rauhaan on monella tavoin ristiriitainen ja monitulkintainen. Vanhassa testamentissa on paljon verisiä sotakuvauksia varsinkin ajalta jolloin Israelin kansa palasi Egyptin orjuudesta ja valloitti takaisin ”luvatun maan”. Nämä sotakertomukset on kirjoitettu israelilaisten Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Niiden tehtävänä oli lujittaa kansan identiteettiä aikana, jolloin tärkeä uskonnollinen keskus Jerusalemin temppeli oli tuhottu ja suuri osa väestöstä oli ajettu pakkosiirtolaisuuteen. Israelilaisten tappio Babylonialle haluttiin selittää siten, että se oli Jahven rangaistus jumalastaan vieraantuneelle kansalle. Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen sanoo, että Raamatun esittämä apokalyptinen maailmankuva on hyvin houkutteleva ja helposti omaksuttava. Se sama maailmankuva on vaikuttanut jopa Hegelin ja sosialistien ajatteluun. Kun paha kapitalismi tuhotaan viimeisessä taistelussa koittaa parempi onnen aika. Raamatun sotien analogioita käytettiin hyväksi myös Suomen viime sotien aikana. Itä-karjalan valloittaminen rinnastettiin Israelin "luvatun maan" valloittamiseen. Sodan ja rauhan etiikka on ollut kristinuskolle vaikea jo uskonnon alkuajoista lähtein. Jo Paavalin aikana oli ristiriitaa siitä, miten Rooman armeijaan pitäisi suhtautua ja voiko oikeutettua sotaa olla olemassa.

Sisällisotaan punaisten puolella osallistuneita naisia syyllistettiin valkoisten taholta monin tavoin. Naisia syytettiin paitsi kapinaan osallistumisesta myös siitä ,että he olivat kasvattaneet lapsistaan punikkeja. Valkoisten propaganda pyrki myös kyseenalaistamaan punaisten naisten sukupuolimoraalin. Naisia pilkattiin ”ryssän morsiamiksi”. Sotaan osallsituneiden naisten tuomitseminen sodan jälkeisissä oikeudenkäynneissä oli hyvin saatumanvaraista. Tuomioiden perusteihin saatettiin kirjata lausuntoja naisten moraalista tai teoista ja mielipiteistä sotaa edeltävältä. ajalta. Kesälla 1918 linja tuomioistuimissa muuttui koska alettiin pelätä työvoiman puutetta. Tuomioistuimet alkoivat ottaa enemmän huomioon syytettyjen puolesta esitettyjä lausuntoja. Työnantajatkin alkoivat suositella ainakin osaavien työntekijöidensä armahtamista. Tiina Lintunen on tutkinut porilaisten naisten kohtaloita sisällissodassa ja sodan jälkeen.

Presidentti Donald Trumpin America First- politiikan perusteet ovat herättäneet kysymyksiä myös Yhdysvalloissa, sanoo pitkän linjan diplomaatti Jaakko Iloniemi. Huolestumista on aiheuttanut muun muassa Trumpin suunnittelemat kovat leikkaukset ulkoasiainhallintoon ja kansainväliseen kehitysapuun. Esimerkiksi 120 eläkkeellä olevaa kenraalia ja amiraalia on ilmoittanut olevansa huolestunut kehityksestä, koska jos diplomatian ja kehitysavun toimia ei hoideta, joudutaan voimakeinojen käyttöä lisäämään. Trumpin esittämä protektionistinen talouspolitiikka on vaikeaa toteuttaa, arvelee Jaakko Iloniemi. Esimerkiksi paljon puhuttu autoteollisuus on monin tavoin kytköksissä ulkomaankauppaan. Jos Meksikon-tuonnille pannaan kovat tullit, se rankaisee USA:n omaa autoteollisuutta, koska Meksikosta tuodaan paljon halpoja autonosia. Jos tuo tuonti korvataan kotimaisella tuotannolla, autoista pitäisi saada parempi hinta. Kalle Haatasen ohjelmassa pohditaan maailmanpolitiikan viime aikojen suuria murroksia. Kuinka Donald Trumpin vaalivoitto, Putinin voimakas ulkopolitiikka ja Euroopan kriisit ovat vaikuttaneet maailman tilaan ja tasapainoon?

Suomessa on useita uskonnollisia yhteisöjä, joissa jäseniä hallitaan pelolla, sanoo teologi Aila Ruoho. Pelkoa pidetään yllä muun muassa uskomuksilla demoneista, helvetistä tai maailmanlopusta. Pelolla hallitseville yhteisöillä yhteistä on se, että ne pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan jäsentensä ajatuksia tunteita ja käytöstä. Omasta ryhmästä ei saa ajatella mitään negatiivista, pukeutumisessa ja ulkonäössä pitää noudattaa yhteisön omia sääntöjä ja usein ryhmän tilaisuuksiin on osallistumispakko. Yhteisö voi määrätä myös siitä, mitä saa opiskella tai harrastaa tai missä on sopivaa olla töissä.Joissakin yhteisöissä hyväksytään myös se, että lapset kasvatetaan jo pienestä pitäen pelkäämään.Pelottelua esiintyy jopa lapsille tehdyissä kirjoissa tai videoissa. Myös ankarat sukupuolinormit ylläpitävät pelkoja. Nuorille tiukka sukupuolikurin valvonta voi aiheuttaa ahdistusta ja jopa mielenterveysongelmia.

Suomen itsenäisyyshanke oli oikeastaan raitistusmishalua, sanoo kulttuurihistorian professori Hannu Salmi. Salmen mukaan juuri raittiusliike oli maan itsenäisytymisen aikaan merkittävä yhteikunnallinen voimatekijä. Raittiusliikkeen tavoitteet olivat yhteisiä sekä porvaristolle että työväestölle. Suomi oli vuonna 1917 heikosti teollistunut banaanivaltio. Viina köyhdytti työläisiä ja samalla heikensi teollisuuden kilpailukykyä. Lisäksi viina pahensi elintarviketilannetta kun huomattaava osa viljasta kului viinanpolttoon. Senaatti suunitteli kieltolakia jo autonomian ajan lopulla mutta Venäjän tsaari ei tätä hanketta puoltanut. Kieltolaki olikin itsenäisen Suomen ensimmäisiä suuria päätöksiä. Toimittajana Kalle Haatanen.

Suomen itsenäistyminen oli pitkä prosessi, jonka syyt palautuvat 1800-luvun Euroopan suuriin murroksiin. Voi jopa sanoa, että Suomenkin itsenäisyyden juuret ulottuvat Ranskan suuren vallankumoukseen. Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen on tutkinut Suomen itsenäisyysaatteiden viriämistä aina 1800-luvulta lähtien. Volasen mukaan on tärkeä muistaa että Suomi ei toiminut koskaan tyhjiössä vaan sen kehitykseen vaikuttivat koko Euroopan muutokset. Jo autonomian aikana Suomi joutui tasapainoilemaan Venäjän ja Saksan jännityksen välissä. Suomen nousu köyhissä oloissa ja suurvallan osana sivistysvaltioksi oli maltillisen ja realistisen politiikan ansioita. Itsenäisyyden saavuttaminenkin oli taitavan Venäjän-politiikan ja sivistystyön tulosta. Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen on Kalle Haatasen vieraana.

Doping on yhtä vanhaa kuin meidän tuntemamme kilpaurheilu, sanoo historiantutkija Erkki Vettenniemi. Jo 1800-luvun lopulla suomalaisissa hiihtokilpailussa suorituskykyä yritettiin parantaa esimerkiksi viinan voimalla. Pervitiiniä alettiin käyttää piristeenä jo 1930-lvun lopulla. Hiihtourheilussa lääkeaineiden rajoitukset otettiin käyttöön vasta 1970-luvulla. Vettenniemi on sitä mieltä, että lääkintä ja hiihto ovat aina kuuluneet yhteen. Tarpeellisen lääkinnän ja vilpillisten keinojen raja on aina ollut häilyvä ja tulkinnanvarainen. Aivan sama pätee myös urheiluvälineiden tekniseen kehitykseen ja välinehuoltoon. Aina on ollut vaikea vetää rajaa siihen, mikä on ”puhdasta” urheilua ja mikä vilpillistä manipulointia. Vettenniemi on kuitenkin varma, että nykyurheilijat eivät ole dopingin suhteen tahdottomia koekaniineja tai uhreja. Jokainen urheilija tietää varmasti, mitä aineita hänen kehoonsa on pantu. Vettenniemen mielestä urheilun lääketieteellisestä valvonnasta pitäisi luopua. - Missään muussa ammatissa ihmisiä ei alisteta jatkuvaan ympärivuorokautiseen valvontaan. Jos urheilijalta vaaditaan koko ajan parempia suorituksia, pitäisi hyväksyä myös siihen tähtäävät keinot.

Rahasta pitäisi puhua enemmän, sanoo tietokirjailija Jenni Selosmaa. Raha on energiaa, jolla voimme luoda itsellemme hyvinvointia. Raha on hyvin luonnollinen asia. Selosmaan mukaan omien raha-asioiden hoidossa kannattaa pyrkiä vapauteen. -Kun tietää tarkkaan miten omat raha-asiat on, rahaa ei tarvitse ajatella koko ajan ja se vapauttaa tekemään muita asioita. Kun tuntee raha-asiansa, ei tarvitse enää pelätä ja voi tehdä järkeviä ratkaisuja. Selosmaa sanoo, että Suomessa kotitalouksien taloudellisesta tilasta on vääriä uskomuksia. Edelleen uskotaan että suomalaiset ovat säästäväisiä, vaikka kotitaloudet ovat todellisuudessa hyvin velkaantuneita. Kotitaloudet elävät parhaillaankin velaksi ja velkaantumisaste nousee koko ajan. Luottohäiriömerkintöjä on lähes 400 000 suomalaisella. Suurin syyllinen tähän ovat kulutusluotot ja pikavipit. Selosmaan mielestä erityisesti naisten pitäisi perehtyä paremmin talousasioihin ja ottaa enemmän myös yhteiskunnallista vastuuta. - Jos naisia olisi enemmän mukana taloudellisessa päätöksenteossa, päätökset olivat yhteisöllisempiä.

Suomen nykyisen hallituksen politiikan retoriikassa huomiota herättää syyllisten etsiminen, sanoo tutkijatohtori Jouni Tilli. Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Jouni Tilli on analysoinut hallituksen puheita uusimmassa kirjassaan ”Miten puhumme kun puhumme politiikkaa?” Pääministeri Juha Sipilän puheessa syntipukkeja ovat palkansaajat ja tulonsiirtojen varassa elävät ja heidän täytyy nyt kärsiä, että kansakunta pelastuu. Sen sijaan työnantajilta ja yrityksiltä vaaditaan vain vähän eli ripaus isänmaallisuutta. Hallituksen retoriikassa valtiosta tehdään jähmeä, kömpelö ja typerä toimija, joka ei osaa ketterästi reagoida ajan vaatimuksiin. Hallituksen puheessa valtio on se, joka estää kansakunnan nousun. -Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että Juha Sipilä on rakentanut toiminnastaan sellaista kuvaa, että hän suuressa armossaan laskeutuu Kempeleestä panemaan Suomen asiat kuntoon. Tillin mukaan Sipilä on rakentanut ajatusmallia, että yritysosaaminen pätevöittää kaikkeen. Hallituksen koulutuspoliittisessa puheessakin on Tillin mielestä ollut vahvasti syyllistävä kaiku. Esimerkiksi yliopistojen suhteen on käytetty voimakasta vastakkainasettelua. Luonnontieteitä ja muita soveltavia tieteitä kannattaa tukea mutta humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat kansakunnan elättejä.

Saksan osallistuminen Suomen sisällissotaan lyhensi sotaa vaikka Mannerheim oli alun perin Saksan apua vastaan. Myös sodan jälkeinen kostonkierre olisi ollut pitempi ilman Saksan mukaantuloa, arvelee sosiaali- ja taloushistorian dosentti Marja-Liisa Hentilä. Jossain määrin saksalaisten läsnäolo hillitsi  jopa sodan jälkeisiä teloituksia. Saksan ehdot Suomen sotilaalliselle avulle olivat kuitenkin kovat. Hentilän mukaan voi sanoa, että Suomi menetti jopa suvereniteettiään, kun Saksan Itämeren divisioona saapui suomeen. Saksan ja Suomen välinen sopimus kielsi muun muassa sen, että Suomi olisi ollut yhteyksissä kolmansiin maihin ilman Saksan lupaa. Samoin sopimus takasi Saksalle totaalisen kontrollioikeuden Suomen ulkomaankauppaan.  Suomi joutui allekirjoittamaan myös sopimuksen jonka mukaan Saksa sai perustaan Suomeen sotilastukikohtia aivan oman tahtonsa mukaan. Saksalaiset otettiin Suomessa myönteisesti vastaan, koska Saksa ilmoitti, että sotilaat eivät tule valloittajina vaan auttajina. Suomi pyysi saksalaisia jäämään Suomeen, koska  ajateltiin, että Saksa voisi auttaa Itä-Karjalan valloittamisessa. Tähän Saksa ei kuitenkaan suostunut. Saksan sotilas ei kuitenkaan ollut ilmaista. Suomi oli luvannut että Saksan apuretkikunnan kaikki kulut korvattaisiin. Tämän lupauksena Suomi myös piti,  vaikka Versaillesin rauhansopimus ei tätä Suomelta edellyttänytkään.

Sosiologian dosentti Tiina Arppe on pohtinut nykyajan väkivaltaa sosiologian isän Émile Durkheimin uskontokäsityksiä ja ranskalaista aatehistoriaa vasten. Ranskalaiset filosofit ovat jo 1800-luvulta lähtien pohtineet paljon uskonnon ja väkivallan suhdetta. Ovatko uskonnot jo pohjimmiltaan väkivaltaisia vai antaako uskonto vain tekosyyn tehdä veritekoja vallan saamiseksi? Onko moneen uskontoon liittyvä uhriajattelu myös nykyisen väkivallan taustalla?

Kyseenalaistaminen ja epäily on ollut filosofien perustehtävä jo antiikin ajoista lähtien. Antiikin pyrrhonilaiset skeptikot olivat sitä mieltä , että ei olemassa mitään varmoja tiedon lähteitä. Ihmisen aistit ja muisti pettävät ja ihmisen järki johtaa väistämättä harhaan.  Mihinkään uskomuksen oli lopulta voi luottaa. Platon kritisoi äärimmäistä skeptisismiä. Platonin mukaan sekin, että ihminen ei voi koskaan tietää mitään, on väittämä, joka pitäisi voida todistaa. Jos ihminen ei voi olla varma mistään niin hän ei voi olla varma edes tästä väittämästä. Vaikka kristinusko  voitti antiikin filosofian eurooppalaisessa ajattelussa, ei skepsismin idea koskaan kokonaan kadonnut. Professori Ilkka Niiniluoto sanoo, että skeptisismin ajatuksella on sijansa myös nykyajan tieteenfilosofiassa. Skeptisismin perintö vaatii tieteeltä sitä, että se asettaa omat teoriansa aina alttiiksi testaamiselle ja uudelleenarvioinnille.

Joulua tiedetään ensimmäisen kerran vietetyn Jeesuksen syntymäjuhlana vuonna 354. Silti moni meidän joulumme nykyistä traditioista on syntynyt vasta 1800-luvulla. Myös joulun kaupallistuminen alkoi 1800-luvulla. Samoihin aikoihin myös lehdistö alkoi arvostella jouluhössötystä. Jouluperinteisiin liittyy paljon symboleita, joita nykyajan ihminen ei enää tunne. Kalle Haatasen ohjelmassa tehdään retki menneisyyteen ja joulutraditioiden alkulähteille. Vieraaana on kulttuurihistorioitsija Tarja Tuulikki Laaksonen.

Suomen kieli ei ole niin pieni ja eksoottinen ja vaikea kuin mitä suomalaset usein haluavat uskoa, sanoo suomen kielen tutkija Lari Kotilainen. Suomi on noin sadanneksi suurin maailman kielistä. Kun kieliä on yhtyeensä noin 7000 niin suomi on varsin suuri kieli. Lisäksi suomen kielen käytettävyys on korkealla tasolla. Sillä voi tehdä lähes kaikkea, mitä kielellä yleensä voi tehdä. Ainostaan sijamuodoiltaan suomi on eksoottinen kieli. Harvassa kielessä on viittätoista sijamuotoa. Agricolan jälkeen suomen kielen kehitys oli hyvin verkkaista. Kieli eli lähinnä kristillisessä kirjallisuudessa eikä kielen systemaattisia kehittäjiä juuri ilmaantunut. Vasta autonomia ja nouseva kansallisromantiikka panivat vauhtia suomen kielen kehitykseen Kieli ja suomenkielinen kirjallisuus olivat keskeisesti vaikuttamassa koko itsenäisen kansakunnan syntyyn. Kalevala oli hyvin merkittävä teos. Se loi uskoa siihen, että suomen kieltä voi käyttää monipuolisesti kulttuurikielenä. Lari Kotilaisen mielestä suomen kieli voi hyvin nykyäänkin. Kieltä käytetään todella monipuolisesti. Eniten Kotilaista huolestuttaa se, että tieteellisessä kielessä englanti valtaa alaa. Maahanmuuttajatkin rikastuttavat suomen kieltä ja tuovat siihen uusia sanoja.

Keskustelu, joka tähtää asioiden ja toisten ihmisten näkökantojen ymmärtämiseen, on välttämätöntä demokratialle, sanoo filosofi Kai Alhanen. Yhteiskunnallinen dialogi on merkityskeskustelua. Dialogin ehto on, että ihmiset kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti ja kunnioittaen ja he haluavat oikeasti oppi jotakin sekä toisista ihmisistä että itsestään. Meillä Suomessa on paljon haasteita erilaisuuden sietämisen kanssa, sanoo Alhanen. -Nykyinen maailma tuo esille todella isoja ongelmia ja ihmisten kokemusmaailmat ovat eriytyneet kauaksi toisistaan. Tässä tilanteessa erilaisuuden sietäminen on vaikeaa. -Kuitenkin erilaisuuden hyödyntäminen päätöksenteossa on meidän demokraattisen politiikan perintömme pääjuonteita. Alhasen mielestä erilaisuuden sietäminen ja hedelmällisen dialogin käymisen taito on kansalaiskasvustulsen keskeisin tehtävä.

Melko nopeasti vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton johto huomasi, että myös uusi valtio tarvitsi jonkinlaista muotia. Jo NEP-kaudella 1920-luvulla alettiin perustaa pieniä yksityisiä muotiateljeita, joissa ommeltiin mittatilauspukuja ja juhlaleninkejä. Vallankumouksen ja kansalaissodan aikana koko Venäjän vaatetuotanto oli tuhoutunut. Alun perin neuvostokulttuurin perustajat ajattelivat, että tulevaisuuden tasa-arvoisessa yhteiskunnassa muotia ei tarvita vaan kaikilla on samanlaiset vaatteet. Suunnittelijat suunnittelivat eri ammattien edustajille omat uniformut ja ajateltiin, että näillä samoilla vaateparsilla tullaan toimeen vuodesta toiseen. Vaikka 1930-luvun Neuvostoliitossa oli ankaria nälänhätiä ja julma puhdistuskausi, Stalin arvasi, että joitakin porkkanoita on kansalle annettava. Tällöin alettiin kaupunkien uudelle eliitille tarjota uusia luksustuotteita, mm. juhla-vaatteita ja samppanjaa. Neuvostoliiton paradokseja on myös se, että ensimmäinen neuvostomuotitalo avattiin Moskovassa toisen maailmansodan aikana, jälleen pahimman kurjuuden keskellä. Kuitenkin muodin tarpeellisuudesta käytiin keskustelua aivan 1970-luvulle asti. Osa taloustieteilijöistä oli edelleen sitä mieltä että muoti on turhaa eikä se kuulu sosialistiseen talousjärjestelmään. Tärkeä neuvostomuodin suunnannäyttäjä oli 1950-luvulla avattu Moskovan GUM-tavaratalo, jossa oli oma muotitalo, joka järjesti myös muotinäytöksiä hyvin usein. Kalle Haatasen vieraana on Uppsalan yliopiston sosiologian emeritusprofessori Jukka Gronow.

Väite, että yhteiskuntaluokat olisivat Nyky-Suomesta hävinneet, on pötypuhetta, sanoo kansanedustaja Anna Kontula. -Tällä puheella pyritään vain peittämään eriarvoisuutta. Kontulan mukaan yhteiskunnassa on edelleen mekanismeja, jotka tuottavat joillekin köyhyyttä ja toisille liikaa varallisuutta. -Suomalainen erikoisuus on se että meillä eliitti haluaa kutsua itseään keskiluokaksi. Työväenluokalle ominaista on se, että siihen kohdistuu paljon enemmän kontrollitoimia kuin vaikkapa keskiluokkaan. - Esimerkiksi yhden henkilön toimeentulotukihakemus saattaa olla 40 sivua pitkä. Siinä hakijalta kysytään sellaisia asioita, jotka viranomainen saisi suoraan toisilta viranomaisilta. Hakijaa siis juoksutetaan turhaan virastosta toiseen hakemaan papereita. Sen sijaan hyvätuloinen voi saada monenlaisia veroetuja ihan vain oman ilmoituksensa perusteella. Kontula ihmettelee sitä, miksi hyvätuloiseen luotetaan lähtökohtaisesti enemmän kuin köyhään. - Eliitti ja keskiluokka ovat aina olleet sitä mieltä, että työväenluokkaiset ihmiset alkavat heti käyttää hyväksi köyhänapua, kun siihen annetaan mahdollisuus. - Keskiluokka ei halua antaa työväenluokalle niitä vapauksia mistä se itse nauttii.

Menneisyyttä kuvatessaan niin tiedotusvälineet kuin historiantutkimuskin pyrkivät totuudellisuuteen mutta niiden kuvauskeinot ja traditiot poikkeavat toisistaan, sanoo historiantutkimusta ja journalismia väitöskirjassaan vertaillut toimittaja Olli Seuri. Vaikka historiantutkimus pyrkii kuvaamaan menneisyyttä tarkasti ja lähdekriittisesti, pitää historia silti kirjolittaa aina uudelleen. Aina tulee esille uusia lähteitä ja uusia näkökulmia, jotka vaativat menneisyyden uudelleen arviointia. Uutissakin historia on jatkuvati läsnä. Vaikka uutiset kertovat enimmäkseen juuri tapahtuneesta ja ennakoivat tulevaa, viittavat ne monin eri tavoin jatkuvasti myös historiaan. Tiedotusvälineet käyttävät usein menneisyyteen viitatessaan ”myyttisiä avaimia”, joilla pyritään selittämään sitä, miten menneisyys vaikuttaa tämän päivän tapahtumiin. Tällainen "myyttiinen avain ” on esimerkiksi Israelin Kuuden päivän sota, johon uutistoimittajat usein viittaavat tämän päivän Lähi-Idän tapahtumia kuvatessaan. Olli Seurin mukaan ei kuitenkaan ole ollenkaan varmaa, onko uutistenlukijoilla selkeä käsitys Kuuden päivän sodan tapahtumista tai yhteistä näkemystä sen merkityksestä myöhempään kehitykseen. Helsingin Sanomia tutkinut Seuri sanoo että Helsingin Sanomien uustoiminnassa näkyy selvästi sen historiallinen aatteellinen perinne. Helsingin Sanomat on trans-atlanttinen länsimainen lehti, joka kannattaa liberaaleja arvoja, demokratiaa ja sanavapautta.

Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuuspolitiikan päämääränä oli vakauttaa turvallisuustilanne koko Itämeren alueella, sanoo Alpo Rusi -Nyt liittoutumattomuus ei enää takaa turvallisuutta. Alpo Rusin mukaan tilanne Euroopassa on nyt aivan erilainen kuin kylmän sodan aikana. Silloin Neuvostoliiton ja Naton välillä vallitsi voimatasapaino, joka takasi myös Suomen turvallisuutta paljon enemmän kuin Suomen omat poliittiset toimet. Muutokset ovat nyt entistä nopeampia. Vielä 2014 tammikuussa Ruotsin puolustusministeri sanoi että sodan syttyminen ei ole enää mahdollista Euroopassa. Heti tämän lausunnon jälkeen sota kuitenkin syttyi Ukrainassa. Venäjä rikkoi Krimin anastuksessa kansainvälistä oikeutta ja ETYJin pelisääntöjä. Kylmän sodan aikanakaan Euroopan rajoja ei muuteltu mutta nyt näin on jo tehty. -Tässä on iso muutos. Tästä kehityksestä seuraa se kysymys, että ovatko mitkään muutkaan kansainväliset sopimukset enää voimassa. Nykytilanteessa on omia erityisen vaarallisia piirteitä. Putin sanoi v. 2015 YK:ssa pitämässään puheessa että Venäjä haluaa tehdä uuden kansalaisvälisen turvallisuusjärjestelmän, jossa USA:lla ei ole enää johtava asema.

On lyhytnäköistä ymmärtää nationalismi itsestään selvästi hyväksi tai huonoksi asiaksi. Kyse on aina myös siitä, kuka sitä käyttää ja mihin päämäärään, sanoo toimittaja Heikki Aittokoski. Nationalismin juuret ovat syvällä Euroopan historiassa, mutta ei ehkä niin syvällä kuin voisi kuvitella. Erityisesti 1800-luku on eurooppalaisen nationalismin kannalta tärkeä. Juuri nyt Euroopassa on monia nationalismin muotoja, joista osa vaikuttaa uhkaavalta. Heikki Aittokoski suhteuttaa näitä liikkeitä Euroopan historiaan, jossa nationalismi on usein esiintynyt tuhoavana voimana.

”Paikka on sinussa aivan yhtä paljon kuin sinä olet paikassa”. Näin sanoo kirjailija Jukka Laajarinne Laajarinne on pohtinut tilojen ja paikkojen filosofisia rajoja ja ulottuvuuksia. Häntä kiinnostaa muun muassa tilan ja vallan suhde. Usein tilaan liittyvä valta on selvästi olemassa mutta vaikeasti määriteltävissä. Esimerkiksi kahvilassa istuskelija tietää, että hänen tulisi ostaa jotakin mutta hän ei voi tarkasti tietää, kuinka kauan on sopivaa istua yhden kahvikupillisen kanssa. Julkisisssa tiloissa valta on aina läsnä. Kauppakeskukset pyrkivät huokuttelemaan hyviä asiakkaita ja häätämään pois pultsareita ja nuoria. Turvakamerat viestivät aina sitä, että jos olet epätoivottu vierailija, sinut voidaan poistaa.

Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

1990-luku oli monella tavalla suuren edistyksen aikaa, sanoo kirjailija Jarkko Tontti. Berliinin muurin murtumista ja sosialismin romahdusta seurasi toivorikas vapauden aika. -Silloin ei kukaan olisi uskonut nykyistä kehitystä, että suuri maa eroaa EU:sta ja äärioikeisto- ja vasemmisto nousee eri puolilla Eurooppaa. Tontin mielestä 1960-luku ja ja 1990-luku muistuttavat toisiaan. Molempia vuosikymmeniä leimaa voimakas talouskasvu, liberalisoitumien ja optimismi. Ja molempia seurasi synkkä jakso. 1970-luku toi talouslaman, terrorismin ja suurvaltasuhteiden kärjistymisen. Tontin mukaan yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin aina aaltoliikettä. Vapauden ja avoimuuden aikoja seuraa yleensä aina ihmisen nujertamisen ja ahdasmielisyyden aika. Näin kävi esimerkiksi Ranskan vallankumouksen jälkeen.

Valtionyhtiöillä on ollut suuri rooli Suomen teollistamisessa. Vaikka liberalistiset teoreetikot ovat aina kammonneet sitä, että valtio omistaisi suuryhtiöitä, on valtionyhtiöillä ollut merkittävä vaikutus teolliseen kehitykseen. Valtioyhtiö on joskus ainoa vaihtoehto kun on haluttu kehittää pienen maan omaa teollisuudenalaa., sanoo professori Markku Kuisma. Esimerkiksi Outokumpu Oy.n valtionomistus takasi aikoinaan sen, että Suomen metalliteollisuus pääsi kehittymään. Kotimaista yksityistä pääomaa ei ollut tarpeeksi ja ulkomaisia omistajakandidaatteja oli vähän tarjolla. Enso Gutzeitin osto valtiolle Suomen itsenäistymien jälkeen oli sekä teollisuus- että ulkopolitiikkaa. Maan suurinta puunjalostusyhtiötä ei voitu ulkopoliittisista syistä antaa mennä Saksaan tai Englantiin joten sen ostaminen Suomen valtiolle oli monella tavalla turvallisin vaihtoehto. Kuisman mukaan Suomen valtionyhtiöillä on ollut monta suurta menestystarinaa, mitä ei pitäisi unohtaa. -Mutta kaikki suuret teollisuuden menetystarinat on saatu improvisaation kautta. On ollut joku tarve tai ongelma, joka on pitänyt ratkaista ja sitten se on ratkaistu parhailla käytettävissä olevilla keinoilla. Kun aletaan laatia suuria teollisuuspoliittisia suunnitelmia niin silloin yleensä mennään metsään.

Renessanssi ei alkanut yhtäkkiä 1400-luvulla, sanoo tietokirjailija Pekka Matilainen. Jo pimeäksi väitetyn keskiajan aikana esiintyi eräänlaisia pienrenessansseja, tieteen ja taiteen elpymisiä. Kirkon rooli niiden tukahduttamisessa oli suuri. Firenze 1400-luvulla oli kuitenkin tiivis ja kokeileva yhteisö, jonka kulttuurin merkitystä länsimaille ei voi vähätellä. Ajanjakson nimeäminen "uudelleensyntymiseksi" on tietenkin mahtipontista, mutta renessanssin kautta voimme edelleen käydä dialogia antiikin kanssa.

Jos ihminen asettaa elämänsä päämääräksi onnellisuuden, hän ei todennäköisesti tavoita sitä, sanoo kirjailija Tommi Melender. Melenderin mielestä onni on väistämättä elämän sivutuote. Melender näkee 1800-luvun teollisen murroksen kehitysoptimismissa yhtäläisyyksiä meidän aikaamme. Tekninen kehitys loi 1800-luvulla ennen näkemättömän edistyksen ja mammonan palvonnan. Mutta jo tuolloin edistysuskolla oli myös ankaria arvostelijoita. Ranskalainen kirjailija Flaubert kritikoi aikansa henkistä ilmapiiriä rajusti. Hän oli sitä mieltä, että porvarilla ei ole sielua. Tommi Melender arvelee, että länsimainen onnellisuuden käsitys on edelleen kovin porvarillinen. Onnellisuuden edellytyksenä on ennen kaikkea menestys, sekä taloudellinen että sosiaalinen menestyminen. Ihanteiden onnellinen ihminen on ihanneporvari. Tämä näkyy muun muassa onnellisuusoppaissa. Melenderin mukaan länsimaissa voi puhua suorastaan onnellisuusteollisuudesta. Esimerkiksi USA:ssa onnellisuusteollisuuden liikevaihto 10 miljardia dollaria vuodessa. Onnellisuusteollisuus perustuu julmaan optimismiin. Ne jotka eivät pärjää, eivät ole osanneet vain kamppailla tarpeeksi. Onnettomuus on lopulta ihmisen oma vika. Onnellisuusteollisuuden ideologia on Melenderin mukaan selvän uskonnollista. Sen juuret ovat kalvinismissa. Ohjelma on uusinta huhtikuulta.

Brändääminen alkoi Suomessa jo 1600-luvulla kun ensimmäiset ruukit perustettiin, kertoo markkinoinnin asiantuntija Timo Leppänen. Tällainen varhainen brändi on esimerkiksi Fiskars. Teollistumisen alkuaikoina tuotemerkiksi otettiin usein valmistuspaikkakunnan nimi. Mutta aikojen saatossa yritysten ja tuoteperheiden nimivalinnoissa on käytetty hyvin monenlaisia periaatteita. 1800-luvun lopulla yrityksiä ja tuotteita alettiin nimetä uusilla positiivisia tunteita he4rättävillä nimillä. Tästä uudesta ajasta kertovat vakuutusyhtiöiden nimet, joissa käytettiin Kalevalasta otettua nimistöä kuten Sampo, pohjola ja Ilmarinen. 1900-luvun lopulla yleistyi käytäntö, jossa vanhat yritykset vaihtoivat nimensä uusiin nimiin jotka eivät viitanneet mihinkään eikä merkinneet mitään. Tässä oli ajatuksena usein se, että uudistunut tai toimenkuvaansa muuttanut yritys ei halunnut olla missään tekemisissä yhtiön vanhan maineen tai mielikuvan kanssa. Pyrittiin siihen, että asiakkaat suhtautuisivat siihen kuten aivan uuteen tulokkaaseen. Sittemmin saatettiin mennä jopa niin pitkälle että yritykselle keksittiin sekä fiktiivien nimi että myös fiktiivinen historia. Tällaisesta brändäyksestä on esimerkkinä mm. Ivana Helsinki, jonka taustatarina on puhdas sepitelmä. Toimittajana Kalle Haatanen.

Suomessa on hyvin kirjavia käsityksiä köyhyydestä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Anna-Maria Isola. Osa pitää köyhiä saamattomina luusereina, jotka ovat itse syyllisiä köyhyyteensä. Toinen ääripää on ajatella holhoavasti että köyhät ovat rakenteiden ja vallan voimattomia uhreja. Isolan mielestä suomessa keskiluokka on jo etääntynyt varsin pitkälle köyhien maailmasta. Olisi kuitenkin tärkeää, että köyhyyden syitä ymmärrettäisiin oikein, koska muuten ei löydy kykyä ja halua köyhyyden poistamiseksi. 1990-luvun lama muutti suomalaisuuden köyhyyden kuvaa. Lama-ajan lapsilla on myöhemmin ollut paljon enemmän teiniraskauksia, mielenterveysongelmia ja köyhyyttä kuin edeltävillä sukupolvilla.

Kissa tuli ihmisen kumppaniksi siinä vaiheessa kun keräilijä-metsästäjästä tuli viljelijä. Viljavarastoissa tarvittiin hiirten tappajia. Kissoihin on kuitenkin aikojen saatossa suhtauduttu hyvin monin eri tavoin. Muinaiset egyptiläiset palvoivat kissoja ja kissahahmo yhdistettiin siellä hyvin moniin eri jumaliin. Antiikin Kreikassa ja Roomassa kissa ei enää ollut niin näkyvässä roolissa vaan siihen suhtauduttiin käytännöllisemmin. Kissa arvostettiin hiirten tappajana ja puhtautta vaalivana eläimenä. Kristillisessä maailmassa kissoista tuli keskiajalla ja uuden ajan alussa vaarallinen eläin ja pahuuden, viettien ja noituuden edustaja. Islamilaisessa maailmassa kissa oli paremmassa maineessa. Profeetta Muhammed rakasti kissoja. Hän opetti että kissa ei ole kotieläin vaan eläin, joka asuu meidän kanssamme. Islamissa kissaa pidettiin paitsi puhtaana myös henkisenä olentona. Kissan loikoilu tulkittiin hengelliseksi mietiskelyksi. Kun postikortti keksittiin 1870-luvun Englannissa, tuli kissasta nopeasti postikorttien suosituin aihe. Kissakorteista tuli niin suosittuja, että monet taidemaalarit erikoistuivat kissakuvien maalaamiseen. Vähitellen kissa pääsi mukaan myös valokuvapotretteihin. Aiemmin koira oli ollut suosituin eläin valokuvissa, koska koira suostui pysymään paikallaan kameran vaatiman ajan. Kun Kodak keksi nopeamman filmin, yleistyi myös kissan käyttö henkilökuvien rekvisiittana. Tietokirjailija Petri Pietiläinen arvelee, että nykyinen kissavideoiden suosio palautuu ihmisen ikiaikaiseen näkemykseen kissasta. Kissa on pysynyt aina hieman mystisenä eläimenä, josta ei koskaan tiedä mitä se ajattelee ja mitä se seuraavaksi tekee.

Melko nopeasti vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton johto huomasi, että myös uusi valtio tarvitsi jonkinlaista muotia. Jo NEP-kaudella 1920-luvulla alettiin perustaa pieniä yksityisiä muotiateljeita, joissa ommeltiin mittatilauspukuja ja juhlaleninkejä. Vallankumouksen ja kansalaissodan aikana koko Venäjän vaatetuotanto oli tuhoutunut. Alun perin neuvostokulttuurin perustajat ajattelivat, että tulevaisuuden tasa-arvoisessa yhteiskunnassa muotia ei tarvita vaan kaikilla on samanlaiset vaatteet. Suunnittelijat suunnittelivat eri ammattien edustajille omat uniformut ja ajateltiin, että näillä samoilla vaateparsilla tullaan toimeen vuodesta toiseen. Vaikka 1930-luvun Neuvostoliitossa oli ankaria nälänhätiä ja julma puhdistuskausi, Stalin arvasi, että joitakin porkkanoita on kansalle annettava. Tällöin alettiin kaupunkien uudelle eliitille tarjota uusia luksustuotteita, mm. juhla-vaatteita ja samppanjaa. Neuvostoliiton paradokseja on myös se, että ensimmäinen neuvostomuotitalo avattiin Moskovassa toisen maailmansodan aikana, jälleen pahimman kurjuuden keskellä. Kuitenkin muodin tarpeellisuudesta käytiin keskustelua aivan 1970-luvulle asti. Osa taloustieteilijöistä oli edelleen sitä mieltä että muoti on turhaa eikä se kuulu sosialistiseen talousjärjestelmään. Tärkeä neuvostomuodin suunnannäyttäjä oli 1950-luvulla avattu Moskovan GUM-tavaratalo, jossa oli oma muotitalo, joka järjesti myös muotinäytöksiä hyvin usein. Kalle Haatasen vieraana on Uppsalan yliopiston sosiologian emeritusprofessori Jukka Gronow.

Keskusta on pysynyt sitkeästi Suomen poliittisen vallan keskiössä, vaikka sillä on edelleen vahva agraaripuolueen leima. Koska keskusta on vanha puolue, siihen liittyy paljon vahvoja mielikuvia, niin positiivisia kuin negatiivisia. Politiikan toimittaja Mikko Gustafsson on pohtinut keskustaan iskostuneiden mielikuvien ja myyttien suhdetta puolueen todelliseen olemukseen ja sen politiikkaan. Gustafssonin mukaan perinteisiä alkiolaisuuden perusarvoja ei enää useinkaan mielletä enää keskustan ominaisuuksiksi. Santeri Alkion perusajatuksia olivat muun muassa maaseudun köyhälistön ja sivistyksen puolustaminen Gustafsson sanoo, että keskusta on aina osannut rakentaa poliitikkoihinsa sopivassa määrin kansanomaista leimaa. Keskusta ei ole koskaan ollut liian sliipattu ja siisti vaan aina sopivan kotikutoinen ja kotoisa. Siksi se on menestynyt vaikka pelkästään maaseudun äänillä ei enää päästäkään vallan huipulle.

Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta. Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Latinalaisen Amerikan heinäkuuta.

Me olemme nyt fossiiliseen energiaan perustuvan talouden raunioilla, sanoo taloudenkulttuurin tutkija Paavo Järvensivu. Järvensivun mukaan olemme tulossa aikakaudelle, jolloin on rakennettava aivan uudet käytännöt ja uusi infrastruktuuri, joka ei enää perustu halpaan öljyyn. Toinen piirre on se, että meidän on tulevaisuudessa käytettävä vähemmän luonnonvaroja ja raaka-aineita. Tähän kaikkeen on luotava myös uusi talouden järjestelmä koska näyttää siltä, että nykyiset markkinat eivät pysty tekemään vaadittavia suuria muutoksia. Esimerkiksi on epätodennäköistä, että ympäristövaurioiden hinta siirtyisi täysimääriäisesti hintoihin kaikkialla maailmassa vain markkinaehtoisesti ilman poliittisia päätöksiä. Järvensivun mukaan hyperinflaation pelko on aiheentonta nykyisessä rahajärjestelmässä. Aina kun keskuspankki laskee uutta rahaa liikkeelle, se synnyttää jonkinlaista vastiketta ja liikkeellä olevan rahan määrää valtio voi koska tahansa säädellä tehokkaasti verotuksella.

Rosa Luxemburg oli puolalais-saksalainen vasemmistopoliitikko, sosialistinen filosofi ja vallankumouksellinen, joka surmattiin vuonna 1919 epäonnistuneen kapinayrityksen jälkeen. Luxemburg oli 1970-luvun vasemmistonuorten suuri sankari mutta hänen poliittinen ajattelunsa ei ole kovinkaan hyvin tunnettua. Rosa Luxemburg ennakoi kysyntävetoista talousteoriaa jo kauan ennen Keynesiä, sanoo yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelinen. Luxemburg näki että Euroopan sosialistit näkivät teollisuuskapitalismin liian ahtaasti Luxemburg kritisoi jopa itse Marxia , joka Luxemburgin mielestä käsitti Euroopan talouden liian suljettuna järjestelmänä. Luxemburg oivalsi, että myös siirtomaat olivat olennainen osa Euroopan talousjärjestelmää. Luxemburg näki, että siirtomaat olivat tulossa merkittäväksi kysynnän kohteeksi eurooppalaisille tuotteille.

Pirkkalan 1970-luvun opetuskokeilu oli puhtaasti marxilais-leninististä aivopesua, sanoo sotahistorian dosentti Jari Leskinen. Pirkkalan peruskoulussa tehtiin 1970-luvun puolivälissä kokeilu, jossa lapsia alettiin opettaa neuvostoideologian hengessä. Leskisen mukaan Pirkkalan kokeilu oli sikäli merkittävä, että se piirsi suomettumisen äärirajan: tätä pidemmälle Suomi ei enää halunnut Neuvostoliiton myötämielisydessä enää mennä. Jari Leskinen on tullut siihen lopputulokseen, että tavoitteena oli vaikuttaa lasten maailmankuvaan puhtaasti aivopesun metodien kautta. Suurin häly nousi peruskoulun viidennen luokan historian opetusmonisteesta, joka opetti historiaa puhtaasi neuvostoliittolaisen ideologian mukaan. Jari Leskisen mukaan opetuskokeilu tähtäsi suoraan sosialistiseen vallankumoukseen.

1700-luvulla kirjeiden kirjoittamisesta tuli aatelin ja porvariston muoti-ilmiö. Tuon ajan kirjeet antavat paljon tietoa aikakauden tavoista, aatteista ja arvoista. Ruotsiinkin tuli aivan uudenlainen ”porvarillinen julkisuus”. Porvariston elämän kiinteäksi osaksi tulivat seurapiirijuhlat, teatteri ja jopa shoppailu. Seurapiireissä toimiminen ja näkyminen tulivat tärkeäksi osaksi säätyläisten identiteettiä. 1700-luvun eliitin aatemaailmaa leimasi voimakkaasti ahkeruuden ihannointi. Myös säätyläisnaisten kuului olla ahkeria. Sopivia naisten puuhia olivat mm. ompelu, uskonnollisen kirjallisuuden lukeminen, puutarhanhoito tai hyväntekeväisyys. Kalle Haatasen vieraana on Euroopan historian dosentti Johanna Ilmakunnas.

Rooman valtakunnan viimeisten vuosisatojen ajasta on edelleenkin virheellisiä käsityksiä, sanoo antiikintutkija Maijastina Kahlos. Eurooppa ei ollut niin selvästi jakautunut roomalaisiin ja barbaareihin,  kuin mitä myöhemmässä historiassa on kuvattu.  Rooman yhteiskunta ja myös armeija olivat etnisesti hyvin kirjavia. Rooman riveissä soti sekä eri provinsseista tulleita Rooman kansalaisia että myös kaikista Euroopan kansoista värvättyjä miehiä. Rooman kansalaisuudenkin saattoi saada hyvin monella eri tavalla, jopa ostamalla. Rooman kansalaisuus oli hyvin haluttu asema. Myös kansainvaelluksista on myöhemmässä historiankirjoituksessa osin virheellinen kuva. Roomaa vastaan hyökänneet ryhmät eivät olleet etnisesti yhtenäisiä ”kansoja” vaan ne olivat usein sekalaisia joukkoja, joiden seassa oli myös Rooman kansalaisia ja jopa Rooman armeijan sotilaita.

Median suuri murros ei ole alkanut digitalisaation myötä vaan paljon aiemmin, sanoo talous- ja sosiaalihistorian dosentti Jukka Kortti. Kortin mukaan median suuri murros alkoi jo 1800-luvun lopussa kun keksittiin ensin lennätin, valokuva ja puhelin ja sittemmin elokuva ja radio. Silloin alkoi suuri muutos, koska media tuli tavalla tai toisella osaksi jokaisen ihmisen arkea. Silloin media muutti koko talouden. Esimerkiksi lennättimen ja puhelimen keksiminen oli suuri vallankumous, koska ne mahdollistivat nopeat tavarantilaukset ja yhteydenpidon toiselle puolelle maapalloa.

”Paikka on sinussa aivan yhtä paljon kuin sinä olet paikassa”. Näin sanoo kirjailija Jukka Laajarinne Laajarinne on pohtinut tilojen ja paikkojen filosofisia rajoja ja ulottuvuuksia. Häntä kiinnostaa muun muassa tilan ja vallan suhde. Usein tilaan liittyvä valta on selvästi olemassa mutta vaikeasti määriteltävissä. Esimerkiksi kahvilassa istuskelija tietää, että hänen tulisi ostaa jotakin mutta hän ei voi tarkasti tietää, kuinka kauan on sopivaa istua yhden kahvikupillisen kanssa. Julkisisssa tiloissa valta on aina läsnä. Kauppakeskukset pyrkivät huokuttelemaan hyviä asiakkaita ja häätämään pois pultsareita ja nuoria. Turvakamerat viestivät aina sitä, että jos olet epätoivottu vierailija, sinut voidaan poistaa.

Tutkimus on onnistunut saamaan paljon uutta tietoa ihmisen alkuperästä ja myös kadonneesta ihmislajista, neandertalinihmisestä. Neandertalin ihmiset olivat hyvin samanlaisia kuin nykyihmiset. Jopa niin samanlaisia, että risteymiä tapahtui, ja meissä kaikissa on myös neandertalilaisen perimää. Neandertalilaiset kommunikoivat kielellä, koristelivat itseään ja myöhemmin hautasivat vainajansa. Neadertalilaiset metsästivät joukolla suurriistaa ja heillä oli varmasti myös jonkinlainen uskonto. Kalle Haatasen ohjelmassa tututustaan nyt lähemmin neandertalinihmiseen. Vieraana on biologi Juha Valste.

Jos ihminen asettaa elämänsä päämääräksi onnellisuuden, hän ei todennäköisesti tavoita sitä, sanoo kirjailija Tommi Melender. Melenderin mielestä onni on väistämättä elämän sivutuote. Melender näkee 1800-luvun teollisen murroksen kehitysoptimismissa yhtäläisyyksiä meidän aikaamme. Tekninen kehitys loi 1800-luvulla ennen näkemättömän edistyksen ja mammonan palvonnan. Mutta jo tuolloin edistysuskolla oli myös ankaria arvostelijoita. Ranskalainen kirjailija Flaubert kritikoi aikansa henkistä ilmapiiriä rajusti. Hän oli sitä mieltä, että porvarilla ei ole sielua. Tommi Melender arvelee, että länsimainen onnellisuuden käsitys on edelleen kovin porvarillinen. Onnellisuuden edellytyksenä on ennen kaikkea menestys, sekä taloudellinen että sosiaalinen menestyminen. Ihanteiden onnellinen ihminen on ihanneporvari. Tämä näkyy muun muassa onnellisuusoppaissa. Melenderin mukaan länsimaissa voi puhua suorastaan onnellisuusteollisuudesta. Esimerkiksi USA:ssa onnellisuusteollisuuden liikevaihto 10 miljardia dollaria vuodessa. Onnellisuusteollisuus perustuu julmaan optimismiin. Ne jotka eivät pärjää, eivät ole osanneet vain kamppailla tarpeeksi. Onnettomuus on lopulta ihmisen oma vika. Onnellisuusteollisuuden ideologia on Melenderin mukaan selvän uskonnollista. Sen juuret ovat kalvinismissa.

Rikoskirjallisuuden kehitys kuvaa omalla tavallaan myös länsimaisen yhteiskunnan koko kehitystä. Vaikka tämä kirjallisuuden laji on ensisijaisesti viihdettä, voi sen kautta analysoida myös koko yhteiskunnan ja arvojen muutosta. Toinen maailmansota oli yksi tekijä, joka muutti rikoskirjojen perusasetelmat ja kerrontatavan. Sodassa miehet toimivat joukkueina. Niinpä sodan jälkeisissä rikoskirjoissa yksittäisen salapoliisin rinnalle tulivat sankareiksi myös poliisin tutkimusryhmät, jotka toimivat kollektiivina ja ratkaisivat saman aikaisesti useita eri rikoksia. Klassisissa salapoliisiromaaneissa on monta peruskuviota, jotka ovat toistuneet rikoskirjallisuudessa vuosikymmeniä. Romaanin sankari on älyltään ylivertainen ihminen, jolla on usein aisaparinaan itseään tyhmempi kumppani. Mutta usein sankarilla on myös jokin heikkous, addiktio tai vähintäänkin jokin epämiellyttävä luonteenpiirre. Usein yksitysetsivällä on myös jokin harvinainen tai kummallinen harrastus, joka korostaa päähenkilön erityisyyttä. Moderni dekkari pyrkii toisaalta myös siihen, että rikosten ratkaisijalla on riittävästi tavallisia inhimillisiä piirteitä, joihin lukija voi samastua. Amerikkalainen kovaksi keitetty dekkari toi rikoskirjallisuuden pois englantilaisesta kartanomiljööstä suurkaupunkien alamaailmaan. Tämä lajityyppi pyrki realistisempaan kuvaukseen, jossa mukaan tulivat avoin väkivalta, huumeet ja korruptoitunut poliisi. Kovaksi keitetyn rikoskirjan uusi keksintö oli myös femme fatale, kohtalokas nainen. Kun klassinen salapoliisiromaani kuvasi yläluokkasia tai porvarillisia, hyvin toimeentulevia perheitä, uusi rikosromaani kuvasi mieluummin irrallisia syrjäytyneitä ihmisiä ja rikkinäisiä perheitä. Kalle Haatasen vieraana on rikoskirjallisuuden tutkija Paula Arvas.

Genetiikan tutkimus on avannut ihmiskunnalle ennen näkemättömiä mahdollisuuksia saada tietoa perintekijöistä ja kehittää aivan uusia vallankumouksellisia lääkkeitä ja hoitomuotoja. Ihmisen perimän käsittely ja yhä pitemmän ja terveemmän elämän tavoittelu synnyttävät kuitenkin myös eettisiä ongelmia. Tuleeko pitkästä ja terveestä elämästä kaiken ihmisyyden mitta? Voiko perintötekijöistä tulla syrjintäperuste? Keskittyvätkö tutkimus ja lääketeollisuus vain vauraan väestön sairauksiin? Aalto-yliopiston tutkimusjohtaja Tuija Takala on varma, että moni asia vielä muuttuu geenitutkimuksen etiikassakin. Esimerksiksi nykyään geenitietoa ei saa käyttää vakuutuspäätösten perusteena. Takala on varma, että tämä muuttuu tulevaisuudessa, kun geentekijöitä ruvetaan kartoittamaan tarkemmin jokaiselta ihmiseltä. Tuija Takala on tutkinut bioetiikan ongelmia sekä tieteen että fiktion keinoin. Tieteellisen työn ohella hän ollut mukana käsikirjoittamassa bioettiisiä ongelmia pohtivaa rock-oopperaa.

Qumranin kirjakääröt löydettiin vuosina 1947–1956 Kuolleenmeren läheltä sijaitsevista luolista. Nahka- ja papyruskääröihin kirjoitettujen tekstien joukossa on Vanhan testamentin kirjojen käsikirjoituksia sekä apokryfisiä ja ns. pseudepigrafisia tekstejä.  Lisäksi luolista löytyi Qumranissa eläneen uskonnollisen yhteisön omia kirjoituksia. Teksteistä on saatu  paljon arvokasta tietoa juutalaisuudesta ja kristinuskon varhaisista vaiheista. Kalle Haatasen vieraana on teologian tohtori Mika S. Pajunen, joka kertoo kirjoitusten merkityksestä, niiden ajankuvasta ja ennestään tuntemattomien kirjoitusten sisällöstä. Ohjelma on uusinta viime elokuulta.

Pronssinen miekka oli aikoinaan käänteentekevä keksintö. Pronssikausi muutti eurooppalaista kulttuuria nopeasti ja rajusti. Pronssiaseet pakottivat yhteisöt rakentamaan linnoituksia. Pronssikaudella yleistyi myös jo kivikaudella alkanut tapa haudata vainajat suuriin kiviraunioihin . Tämä kertoo siitä, että silloiset kansat omaksuivat myös uuden uskonnon. Kalle Haatasen ohjelmassa puhutaan siitä, mitä nykytutkimuksen valossa tiedetään Suomen varhaishistoriasta. Vieraana on arkeologian professori Mika Lavento.

Hyvinkääläisen Lauri Karan johtama punakaartilaisten lentävä osasto teloitti 1. helmikuuta vuonna 1918 ryhmän kiinni ottamiaan valkoisia Vihdin Nummelassa. Heidän joukossaan oli kolme Thomén veljestä: arkkitehti Valter, Thomesto-yhtiön perustaja William ja arkkitehti Ivar Thomé. Suomen historian dosentti Marko Paavilainen on tutkinut joukkomurhan syitä ja seurauksia.  Mikä sai nuoret punakaartilaiset tekemään järjettömiä veritekoja? Millaista oli elämä punaisessa Suomessa?

Georg C. Ehrnrooth oli harvoja Kekkosen ajan poliitikkoja, joka uskalsi avoimesti arvostella Suomessa omaksuttuja poliittisia käytäntöjä.  Ehrnrooth oli laillisuusmies, joka ei hyväksynyt sitä, että ulkopolitiikkaa käytettiin sisäpolitiikan käsikassarana.  Sotasyyllisyysoikeudenkäynti ja noottiikriisi olivat Ehrnroothille suuria pettymyksiä, jotka ajoivat hänet ratkaisemattomaan ristiriitaan Kekkosen kanssa. Ehrnroothia nimitettiin äärioikeistolaiseksi ja jopa fasistiksi, vaikka hän koko ajan puolusti parlamentarismia ja demokratiaa. Kalle Haatasen vieraana on tutkija, filosofian tohtori Riku Keski-Rauska.

Viruksia on kaikkialla. Niitä on löydetty jopa tulivuoren kraatereista. Virukset voivat säilyä tuhansia vuosia elinkelpoisina. Siperian ikiroudasta on löydetty 30 000 vuotta vanha virus, joka heräsi toimimaan. Virusten arvioidaan olevan yhtä vanha elämän ilmiö kuin solu. Virukset ovat solun loisia, jotka käyttävät solun resursseja hyväkseen voidakseen lisääntyä. Viruksia pidetään haitallisina ja sitä ne usein ovatkin. Mutta toisaalta virusten toimintamekanismeja tunnetaan vielä varsin vähän. Esimerkiksi sitä ei tiedetä, mikä rooli viruksilla on ravintoketjujen säätelyssä. Viruksilla voi olla merkittävä rooli tulevaisuuden lääketieteessä. Viruksista kehitetyt vaarattomat muunnokset voisivat olla kantajia, jotka kuljettavat parantavia hiukkasia täsmälleen oikeaan paikkaan ihmiskehossa. Kalle Haatasen vieraana on biokemian professori Matti Vuento.

Suomessa on pitkään vähätelty ja peitellty kotimaisen fasismin merkitystä, sanoo historiantutkija Oula Silvennoinoinen. Suomalaista fasismia ruvetitiin kunnolla tutkimaan vasta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Suomalainen fasismi otti selvästi mallia muun Euroopan fasistisesta ajattelusta. Sotien välisenä aikana Euroopassa oli paljon ihmisiä, jotka pettyivät ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen poliiittiseen kehitykseen. Myös Suomessa sisällissodan veteraanit olivat sitä mieltä, että raskaista uhreista huolimatta itsenäisestä Suomesta ei tullut sellaista yhtenäistä ja voimakasta kansakuntaa kuin mitä he olivat toivoneet.

Ammattisijoittaja Seppo Saario on kirjoittanut jo kymmenien vuosien aikana päivitettyä opasta "Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?". Saario paljastaa sijoittamista koskevia asioita aivan peruslähtökohdista lähes mystiikkaan. Tiesitkö, että kannattaa ostaa lokakuussa ja myydä vappuna. Saario kertoo enemmän.

Suomen ja Saksan välillä oli laajaa sotavankien vaihtoa jatkosodan aikana. Keitä nämä vangit olivat, millaisissa olosuhteissa heitä pidettiin ja tajuttiinko Suomessa eri sotavankiryhmien kohtalo natsi-Saksassa? Tutkija Ida Suolahti vastaa näihin arkoihin kysymyksiin.

Kalle Haatasen vieraana on tietokirjailija Tommi Uschanov. Hän selvittää, kuinka syvälle kulttuuripessimismi on iskostunut mieliin länsimaissa 1960-luvun puolivälistä lähtien. Ihmisten uhkakuvat ovat muuttuneet, samoin yleinen ilmapiiri. Ehkä parhaimmin asian voi ilmaista, että aiemmin oletettiin, että asiat olivat hyvin kunnes toisin todistetaan. Nyt ajatellaan, että asiat ovat huonosti ellei joku pysty osoittamaan toisin.

On helppo luulla, että nykyisten tieteenalojen synty on tapahtunut varhain Euroopan historiassa. Itse asiassa oikeustiede, taloustiede ja yhteiskuntatiede ovat vasta 1900-luvun oppeja. Erityisesti talouden ja moraalin välinen kytkös oli voimakas pitkään 1800-luvun loppuun, kertoo tutkija Mikko Tolonen. Tämän yhteisen historian tutkiminen avaa ovia, joita tavanomaisen tutkimuksen avulla ei huomata. Toimittajana Kalle Haatanen.

Suomalaista homohistoriaa ei voi kirjoittaa vain tarkastelemalla historian henkilöitä ja luokittelemalla heitä homoiksi tai heteroiksi, kertoo historian tohtori Sandra Hagman. Tämän päivän ohjelmassa tarkastellaankin sitä, kuinka käsitykset homoudesta tai samasukupuolisuudesta ovat muuttuneet Suomen historian eri vaiheissa.

Teollisuuden keskusliitto syntyi myrskyisinä aikoina. 1960- ja 1970-luvun radikaali vasemmistolaisuus suhtautui hyvin kriittisesti yrityksiin ja teollisuuden intresseihin. Johannes Koroma kertoo TKL:n vaiheista ja hankaluuksista vaihtelevien poliittisten hallitusten aikana.

Takaako liittoutumattomuus parhaiten Suomen turvallisuuden? Valt.tri Jukka Tarkka ei tähän usko. Hänen mielestään uusi Venäjä on yhä vaarallisempi ja Suomi on turhaan tuudittautunut lähes YYA-sopimusta vastaavaan liittoutumattomuuteen. Oikeaan suuntaan on usein menty, mutta aina turhan myöhään ja epämääräisellä tavalla.

Uusin tutkimus kertoo, että neandertalinihmiset eivät olleet mikään kummallinen ihmisapinalaji. Päinvastoin. He olivat hyvin samanlaisia kuin nykyihmiset. Niin samanlaisia, että risteymiä tapahtui, ja meissä kaikissa on myös neandertalilaisen perimää. Neandertalilaiset kommunikoivat kielellä, koristelivat itseään ja myöhemmin hautasivat vainajansa. Biologi Juha Valste kertoo nykyisen tiedon valossa samanlaisuudestamme.

Joskus tuntuu siltä, että julkisuudessa keskustellaan vain siitä, onko islam rauhanuskonto vai tuottaako se suoraan fundamentalismia. Tietokirjailija Andrei Sergejeff nostaa kysymyksen uusiin suuntiin, ja esittelee niin historiallisesti kuin maantieteellisesti islamin eri suuntauksia. Vaikeita kysymyksiä ei hyssytellä tai vähätellä, mutta ajateltavaa ohjelmassa riittää.

Sodat muuttavat muotoaan, kun yhteiskunta muuttuu. Kalle Haatasen vieraana on sotatieteiden tohtori Saara Jantunen. Hän kertoo, kuinka uudenlainen media mahdollistaa uudenlaisen sodankäynnin, jonka keskeisiä muotoja ovat sodan ja rauhanajan epäselvyys. Informaatiosodalla pyritään luomaan epätietoisuutta konfliktin osapuolten luonteesta. Suoranaisen propagandan tehokkaampi muoto on vääristelty totuus.

Meksikosta Yhdysvaltoihin kulkee juna, jonka puolesta miljoonasta laittomasta matkustajasta suuri osa ei koskaan pääse perille. Toimittaja Maija Salmi on seurannut "Paholaisen junan" reittiä, haastatellut satoja siirtolaisia ja törmännyt matkan aikana niin avustuskeskuksiin ja vapaaehtoistoimintaan kuin äärimmäisen väkivaltaisiin rikollisjengeihin, jotka repivät sinänsä maksuttomasta junamatkasta helpot tulot.

1800-luvun lopussa yhteiskunnan muutospaineet olivat suuret. Naiset alkoivat esteistä huolimatta vaatia osallisuutta julkiseen toimintaan, yliopistokoulutukseen ja politiikkaan. Tietokirjailija Riitta Mäkinen kertoo edelläkävijänaisista, jotka raivasivat tietä auki. Heistä piirtyy esiin värikäs ja monipuolinen kuva suomalaisen yhteiskunnan syntymisen aikoina.

Vlad Seivästäjä on historiallinen hahmo, joka tunnettiin väkivaltaisena hirviönä mutta toisaalta myös kansallissankarina. Jo tässä vaiheessa totuus ja tarinat erkanivat. Moni on halunnut liittää yhteen kreivi Draculan ja Vlad Seivästäjän jo sukunimensäkin vuoksi. Itse asiassa yhteys oli täysin sattumanvarainen. Folkloristi Tuomas Hovi kertoo Draculan tarinan pelätystä hirviöstä b-luokan elokuviin ja viiihdepuistoihin.

Turkki elää kaoottista aikaa. Pakolaisvirta Syyriasta ja Irakista sekä sisäiset jännitteet horjuttavat maan vakautta. Mutta miltä tämä kaikki näyttää historian perspektiivissä? Kalle Haatasen vieraana on pitkään Turkissa asunut toimittaja Reeta Paakkinen. Keskustelu polveilee historian, kulttuurin, politiikan ja uskonnon alueilla, muotia unohtamatta.

Oppi hyvästä elämästä on yksi filosofian keskeisistä alueista. Sen olemusta pohdittiin jo antiikin Kreikassa ja Aristoteleen opeissa. Teoreettisen filosofian professori emeritus Ilkka Niiniluoto tarkastelee hyvän elämän filosofiaa Kalle Haatasen kanssa. Keskustelussa nousee esiin käsityksiä totuudesta, viisaudesta ja etiikasta. Niiniluoto korostaa humanistista maailmankuvaa itsenäisenä ja erillisenä materialismista tai uskonnosta.

Elvis elää. HIV on valkoisten juoni mustien päänmenoksi. Näillä ja monella muulla salalliittoteorialla on vankat kannattajansa. Miten erottaa harmiton ja haitallinen salaliittoteoria toisistaan? Vieraana tietokirjailija Jonas Sivelä.

Tiesitkö, että suomalaiset puhuvat maailman alkukieltä, josta muut kielet polveutuvat? Entä sen, että Odysseuksen seikkailut sijoittuvat itse asiassa Itämerelle? Tai sen totuuden, että kauan ennen Ruotsin valtaa suomalaiset mahtikuninkaat hallitsivat pohjolaa? Kalle Haatasen vieraana on fil.tri Inkeri Koskinen, joka johdattaa meidät näennäistieteen maailmaan.

Uusin tutkimus paljastaa eläinten hämmästyttävät kyvyt. Varis peittoaa älykkyydessä koiran. Norsu ohjaa naapurilauman eksyneen poikasen takaisin kotiin. Delfiini näkee toiset delfiinit keuhkoina. Mutta ymmärtääkö rotta olevansa väärässä? Biologi Helena Telkänranta avaa uusinta tutkimusta eläimistä, niiden tunteista, ymmärryksestä ja älyllisistä toimista.

On vaikeaa analysoida, miten länsimainen yhteiskunta on syntynyt. Kalle Haatasen vieraana on historian professori Jukka Korpela, joka kertoo, kuinka monista ajatusvirtauksista ja kulttuurisista eroista alkaa muodostua jako, jota nykyään käytämme, kun puhumme lännestä ja idästä.